tiistai 26. maaliskuuta 2013

Meiän rakkauvet.

Ei sanat riitä kertomaan <3

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Erinin synnytyskertomus.

Niin se laskettuaika koitti, oli tiistai 12.3.2013 ja mulla ei ollut ollut vielä minkäänlaisia ennakoivia tuntemuksia synnytyksestä. Päätin et kokeillaanpas kaikki ässät läpi ihan niiden hauskuudenkin vuoksi, vaikka eipä niistä mittään hyötyy ois kuitenkaan..

Niinpä kuitenkin seuraavana yönä parin tunnin unien jälkeen heräsin kipeisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Naureskelin mielessäni et olipas vain tehokkaita ässiä, vaikka kylläpäs synnytyksen käynnistyminen olis todennäköisesti tapahtunut ilman niitäkin, syntyihän esikoisemmekin rv 40+1.

Kolmen tunnin supistelun jälkeen soitin isälleni että laittaisi auton roikkaan, olihan pakkasta yli 20 asteen. Olin itse yrittäny siihen saakka nukkua panadolin voimalla mutta kun ei siitä vaan tullut mitään, nousin aamukahville ja tankkaamaan kunnon aamupalan rankkaa koitosta varten..

Kuuden maissa aviomieheni sitten myös heräsi ja kävi meidän auton laittamassa lämpiämään, tiesin et neljän tunnin säännöllisten supistusten jälkeen ei viel ois kiire minnekkään, joten luotin et pärjäisin viel hyvin pari tuntia kotona...

Ennen kahdeksaa isäni ja pikkusiskoni jo tulivat meille vahtimaan Eelistä ja itse aloin valmistautumaan sairaalalle lähtöön. Supistusten suhteen olisin hyvin pärjännut vielä kotona, mutta verinen limatulppa sai minut liikkeelle, parempi olla seurannassa kuin kotona jos alkaisikin tapahtua rytinällä..

Noin puol yhdeksän maissa olimma sit synnärillä ja jännityksen sekaisin tuntein soitin ovikelloa.. Jähmetyin kauhuissani hetkeksi paikoilleni kun kätilö harppoi suoraan ovea kohti, se sama kätilö joka oli Eeliksen synnytyksessä ja jota en voinut sietää ollenkaan.. Ilokseni kuitenkin toinen kätilö syöksyi huoneesta tämän kätilön edelle ja tuli ottamaan meidät vastaan, tämä meidän kätilö säteili postitiivista energiaa ja meillä synkkaskin heti!

Siirryimme tarkkailuhuoneeseen jossa meninkin käyrille ja minusta otettiin tarvittavat verikokeet ja kätilö tarkisti miten synnytys oli edennyt.. Olin tässä vaiheessa 4cm auki ja selvisin vielä kipujeni kanssa hyvin, joten lähdin mieheni kanssa kahville alakerran kahvioon..

Nautimme kahvilassa ihanat kahvit kera voileipien ja palasimme synnytysosastolle portaita pitkin kävellen, jonka jälkeen käveleskelimme vielä tovin osasto 6:sta päästä päähän ennenkuin kivut alkoivat yltyä.

Siirryimmekin synnytyssaliin ja pääsin kokeilemaan ilokaasua ja ammettakin, kellokin läheni jo puolta päivää ja aloin olemaan toosi kipeä.. Yritin kinuta epiduraalia mutten vissiin tarpeeks lujaa kun kätilöni belgialaisen harjoittelijan kanssa päättivät et saan vaan paikallispuudutteen. No kun sekään ei auttaanut ja paikat oli 8cm jo auki, niin enää ei epiduraalin laitolle ollut aikaakaan ja sain sit spinaalipuudutteen.

Spinaalipuudutteen laitto oli hankalaa, anestesianlääkäri joutu selkää runnomaan ihan kunnolla ja siltikään lopputulos ei ollut kunnollinen. Kivut jatku ja vauvan sykkeetki romahti hetkeksi, mutta onneks ne palautu sit kunhan kätilöt olivat saaneet käännettyä minut toisin päin.

Tämän jälkeen kalvot käytiin puhkaisemassa ja minut katetroitiin. Sehän se vasta tuskasta olikin, harjoittelija runnoi ja punttas mut lopulta oma kätilö laittoi sen kerralla kun itkin veet silmistä valuen ihan täysiä.. Koomisinta oli kyl se et pian katetroinnin jälkeen pääsin jo ponnistamaan ja 9min ponnistuksen jälkeen klo 14.04 pieni rinsessamme oli maailmassa ja sylissäni, ja vielä sillä hetkelläkin kun vauva oli käsivarsillani itkin katetroimisesta aiheutunutta kipua :D

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 12h synnytyksen, 9min ponnistuksen ja 10min jälkeisvaiheen jälkeen meillä oli 9pisteen terve tyttö sylissä. Istukkakin irtosi tällä kertaa huomattavasti helpommin kuin Eeliksen synnytyksessä, sainhan tällä kertaa oksitosiinin tippaan.. Synnytys oli siis kaikin puolin helppo, henkisesti paljon helpompi kuin edellinen kun oma kätilö oli niin loistava mutta fyysisesti rankempi koska kivut olivat omaa luokkaansa ilman epiduraalia ja spinaalin takia en tuntenut supistuksia, vaan tunsin pelkän paineen alhaalla ja ponnistin täysin vaistonvarassa. Toisin siis kuin Eelikseltä, jolloin koin varsinkin tuon loppurutistuksen paljon helpompana kun kivut olivat poissa epiduraalin ansiosta ja tunsin kuitenkin hyvin supistukset ja ponnistaminen oli siten helppoa.

Meidän Erin syntyi siis 13.03.2013 klo 14.04, pituutta oli 49,5cm ja painoa 3640g<3 jostain syystä bloggeri sekotti tään lopputekstin tästä, mut jos oikeen muistan niin kirjottelin vaan et muuten synnytyksestä jäi siis positiivinen kuva, mut spinaalista sain post-spinaalipäänsäryn josta kärsin sit viikon ajan. Oli aika tuskasta kun anestesianlääkäri joutu runnomaan puudutetta useamman kerran ja siltikään saanu sitä onnistumaan. Selkäydinnestettä sit tihkus puudutteen laiton takii joka aiheutti sen paineentunteen päässä ja jäätävän säryn, johon ei mikään muu auttanut kun makuullaan olo. Perjantain 15.03 jonotin sit leikkaussaliin, et oisin saanu veripaikan selkään eli pistokohtaan oltais pistetty uudelleen ja laitettu sinne käsivarresta otettua verta joka ois hyydyttäny sen tihkuavan reiän, mut kun leikkaussaliin en päässy, kasilta illalla kun saatiin lastenlääkäriltä kotiuttamispäätös niin päätin unohtaa sen veripaikan oton ja lähdin kotia lepään ja paranteleen itteeni. Onneks pikkusisko hoiti Eelistä ja mieheni minua niin mun tarvinu ku imettää ja maata muutama päivä, jonka jälkeen se kipu alkokin sit jo helpottaan. Nyt lyö jo tyhjää, enkä muista oisko ollut viel jottain kirjotettavaa mut tähän loppuun vielä kuva vastasyntyneestä rinsessasta <3

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Sydän pakahtuu.

Ihana kevät ja aurinko<3 tää nainen on täynnä hymyy nyt :) kävimmä juuri ensimmäisen kerran ulkoilemassa koko perheen voimin sitten vauvan syntymän, kylläpäs piristi! Aurinko porotti lämpösästi ja pakkastakin vaan pari astetta.

On mennyt tää viikko sairaalasta kotiutumisen jälkeen kyl nii sumussa, post-spinaalipäänsärky vaivas keskiviikkoon saakka ja nyt vasta hellittäny vaik viel tuntuuki välillä painetta päässä /:

Neuvolatäditki kävi keskiviikkona jo kyläs, kehuivat pikkuneitiä niin kovasti ja painoakin oli tullut viides päiväs 250g lisää :)

Imetys siis sujuu taas yhtä hienosti kun Eelikseltäkin. Siks oonkin nyt aamuisin ja iltaisin jo pumppaillu maitoo pakkaseen ja torstaina lähtikin ensimmäinen kilo luovutukseen :) ihana kun voi luovuttaa maitoa sitä tarvitseville kun itellä sitä tulee ovista ja ikkunoista ja ihan hirmusti yli oman vauvan tarpeen.

Muuten tää arki on viel aikamoista sekamelskaa. Hyvä et muistan ite syyä mitään ku aamusta iltaan vaan touhuan. Viime yönä Eelis onneks nukkui pitkästä aikaa koko yön heräämättä ja Erinkin heräs vain kahdesti, joten eikhän me saada nää yöunet näin aluksi rutinoitumaan ja muut hommat voi tulla sit perässä :D päikkäritkin ollaan saatu sovitettua et molemmat lapset nukkuu yhtä aikaa, kerkeen mieki vähän opiskeleen välillä.

Kyl täs sydän pakahtuu kun alkaa miettiin tätä onnea mikä ollaan saatu <3 kovasti on totuttelemista ajatukseen et meitä on nyt neljä ja kuulostaaki hassulta puhuu lapsista monikossa kun nythän niit on yhen sijaan kaksi! "Täs mie kirjottelen blogia kun LAPSET on päiväunilla" tuntuu vaan nii uskomattomalta!

Oon kyl nii super onnellinen nyt! Ihan etuoikeutettu olo et ollaan saatu kaks ihanaa tervettä lasta ja kaikki on muutenkin nii kivasti <3 Uskomatonta miten hienosti tää arkikin on lähtenyt sujumaan kahden kanssa. Kuin ihana ja rauhallinen tää meiän pikkuneiti on, tyytyväinen lapsonen, nukkuu ja syö hyvin. Ihanaa on myös se kuinka hyvin Eelis ottanut pikkusiskon vastaan <3 toinen hoitaa, paijaa, silittää ja pusuttaa Eriniä niin nätisti, välillä tahtoo syliinkin ottaa toisen! Pelkäsin siis aivan turhaan mustasukkasuuskohtauksia ja "rajua" käytöstä vauvaa kohtaan. Ehkä sitä on sit itsekin tehny jotain oikein? josko Eeliksen ihana käyttytyminen johtuu kasvatuksesta ja siitä et hän on huomannut heti alusta saakka et samanlain hän saa huomiota ja rakkautta äidiltä ja isiltä kuin ennen vauvaakin :) No mut nyt on taas pääkipeä ja ajatukset nii ristissä et pakko lopettaa tää höpöttely, tähän loppuun viel suuper hellyyttävä kuva meiän pienistä <3

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Meidän päivä kuvina.

Tää postaus piti tehä jo viikolla 10, kun siis vietimme hiihtolomaa, mut samahan se on nyt julkassa! Meidän päivä kuvina, on siis tänä päivänä jo täysin erilainen sillä onhan meitä kolmen sijasta nyt neljä. Enää ei ookaan aamurentoiluille aikaa, kunhan toisen tenavista saa kuivitettua ja ruokittua on toisen vuoro ja omat eväät syön ja juon sit kylmänä :D Eli aamupalakin saattaa mennä hyvinkin pitkälle päivän puolta enennkun hoksaan ja kerkeenkään sitä aatella. Mut onhan tää kaikki sen arvosta <3

Päätinkin vauvan syntymän jälkeen palata blogin ääreen näin kevyesti kuvapostauksen parissa, sillä tää post-spinaalipäänsärky on vaivannut vielä eikä siten ajatukset ole aivan kasassa jotta jaksaisin synnytyskertomusta alkaa rustaileen.. Kiva tehä itelle muistoks tällanen katsaus päivään ja kunhan saadaan uus arki pyörimään ja ulkoilut ja muut touhut rutinoitumaan niin teen sit uuden vähän kattavamman kuvapaketin kenties ;D No mutta sitten asiaan;

 
Aamutouhut ja aamupalat.


Yökkärisiltään rentoilua ja kanasalaattia lounaaks!


Siivoiluja.


 Vähän palapeliäkin välillä.


Ulkoiluja.







 Hieman sinnittelyjä.


... päiksyaika.


 Päivällistä ja smoothieta.


 Tätin kans iltavillit.


Sit leffasnacksit ja rauhoittumista iltapalan kautta iltapesuille ja nukkumaan <3

Eli meän peruspäivä sisältää pääsääntösesti aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Vaipanvaihdon ja muiden pesujen lomassa, pyrimme päivittäin käymään ulkoilemassa ja leikimme, luemme kirjoja tai teemme palapelejä pojan kanssa. Eelis nukkuu ainakin toistaiseksi vielä yhet päikkärit päivittäin ja ne on kestoltaan sit 1-3h, tään ajan käytän sit ruuanlaitos, siivoilessa tai opiskellessa. Meillä käy myös paljon kavereita ja sisarruksia kylässä, joten aktiviteettia ja vauhtia ei ainakaan puutu päivistämme! Tässä siis pikakatsaus normipäiväämme, ei sen kummosempi kuin varmaan muillakaan lapsiperheillä, mutta jotenkin vaan niin ihanaa <3

torstai 14. maaliskuuta 2013

Rinsessa ruusunen.

Eilen 13.03.2013 klo: 14.04 meille syntyi pieni prinsessa, 3640g ja 49,5cm! Niin meistä tuli toisen kerran vanhemmat ja Eeliksestä isoveli <3

Parempaa postausta sit kotona, luvassa siis ainaki synnytyskertomusta ja lastentarvikepostausta kuhan vaan ensin päässään vauvan tuoksuiseen arkeen mukaan :) nyt pää takaisin tyynyyn, öitä <3

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kipkop.

Jasminin blogissa oli kiva arvonta, ja aattelin osallistua kun oishan tuommoinen Brion mursu uniriepu aivan ylisöpö meidän tulokkaalle <3

Käykäähän osallistumassa d;

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Leipomuksia.

Oon jostain syystä loihtinut itsestäni pullantuoksuisen kotiäidin. Tämä on siis aivan uutta et mie leivon, tai siis leivon ilman syytä. Yleensä minut saa leipomaan vain  kun on pakko, eli juhlia tiedossa mutta nyt oonkin sit leiponu viime viikkoina oikeen urakalla. Tässä ois pari ihanaa reseptiä joita oon kokkeillu ja todennut hyviksi, nauttikaahan ;)

Kampanisut.

Ei saa nauraa! Ulkonäöllisesti hieman hiottavaa selvästi, mut makuhan se on mikä ratkaisee. Löysin kertaheitolla sen reseptin mistä tulee kampanisut minun makuun, joten laitetaanpas sekin tulille;

Tarvikkeet:

500g voita
3dl sokeria
2prk punaista viiliä
2tl ruokasoodaa
1kg karkeita vehnäjauhoja

Valmistusohje:
Huoneen lämpöinen rasva ja sokeri sekoitetaan hyvin, 
lisätään jauhot ja viili, johon on sekoitettu sooda. 
Vältä liikaa sekoitus ettei muodostu sitkoa. 
Anna taikinan levätä viileässä noin 1h. 
Kauli taikina noin. 2-3 cm paksuiseksi ja jaa taikinapyörällä10 cm suokakaiteiksi, 
 joista otat 5 cm pätkiä ja teet niihin kuhunkin 3-4 sakaraa eli kampaa. 
Paista kampanisut kuumassa uunissa 250-280 astetta kauniin kullan ruskeiksi.
So simple, mut vaan niin hyviä ja helppoja tarjottavia, ku pakkasesta vaan ottaa ja laittaa tarjolle, n.10min ja sulanut sopivaksi nautiskella kahvin kera!




Omenapiirakka.

Ehkä maailman paras omenapiirakka. Bongasin ohjeen jostain blogista, mut en nyt millään muista et mikä se blogi olikaan, joten laitan tähän vaan suoriltaan reseptin, sillä on ihan pirun hyvää <3 Tätähän voi sit soveltaa kaikkien marjojen ja hedelmien kans, ens kerralla taidankin kokeilla millaista tulee mustikkaversiona!

Piti tulla jakamaan tää heti tänne bloginkin puolelle, etten vaan mee hukkaan tätä. On kyl ihanan helppo hakea näit ohjeita tarvittaessa aina täältä, ei tarvi sählätä paperilappujen kans jotka aina hukas (josko vielä joskus kirjoittaisin reseptit vaik johonkin kirjaan, tai ostaisin vaik oikeen reseptikirjasen)

250g margariinia
4dl sokeria
2tl leivinjauhetta
2tl soodaa
2tl vaniljasokeria
8dl vehnäjauhoa

1 muna ja kermaviili (toiseen puolikkaaseen)

Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
Puolita murutaikina ja sekoita puoleen taikinaan 1prk kermaviiliä ja 1 muna.
Muruseos jätetään päällimmäiseksi.


TÄYTE:
Omenaa pieninä kuutioina, sekotin niiden joukkoon vähän kanelisokeria
1prk omenakanelirahkaa (tai vaihtoehtoisesti esim. vaniliarahka) 
1prk kermaviiliä
2tl vaniljasokeria
1/2 dl omenamehua
2dl sokeria
2munaa


1. Levitä taikina pohjaksi pellille
2. Omenakuutiot ja kanelisokeri päälle
3. Rahkakermaviilitäyte  kipataan omenoiden päälle
4. Muruseos sitten viimeisenä
Paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Kuva ei ehkä puhu puolestaan, mut aivan taivaallisen hyvää se oli, varsinkin vaniliakastikkeen tai vaniliajäätelön kera! <3  Namnam, mut nyt puuhailemaan, kivaa alkavaa viikkoa kaikille <3

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Neuvolassa.

Enpäs kerinnytkään sit kirjailla näitä neukkukuulumisia eilen kun Eelis jo heräskin. No mut nyt niitä ois sit luvassa sillä viime kertasista neuvolakuulumisista onkin jo hetki. Ensin siis noi strategiset mitat vaan täs nopsaan:

Raskausviikot (36) 37, 38 & 39!
RR (122/77) 120/78, 125/80 & 125/83 P. 99
B-Hb (116) 107
Sf-mitta (32 cm) 33,5 (pysyny samassa)
U-Prot. (-) + (yhellä plussalla olleet rv 37 & 39)
U-Gluk. (-) -
Sykkeet (145) 135- 145
Liikkeet ++
Tarjonta RT
Painonmuutos/viikko rv 34-36 +0,900kg/viikko, rv 36-39 +0,700kg/viikko

Painoa oon nyt sit kerännyt melkeen saman mitä Eelikseltä, eli kokonaissaldoksi näyttää tulevan vähintään se 17kg mitä Eelistä oottaessa tuli. Toivonki hartaasti et yhtä rivakkaan lähtee sit, et synnärille jäi pojasta 12kg :D eli 5kg +7kg ylimäärästä putos kyl aika nätisti imetyksen aikana.

Masu on iso ja tiellä, ja kipuja on mutta ei niitä kauan odotettuja supistuksia sit ollenkaan. Toisaalta hyvä vain, niin ei tarvi niiden kans kärvistellä turhaan, tulevat sit kun on synnytyksen aika käynnistyä oikeesti! Liitoskivut, ne on ne mitkä vaivaa ja kyljen kääntäminenkin on öisin välillä hankalaa, samoin äkkinäiset liikkeet tekee niin kipeetä /; (ja niitähän ei voi välttää kun tään meidän pienen hulivilin perässä koittaa pysyä, toinen välillä semmonen täystuho et toivoisin omaavani kymmenen kättä lisää :D)

Neuvolan mittauksissa siis kaikki hyvin ja oma vointikin on erittäin hyvä. Ollaan vietetty tää viikko hiihtolomaa ja ollaankin puuhailtu päivittäin aivan aamusta iltaan saakka. Koti on puhdas, pyykit pesty ja lenkkeilemässäkin oon kerinny käymään monena päivänä :) Nyt voi sit rauhottua vaan tähän loppuaikaan ja ootella koska pikkuinen tahtoopi syntyä <3 eikhän toinen parin viikon sisään taho jo pois yksiöstään, toivotaan ainakin. Mutta nyt laittaan pikkumies unille kun tuli kylästelemästä isänsä kans, HEJDÅ <3

EDIT: Pitihän se julkasun jälkeen käyä viel masu kuva lisäämäs, kuva on rv 37, eli parisen viikkoa sitten. Vieläkään ne oo kerinny masuvertailua tehä, mut kylläpäs sen kerkee vaik sit vauvan synnyttyäkin.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Vaukkelin kotiuttamisvaatteet.

Tässä yks päivä keräilin vauvalle kotiuttamisvaatteita kasaan. Sori huonoista kuvista, oli synkkää ja pimeää joten ei oo mitään ihanuuksia luonnonvalokuvia tällä kertaa.. Eli tuossa ois pari myssyy sairaalassa oloajalle ja sit kotiuttamiseen kypärämyssy, koalapipo korvilla ja tossukat <3


Kaikki vaatteet on tämmösii neutraaleja ja valkosii, sukupuolesta ei siis varmuutta joten tahoin ja itseasiassa tykkäänki pukee vastasyntyneen pikkuvaukkelin valkoiseen kun toinen on vaan niin puhas ja viaton, ja joutuu tähän karuun maailmaan omasta pikku yksiöstään :D Vastapainoksi sit valkosille bodylle ja housuille on tää H&M:n ihanuus puku, ihan yyber söpö ja tää onkin lähes ainoita hankintoja mitä oon vauvalle ostanut, tahon siis tietää sukupuolen ensin niin sit varmaa ostelen jotain pientä kivaa ja loput vaatteet sit käytän Eeliksen vanhoista ku siel on hirmusti kaikkia ihanuuksia jotka sopii siis molemmille just vihreetä, keltasta, oranssii ja punasta, tietty valkosta oon keränny kans kasoittain :D



Sit vikaks viel villahaalari ja toppapuku. Näillä keleillä kyl passaa pukee viel monta kerrosta vaatetta, meinaan et aamusin on helpostikin -20, vaik päivän myötä lämpeneekin niin on ne kovat pakkaset. Nää ihanuudet on siis äitiyspakkauksesta vuosimallia 2010. Eli tää Eelikselle saama puku on mulle mieluisampi kun tulevan vaukkelin äitiyspaketin haalari niin siks valittiin tään mielummin..

Oon haaveillu kyl uuesta puvustaki, kun nää äitiyspaketin haalarit on kuite jotian 70cm, eli meiän pikkunen tulee hukkumaan tonne puvun sisälle. Mut tosiaan ku laitettiin nuo Emmaljungan tuplavaunut Quadroliftillä niin vauva ei varmaa montaa kertaa toppahaalaria kerkee tälle keväälle ees käyttämään ku voi laittaa jo kevyempää vaatetta ja lämpöpussukkaan vaan <3 Mut nyt jos kerkeis viel neukkukuulumisii kirjailla ennenku pikkumies herrää.. KUULEMISIIN!

 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Äätsiuh.

Otsikko kertoo kaiken.. Tääl ollaa siis oltu hyvin kipeinä, tai Eelis vaan kylläkin, mut voimat on mennyt täysin päivittäisistä rutiineista selviämiseen.. Yöt olleet viikon ajan ihan hirmu vaikeita, Eelis on itkeskelly paljo ja heräilly jopa 15min välein yskimällä tai muuten vain kuumehouruissansa /:

Eilen sit kävimmä lääkärissä, crp näytti normilukemia, korvat vaan hieman punottivat ja yskäkään ei sit krohissu keuhkoista vaik pahalta se välillä on kuulostanu. Ärhäkkää peruslunssaa vaan ja lääkkeiltä sit pikkumies säästy viel ainaki toistaiseks..

Tänää onkin ollut jo parempi päivä! Eelis nukku jopa 3tunnin päikkärit nyt vimosen viikon päivittäisen alle tunnin nokosten sijaan, joten tääki äiti on kerinnt vähän hengähtääkin :) kerkesin kirjotella kehitysspykologian essettäki kovasti ja nyt oiski sit jo puolet tehtynä eli kaks essettä jäljellä nii ois jo 20optä kasassa!

Viime viikon tenttihän oli jo arvosteltu ja omaksi yllätykseksi sain tentistä kiitettävän! Vähän muuttu fiilikset tentin jälkeisistä :D olin nimittäin jo luovuttamasssa yliopiston suhteen kun tuntu tentti nii vaikeelta ja toivottomalta, et olin varma ettei ees läpi mennyt! Toisin kävi joten tänään sit laitoinkin hakupaperit menemään, josko sitä joku päivä vielä opiskelis ihan oikeesti unelma
ammattiinsa luokanopettajaksi <3

Tämmöstä sillisalaattipostausta tas tällä kertaa.. Muuten tänne kuuluu hyvää, vauveli kasvaa kovasti massussa ja päivät vaan vähenee ;D josko parin viikon sisään ois meiän pikkukake jo maailmassa! Kovasti jo ootellaan synnytystä, mut nyt vaan nautin tästä loppuraskaudesta ja parannellaan meiän esikoista jotta ei sit vaukkeli ois heti kipeenä ku syntyy. No mut nyt äkkiä pää tyynyyn ja nukkumaan, alkaa olemaan tekstiki jo niin sekavaa et parempi hiljentyä, hyvää yötä <3