Eelis 3v

Meiän isopienimies on jo 3 vuotta. Tää aika on mennyt siivillä.

27.05.2011 meidän esikoinen syntyi, siihen rakkauden määrään meinasi pakahtua. En ikinä uskonut että toista voisi rakastaa niin ehdoitta ja niin paljon. Aviomiestäkin rakastan, mutta rakkaus omaa lasta kohtaan on erilaista. Niin pieni ja hento, niin viaton ja täysin muiden armoilla, eihä sellaista pikku nyyttiä voi kun rakastaa. Ennen kuin meille syntyi toinen lapsi ja sain jakaa rakkauteni, olin todella tiukkis mamma. En pystynyt hoidattamaan poikaa muilla, pelkkä kauppareissukin täytyi suorittaa äkkiä vain pois alta, koska olin vaan niin vauvassa kii.

Kaikesta Eeliksen "omimisesta" huolimatta on pojasta kasvanut hyvin tasapainoinen pienivilkeri. Virtaa on kuin pienessä pitäjässä ja nyt kielen kehityksen myötä oon huomannut kuinka fiksu ja sanavalmis kaveri tää meiän poika on. Tänäänkin tokas "äiti voikko olla aikuinen", mitä lie sillä tarkoitti mutta selvästi oli sitä mieltä ihan tosissaan.

Eelis rakastaa ruokaa, ja paras kiitos onkin kun poika sanoo "kiitos äiti ihanasta ruuasta". Pääosin kaikki ruoka uppoaa vaihtelevasti ja neuvolan painokäyrien mukaan välillä vissiin liiankin hyvin.. Eelis saa joskus sokeria herkkujen muodossa tai joskus käydään hamppareilla, mutta sen verran harvoin ja pienissä määrin, ettei varmasti vaikuta kyllä painoonkaan millään lailla.

Eelis on motorisesti hyvin noheva. Hän on kiipeillyt leikkipuistojen isoimpiin ja korkeimpiin telineisiin varmasti jo vuoden ajan. Keinua hän tykkää nii vauvakeinussa istuen kuin seistenkin ja normi keinussakin aina hetkittäin. Motorinen kehitys on siis hieno- ja karkeamotoriikan puolella ainakin ikäistensä tasolla.

Juokseminen on kivaa ja Eelis mielellään säntäilisikin ympäriinsä. Pomppinenkin kuuluu lempparijuttuhin, ja varsinkin sängyltä tai sohvalta hyppääminen lattialle on aina yhtä hauskaa.

Eeliksellä oli tuossa pari viikkoa sitten jo neuvolakin, jossa tehtiin perus 3-vuotiaille suunnattuja testejä. Näkötesti jäi vielä suorittamatta kun poika alkoi väsähtämään eikä jaksanut yhtään keskittyä koko hommaan. Turhautti neuvolatädin utkailut; "onko sinulla sellainen olo ettei poikasi nää". Oispahan sitä normiarjes pistänyt silmään jos toinen siristelis, osaahan Eelis puhuakin nii hyvin että varmasti sanoisi itse jos ei näkisi. Tiedän, että näkee ja näin lapsestani ettei sillä vaan enää jaksanut kiinnostaa se testien kanssa värkkäys.

Toinen mikä pisti vihaks oli painon syyni, Eeliksen paino onkin nyt +10 käyrällä ja sehän se vasta onkin hirveää. Vaikka juuri selitin kuinka meillä ei ole hetkeen ruokavalion myötä lapsetkaan syöneet+ herkkuja ja muutenkin kerroin siitä kuinka aina pyritään syömään lasten kanssa terveellisesti, monipuolisesti sekä säännöllisesti, niin eiköhän neuvolatäti sivuta kaiken ja kysyy" onko Eelis jotenki makeanperso?" Riittää nuo iänikuiset käyrät, se järki käteen ja eiköhän ulkonäkö paina eniten? Jos lapsi ois jotenkin lihava tai ylipainoinen, niin eiköhän se näkyisi ulospäinkin?

Nomutta  nyt niitä mittoja; Eelis 3v (sulkeissa 1,5v mitat)

Paino; 17,450kg (12,550kg)

Pituus 99,7cm (87,1cm)

Päänympärys 52,1cm  (49,5cm)

Neuvolakortissa lukee; "Kasvaa hyvin.Ruokahalu hyvä. Maitoa juo, d-vitamiinit saa. Kiva poika. Ikä-tehtävät sujuvat hyvin. Heittää palloa ja kiinnikin ottaa. Värejä hienosti tuntee. Tykkää legoleikeistä ja autoista. Puhe selkeä!"

Se siitä neuvolasta, mutta mitä meidän Eeliksestä? Eelis on hyvin musikaalinen, hän soittaa, laulaa ja tanssii.. Useat upeat esitykset olemme saaneetkin jo kokea, kun poika mm. istuu ämpärin päällä, soittaa toisella kädellä huuliharppua ja toisella kitaraa välillä rämpyttäen ja välillä naputtaen kuin rumpua.

Uskomattominta on se, että Eeliksellä on todella hyvä havainnointi kyky. Hän on pitkän aikaa osannut esimerkiksi tietokoneella etsiä youtuben ja kirjaimia käyttäen, esimerkiksi G; kirjaimella hakea Gangnam style biisin. Uskonkin että varhaisella elektroniikan käytöllä voi olla myös kauaskantoisia hyviäkin seurauksia, sillä puhelimestakin Eelis osaa nimilistalta etsiä lukuisia nimiä ja soitella haluamilleen tahoilleen.

Eelis on myös tarkkaavainen ja todella pikkutarkka ja järjestelmällinen. Kun hän leikkii autoilla, hän ajaa ne sievästi ja tarkasti parkkiin vieriviereen tai peräkkäin. Kun hän piirtää, hän piirtää aivan pieniäkin kuvia ja viime päivinä mukaan on alkanut muodostumaan pyöreiden linjojen lisäksi hahmoja, kuten ihmisiä ja niiden kasvoja kuten silmät. Palapelit sujuvat myös ongelmitta, isoin palapeli jonka Eelis on suorittanut ilman minkäänlaisia "valmiita reunoja" on 48 palan palapeli ja siihenkään hän ei tarvinut kun hieman apua.

Viimein Eelis on alkanut kiinnostumaan myös pukemisesta, ja tykkääkin itse pukea sisävaatteet ja erityisesti kenkiä ja lakkeja itselleen. Silti ulos lähteminen on edelleen aika takkuista, sillä keskittyminen herpaantuu vähän väliä ja pitäisi saada leikkiä ja tanssia ja tehdä kaikkea muutakin pukemisen sijasta.

Isoveljenä Eelis on hyvin rakastava ja huolehtiva. Eelis huolehtii, että pikkusiskokin saa juotavaa ja vie toiselle tuttia tai kuivaa esimerkiksi vuotavaa nenää. Kuitenkaan hän ei vielä kaikkia lelujaan ja leikkejään olisi valmis jakamaan ja välillä saattaakin hermostua ja pukata siskonsa kauemmas tai napata lelut takaisin esim kädestä vieden. Eelis osaa kuitenkin pyytää anteeksi tehtyään väärin, eikä varmasti ilkeyttään toimi niin. Eelis tykkää kuitenkin kovasti siskostaan ja paijailee, pussailee ja halailee häntä alati.

Eeliksen keskittymiskyky on kasvanut ihan hurjasti jätettyämme sokerin pois. Tietenkin ikä ja aikakin vaikuttaa koko ajan kehitykseen, mutta olen kyllä tyytyväinen et poika jaksaa jo rakentaa pitemmän ajan palapeliä tai legoja tai esimerkiksi maalata hienoja kuvia. On se hellyyttävää katsoa kuinka toinen keskittyy täysillä johonkin omaan touhuunsa sen sijasta että säntäilisi vaan alati ympäriinsä.

Hellyyttä ja huomiota rakastava esikoisemme on niin äitin poikaa, tykkää sylitellä ja pyytää silittelemään selkää tai kättä jopa useasti päiviän aikana. Eelis on vauvasta saakka tykänny silitellä minua tukasta, mutta nyt olen yrittänyt vieroittaa tavasta irti. Ei olisi varmasti kenestäkään kivaa jos poika roikkuisi tukassani vielä jossain ala-asteiässäkin!

Se mikä ilahduttaa tätä äiskää kovasti on se aitous ja hyväntahtosuus mikä kumpuaa Eeliksestä. Toinen on niin kohtelias ja yrittää aina auttaa kaikessa. Eelis osaa kiittää, pyytää nätisti, pyytää anteeksi, antaa anteeksi, toivottaa heihei ja hyvää yötä, sanoa ole hyvä. Hän osaa kehua ja puhua kauniisti, ja varmasti jakaa rakkautta koko lähipiirille sydämensä kyllyydestä nyt ja tulevassa.

Pitkän päivän kruunaa ehdottomasti Eeliksen hyvänyön toivotukset, "Mie rakastan isiä, äitiä ja vauvaa, hyvää yötä" <3 ZZZZZzzz....