Eelis 2v.

Mihin nää päivät taas vilisee? Koska aikaa on taas kulunut viime postauksesta, ja meidän Eelis on jo muutaman päivän päästä 25kk, ois ehkä aika kirjoitella tää 2-vuotis postauskin viimein valmiiksi! Eelis osaa itse sanoa myös kaksi ja näyttää sen sormin, kuvaa en vaan oo tästä vielä saanut ikuistettua

Poikamme Eelis on noin 95 cm pitkä ja painaa reilut 15kg. Hän on puhetta kovasti harjoitteleva papupata joka kuuntelis musiikkia aamusta iltaan ja nukkumaankin menee välillä kitara kainalossa. Eelis tykkää myös omista pehmoistaan ja hän on itse nimennyt ne kaikki (Tikrua lukuunottamatta, joka tietenkin tulee suoraan Nalle Puhista). Parhaita kavereita on siis Monti-koira, Puppe-kettu, Onni-nalle ja Tikru. Tässä ei suinkaan ole kaikki, mutta ne suurimmat ja tärkeimmät kaverit!

Eelis tykkää paljon musiikista, hän kuuntelee lauluja, soittaa, laulaa itse ja tanssii päivittäin. Luonteeltaan Eelis on hyvin sosiaalinen, mutta hän on myös hieman varautunut uusia ihmisiä kohtaan, eikä säntäile päätä pahkaa kenenkään luokse ilman, että on arvioinut tilannetta ja henkilöä ensin hieman kauempaa. Erityisesti mieshenkilöt arveluttavat poikaa aluksi, mutta kunhan hän kerkeää vähän tutustella niin tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa ja saattaa jopa suukotella ja halia vieraiden lähtiessä.

Eelis on viime kuukausina oppinut hurjasti uutta, erityisesti kielellisen kehityksen kannalta. Hänellä on mahoton tiedonnälkä ja hän osoittaa kuvia ja esineitä ja kysyy "mikä, kuka tai kenen?" . Parhaimmillaan Eelis osaa jo sanoa kolmen sanan lauseita, mutta pääsääntöisesti käyttää kuitenkin vain yhtä tai kahta sanaa kerrallaan. Kuten "papan kenkä","lisää vettä" tai "anna". Tästä tullaankin sitten tapakasvatukseen, ja tällä hetkellä Eelis osaa kiittää hienosti, "kiitti, kiitos" kaikki käy, ja opettelee niin anteeksipyyntöä kuin kohteliasta pyyntöä, "käskyn" sijasta! (saisinko=anna sijasta)

Hampaiden pesu on nykysin niitä ykkösjuttuja! Illalla ja aamulla kun mainitteekin hampaiden pesun niin poika on salamana vessassa, seisoo jakkarallaan ja odottaa et äiti antais hammasharjan. Itse ehkä olen aivan neuroottinen hampaiden pesun kanssa, joten on kyllä hyvä juttu, että Eelis antaa hampaansa niin nätisti myös harjata oman harjauksen lomassa. Itse kun en ennen hammassäryistä oo kärsinyt, vastakun näin raskauksien jälkeen joten tahdon välttää omat lapseni niiltä kivuilta mitä itse olen joutunut nyt kärsimään /; Mutta taas ajatus harhailee ja poikkean täysin aiheesta joten, jatketaanpas;

Motorisilta taidoiltaan Eelis on myös kehittynyt hyvin. Hän rakentaa duploja sekä palapelejä hienosti! Sekä ulkona leikkipuistoissa kiipeää aikas korkeallekin telineisiin ja tää äiti saakin seurata pojan menoa sydän syrjällään. Kotonakin kiipeillään joka paikkaan, ja tasapainoillaan huojuen tasojen reunoilla. Ulkona lempitouhuina on ehdottomasti keinuminen, mutta hyvänä kakkosena tulee myös hiekkaleikit, varsinkin hiekan nakkominen ilmaan on aina yhtä hauskaa, varmaankin just siksi kun äiti sitä kovin kieltää tekemästä.

Isi on ykkösjuttu myös! Isiä totellaan ja isin kans on niin kiva touhuta, äiti on vaa tiellä ja tyhmä aina siihen asti et sattuu pipi ja pitää saaha lohtua. Pojasta kyllä huomaa heti, kun isi on ollut pari pitkää päivää töissä, hän aivan osoittaa mieltään ja kiukkuaa kaikesta. Kaikki pahamieli kaikkoaa sillä samalla sekunnilla kun ulko-ovi käy ja poika kuulee isänsä ääneen, ja voi niitä riemunkiljahduksia mitkä isin kotiin tulo saa aikaan! <3

Eelis tykkää hoitaa vauvaa, ja saikin muutama kuukausi sitten serkultansa nukkevauvan hoitoon. Sitä Eelis kovasti paijailee ja pusuttelee, ruokkii ja hoitaa. Siinä sivussa myös pikkusiskoa, jota kutsuu edelleen "aija" tai "äijä", v-kirjaimen sanominen hieman tuottaa hankaluuksia joten vauva sanalla on omat variaationsa. Onhan Erin välillä myös ihan siskokin, ässä se suhahtelee niin makiasti. Eelis pyytää myös siskoa syliinsä ja kovasti pusuttelee toista, parhaat naurut sisko onkin antanut veljelleen <3 Onnea on kyl se, että Eelis ei käyttäydy agressiivisesti vauvaa kohtaan, vaan aina hellästi silittäen. Kylläkin nykysin on havaittavissa välillä vähän rajumpiakin otteita, mutta enemminkin kyse on vain siitä että pitäisi itse saada tehdä kaikki eli tässä tilanteessa nostaa vauva lattialta syliin, mutta kun niin ei saa tehdä ja äitin on autettava ettei vauvalle vain tulisi pipiä.

Eelis nukkuu omassa huoneessaan, (jossa myös Erin nukkuu pinnasängyssään) mutta kaipaa vielä "nukuttajaa" rauhoittuakseen. Riittää että istuskellaan tai pötkötellään vieressä ja välillä muistutellaan et nyt pää tyynyyn ja simmut kii et toinen malttaa sit rauhottua ja alkaa nukkumaan. Päiväunet ovat kestoltaan edelleen 1-3 tuntia ja yöunet sit 9-12h, ja pääsääntöisesti ne nukutaan jo heräämättä! Kuitenkin jos Eelis yöllä herää hän nappaa vesipullosta vettä ja jatkaa uniaan, tai sit oottaa vaan et itse käyn asettamassa toisen takaisin pötkölleen, eli varmistaa et äiti on läsnä ja jatkaa uniaan tyytyväisenä.

Tuttipulloa meidän poika ei ookaan muuhun tarkoitukseen käyttänyt kuin veden juontiin. Sekin jätettiin pois jo viime syksynä, joten janojuomaksi toimii hyvin vesi lasten urheilujuomapullosta, ettei öisin tarvi vesilasia lähteä pojalle kiikuttamaan. Tuttikin jäi pois jo melkein kaksi viikkoa sitten! Onneksi Eelis ei sitäkään enää edes osaa kaivata, joten maitohampaatkin pääsevät nyt palautumaan :) Hampaita Eeliksellä on 19, pian se täys 20! Sormet ajavat hieman tutin kaipuuta mutta uskon että nekään eivät enää hakeudu suuhun kunhan tämä viimeinen maitohammas puhkeaisi piakkoin.

Ruokailut menee niinkö tähän astikin, et poika on aikas kaikkiruokanen ja syö monipuolisesti nin lihaa, kalaa, kasviksia ja hedelmiä kun vihanneksiakin. Eelis on hyvin omatoiminen ja tahtoo itse tehdä asioita, hän on hyvin pienestä asti syönytkin itse koska ei tykkää siit et joku syöttäs. Ulos lähtiessäkin pojan täytyy saada itse aukaissa ovet, tilata hissi, painaa oikeeta nappia ja sulkea myös ovet perässänsä. Onnekseni poika kuiternkin suostuu edelleen istumaan vaunuissa, joten päivisin kulkeminen helpottuu paljon kun yksin ulkoilen lasten kanssa ja saan molemmat turvallisesti vankkureiden kyytiin ja sinne molemmat useimmiten myös nukahtavat päikkäreillensäkin. 

Silmälasit ja kaikki aurinkolasit on niin huippuja! Pitäis varmaa ostaa jotku  omat lasit pojalle jokka ois ilman vahvuuksia, ettei kerkeis vaan silmät mennä kovin pilalle kun paksupohjasilla laseilla kattelee. Autot, mopot, rekat ja traktoritkin on ihan parhaita. Eelis tuntee moponkin jo äänestä, siten osaa jo yhdistää ääniä, asiaa ja nimeä.

Eelis  harjoittelee  kuivaksi, mutta itse en pidä sen suhteen mitään kiirettä. Poika on siis vielä täysin vaipoissa, mutta pöntöllä ja potalla käyntiä harjoitellaan koko ajan. Välillä Eelis itse ilmaisee tarpeensa päässä vessaan ja olemmekin sit kilpaa taputtaneet ja kehuneet toista kun on saanut tehtyä asiansa pönttöön. Lapsentahtisestihan sitä mennään ja kun vielä ois vuosi kotonaoloa ennen tarhaelämää niin eihän tässä mihinkään kiire oo :)

Pukeminenkin on kiinnostanut Eelistä jo pitkän tovin. Kengät, sukat, takki ja lakki taitavat olla ne parhaimmat puettavat. Housut ja haalarit saadaan kyl ite päältä pois mutta auta armias kun ne pitäis päälle saaha, mielenkiinto loppuu siihen paikkaan :D. Mutta eipäs tämänkään kanssa nyt mikään kiire oo, joten ei muutako lisää harjoitusta vain.

Uhma on myös tullut meille, omaa tahtoa siis riittää! Välillä itsekin joutuu miettimään että mitä tehdä kun lapsi vaan jatkaa kiukutteluaan, mutta olemma pysyneet linjassa että periksi ei anneta jos kerran ollaan kielletty. Pahimman hallanhan tehtäis siinä itelle, jos totutettais lapset siihen, että kiukuttelulla sais periksi vain siinä toivossa että itse päästäis helpomalla, ehkä just sen yhden hetken mut sen minkä taakse jättää löytää salee edestä! Hyväksi konstiksi olenkin todennut vaan pojan halailun ja paijailun kun oikeen meinaa harmittaa jokin ja kiukku ottaa vallan kun ei saa omaa tahtoa läpi. Yleensä siinä vaiheessa, sit rauhottuu, unohtaa mitä oli vailla ja keksii jotakin muuta tekemistä, ainakin hetkeksi ;D

Mutta tulipas tästä vain maratoonipostaus, joten parempi viimein lopettaa. Olihan tässä taas mukavasti asiaa, ja ihana lueskella itelläkin jälkeenpäin et millanen se meiän pieni oli näin 2-vuotiaana. Nyt kuitenkin kiitän, kuittaan ja painun pehkuihin salamana, joten HEJDÅ<3