Hyvä lapsuus

Teksti kopioitu, tummennetuilla omat lisäykset! Tämä pisti silmään facebookissa ja niin samaa mieltä, että pakko jakaa myös omassa blogissa!

"Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen nimeää asiat, joita lapsi tarvitsee hyvään kasvuun ja lapsuuteen:

1. Paljon rakkautta. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että on varauksetta rakastettu ja tuottaa vanhemmilleen iloa juuri sellaisena kuin on. Lapsi ei voi koskaan saada liikaa rakkautta, ja myös ne rajat on rakkautta lasta kohtaan!

2. Riittävän hyvää varhaista vuorovaikutusta, lapsen ehdoilla elämistä. Korostan tätä lasten ehdoilla elämistä, sillä ruokailut ja unet täytyy rytmittää lasten mukaan eikä toisinpäin. Kun lapsi on tyytyväinen voi niiden kanssa tehdä mitä vain, sillä silloin ne ei turhaan kiukuttelekaan ;)

3. Äidin ja isän, vaikka he eivät asuisikaan yhdessä. Jos lapsella ei ole isää tai häneen ei ole kontaktia, on hyvä, että lapsi voi luoda isää koskevia mielikuvia ja puhua niistä. Hieman rajaava, voisi olla myös toisinpäin, tai nykypäivänä kaks isää tai äitii. Kantaa en ota asiaan enempää, mutta minusta tärkeintä on se että lapsilla on järkeviä, rakastavia aikuisia ympärillä oli ne sit vanhempia, isovanhempia tai tätejä ja setiä! Kunhan roolimallia on mahdollista saada niin naisen kuin miehenkin puolelta.

4. Turvallisuuden kokemuksen, elämää ennakoitavassa maailmassa. Luottamusta siihen, että aikuinen auttaa häntä selviämään tunnekuohuista hylkäämättä. Lapset opettelevat vasta käsittelemään tunteitaan, ja tarvii niissä hirveästi tukea ja apua. Meillä ainakin Eelis saattaa olla niin onnellinen tai esim jännittynyt ja saattaa silloin käyttäytyä jopa aggressiivisesti, eli ei vain osaa suhtautua niin äärimmäisiin tunteisiin. Kun jostakin tulee pahamieli on vaikea ymmärtää sitä miksi itkettää, niin silloin se vanhempi kertoo ja selittää miksi lapsi tuntee niin. Mielestäni aikuisen tehtävä on olla aina se tuki ja turva, lapsella täytyy olla turvallinen tunne yrittää ja kokeilla uusia asioita tietäen että vanhempi on vieressä ja aina tukena tapahtui mitä tahansa.

5. Rajoja. Rajat antavat lapselle aikaa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Kuten aiemmin sanoinkin, rajat on myös rakkautta. Ilman rajoja on hankala kasvattaa lapsesta tasapainoista ja syy-seuraussuhteita ymmärtävää yksilöä.

6. Ikäistensä seuraa. Ikätoverit ovat välttämättömiä sosiaalistumiselle, itsetunnolle ja ryhmässä olemisen taidolle. Lapset tarvii ikäisiään niin oppiakseen sosiaalisia taitoja kuin myös kehittyäkseen mallioppimisen kautta, sellaisia taitoja mitä vanhempien on hankala lapselle opettaa ja lapsen on parempikin oppia niitä leikkien tuoksinnassa, kuten lelujen jakaminen tai ettei toiselta voi ottaa kädestä. Vertaisoppiminen onkin ihan huikeaa, mitä omissa lapsissa ainakin huomannut. Erin seuraa isoveljeä alati ja sen touhuja, ja toistaa tekemisiä perässä jotka oppiikin paljon varhemmin kuin Eelis on hoksannut kokeillakaan.

7. Suvun ja juuret. Identiteetin muodostumiselle on tärkeää tietää, mistä on tullut. Tää lienee sit isompana, mut mielestäni perhe ja suku on tärkeitä, on hyvä tietää ja tuntea ihmisiä, siten et turvaverkko ja lähipiiri on laaja. Oppii myös ymmärtämään ja arvostamaan omia juuriaan. Kai tääkin on jollain tapaa luontainen vaihde jokaiselle, viimeistään aikuisiällä tahtoo tietää ees jotakin suvustaan ja juuristaan. "

Paljon hyvää asiaa, ja mielestäni tään Lastenpsykiatrin dosentin Jari Sinkkosen artikkeleja ja kirjoja ois mielenkiintoista lukea enemmänkin! Kasvatustieteiden opintojen yhteydessä näihin hieman perehdyinkin ja kyllä tää mies puhuu nii asiaa :) - EIKÄ MUUTEN OLLU MAKSETTU MAINOS TÄÄKÄÄN!