Törmäsin tähän tuotteeseen useammassakin blogissa talven aikana, joten päätinpä kokeilla. Hiuspohjani on ollut todella kuiva, kutiseva ja hiusta on lähtenyt aivan hirveitä määriä. Tästä Simin system 4 tonic hiusvedestä on ollut apua hiuspohjaani!
"Sim Sensitive on hius- ja kauneudenhoitotuotteiden kotimainenvalmistaja, joka
lukeutuu alansa huippuihin maailmassa. Erityisesti hajusteettomien ja
hypoparfymoitujen tuotteiden saralla olemme kehittäneet tuotteita ja
tuotesarjoja, joiden korkeasta laadusta, turvallisuudesta ja
toimivuudesta saamme kiitosta päivittäin. Tekemämme kehitystyön ansiosta
voimme tarjota turvallisemman vaihtoehdon niin kuluttajille kuin
kampaamoalan ammattilaisillekin" - lainattu Simin kotisivuilta.
Tää hiusvesi on siis hiuspohjan hoitoneste. Hoitaa hiuspohjaa, poistaa hilsettä ja ehkäisee rasvoittumista, edistäen samalla hiusten kasvua. Sopii kaikille hiuslaaduille ja voi käyttää päivittäin!
Tuotetta oon itse nyt käyttänyt säännöllisen satunaisesti muutaman viikon ja tunnen kyl hiuksissani ja hiuspohjassani muutoksen. Pää ei kutise, tai hilseile (ainakaan niin kovin), tukkaa kyl irtoaa vielkin mutta hillitymmin ja hiusten vointi on latvoihin saakka jotenkin parempi. Oon kyl tyytyväinen! Mielestäni tuote toimii luvatulla tavalla, hiukset tuntuvat voivan paremmin, päänahka kiittää ja tukka pysyy puhtaamman näköisenäkin pitempään!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Imetys.
Hyvä paha imetys. Mitä siitä jää käteen? Itse olen imettänyt jo kaksi lasta reilun vuoden ikään saakka, Eeliksen imetyksen lopetin täysin kun poika oli 1v ja 5kk ja Erin viel on tissivauvana vaikkakin jo haaveilen lopettamisesta. Lisäksi oon luovuttanut maitoa lapin keskussairaalalle reilun 5kk ajan ja saanu ihan kivat rahat siinä sivussa.
Äidinmaito on tärkeetä ravintoa ja suosittelenkin imetystä lämpimästi kaikille. Korvikemaidoista ei mulla oo hirveesti mitään sanottavaa, mut ainakin imetys on hyvin ehkäissy eri pöpöiltä ja siis lapset saaneet vastustuskykyä äidinmaidosta. Ite suosittelenkin turvautumaan korvikemaitoon vain jos oma maito ei riitä tai jostain syystä sovi omalle pienelle. Imetys ei tapahdu kaikille luonnostaan ja sormia napsauttamalla mutta tunnen paljon ihmisiä jotka ovat todella taistelleet imetyksen eteen ja ovat taistelun tuloksena saaneet maidon nousemaan ja onnistuneet imettää jopa vuoden ikään saakka, jotkut jopa pitempäänkin.
Nykyaikana korvikeruokinta on liian helppoa, ja moni siirtyykin siihen monesti itsekkäin perustein. Osaksi varmasti vaan koska korvikelasta on helppo hoidattaa muilla eikä tarvi olla vauvasta tai vauva äidistään riippuvainen 24/7. Toiset eivät vaan pidä imetyksestä ja kokevatsen inhana asiana joten siirtyvät korvikkeeseen lähes heti lapsen synnyttyä. Minusta imetys on ollut meille se luontevin ja helpoin ratkaisu. Maito on aina kulkenut mukana ja ollut valmista tarjottavaksi, ei kuumentamisia, pullojen pesua ja kuivattamista. Tää on vaan sopinut meille..
Mitä nyt lasten myötä minun painoskaalani on ollu +-30 kiloa ja kroppa on muotoutunut muutosten mukana ihan hirmusti. Rinnat onkin viimeisen painonpudotuksen yhteydessä lähestulkoon kadonneet, mutta ei sekään minua harmita. Imetys muokkaa ittessään kehoa, auttaa laihdutusprosessissa joten mitä yhdistä rinnoista? Kaupasta voi ostaa uudet ;)
Itse olen kaiken kaikkiaan siis kokenut imetyksen hyvin myönteisenä asiana, vaikka aluksi se jännitti ja oli paljon henkilökohtaisempi asia. Eelistä imettäessä oisin tahtonut vaan kaivautua peittovuoren taa, ettei uteliaat silmäparit ois tullu kurkkimaan, koska ne omat rinnat oli vaa niin intiimiosa itteeni, etten tahtonu niitä paljastella kellekään. Eniten minua on "loukannut" erinäiset lausahdukset rinnoista; "hyvänmalliset imettää" tms.. Ne on minun, eikä niistä tarvi puhua muiden tai saatikkatuijotella. Lapsen imettäminen on luonnollista mutta tuijottaminen ei minusta ole ja kommentointikin tekee tuijottamisesta vieläkin epäsoveliampaa.
Toinen mikä on puhuttanut aina ja puhuttaa varmasti jatkossakin, on tää julki-imettäminen! Itse pyrin imettään rauhassa itsenäisesti ilman katseita, joskus tilanne vaatii että on vauvalla nälkä iskenyt enkä ole kerinnyt kotiin tai esim auton suojaan, mutta aina olen suorittanut ruokinnan suojassa katseilta. Harsojen peitossa, piilossa muilta, joskus myös vessassa esim. ikeassa, jossa on varattu nojatuoli rauhalliselle ruokailuhetkelle. Olen imetysvuosina välttynyt paheksuvilta katseilta, mutta uteliaita silmäpareja riittää ja yleisillä paikoillakin olen huomannut kuinka imetys kiinnostaa ja erityisesti vieraat naiset yrittävät kurkkia mitä siellä harson suojassa tapahtuu...
Summasummarum; imetys on helppoa, luontevaa mutta hyvin henkilökohtaista ja ainakin itselleni intiimiä. Se on rutiinia, lapsen tarpeiden tyydyttämistä ja läheisyyttä äidin ja vauvan välillä. Se mielestäni vain äidin ja vauvan asia, ei muiden olleenkaan. Sen verran oon kuite julki-imettäjä, että nää imetyskuvat voin julkaissa. 1. Erinin pian syntymisen jälkeen ja 2. Eelis noin viikon ikäisenä <3
Tällä hetkellä olo on aika haikee. Pian on imettämisentie käyty läpi ja lapset ovat kasvaneet äidinmaito vaiheen ohi. Toisaalta olo on huojentunutkin. Aikansa kutakin.
Äidinmaito on tärkeetä ravintoa ja suosittelenkin imetystä lämpimästi kaikille. Korvikemaidoista ei mulla oo hirveesti mitään sanottavaa, mut ainakin imetys on hyvin ehkäissy eri pöpöiltä ja siis lapset saaneet vastustuskykyä äidinmaidosta. Ite suosittelenkin turvautumaan korvikemaitoon vain jos oma maito ei riitä tai jostain syystä sovi omalle pienelle. Imetys ei tapahdu kaikille luonnostaan ja sormia napsauttamalla mutta tunnen paljon ihmisiä jotka ovat todella taistelleet imetyksen eteen ja ovat taistelun tuloksena saaneet maidon nousemaan ja onnistuneet imettää jopa vuoden ikään saakka, jotkut jopa pitempäänkin.
Nykyaikana korvikeruokinta on liian helppoa, ja moni siirtyykin siihen monesti itsekkäin perustein. Osaksi varmasti vaan koska korvikelasta on helppo hoidattaa muilla eikä tarvi olla vauvasta tai vauva äidistään riippuvainen 24/7. Toiset eivät vaan pidä imetyksestä ja kokevatsen inhana asiana joten siirtyvät korvikkeeseen lähes heti lapsen synnyttyä. Minusta imetys on ollut meille se luontevin ja helpoin ratkaisu. Maito on aina kulkenut mukana ja ollut valmista tarjottavaksi, ei kuumentamisia, pullojen pesua ja kuivattamista. Tää on vaan sopinut meille..
Mitä nyt lasten myötä minun painoskaalani on ollu +-30 kiloa ja kroppa on muotoutunut muutosten mukana ihan hirmusti. Rinnat onkin viimeisen painonpudotuksen yhteydessä lähestulkoon kadonneet, mutta ei sekään minua harmita. Imetys muokkaa ittessään kehoa, auttaa laihdutusprosessissa joten mitä yhdistä rinnoista? Kaupasta voi ostaa uudet ;)
Itse olen kaiken kaikkiaan siis kokenut imetyksen hyvin myönteisenä asiana, vaikka aluksi se jännitti ja oli paljon henkilökohtaisempi asia. Eelistä imettäessä oisin tahtonut vaan kaivautua peittovuoren taa, ettei uteliaat silmäparit ois tullu kurkkimaan, koska ne omat rinnat oli vaa niin intiimiosa itteeni, etten tahtonu niitä paljastella kellekään. Eniten minua on "loukannut" erinäiset lausahdukset rinnoista; "hyvänmalliset imettää" tms.. Ne on minun, eikä niistä tarvi puhua muiden tai saatikkatuijotella. Lapsen imettäminen on luonnollista mutta tuijottaminen ei minusta ole ja kommentointikin tekee tuijottamisesta vieläkin epäsoveliampaa.
Toinen mikä on puhuttanut aina ja puhuttaa varmasti jatkossakin, on tää julki-imettäminen! Itse pyrin imettään rauhassa itsenäisesti ilman katseita, joskus tilanne vaatii että on vauvalla nälkä iskenyt enkä ole kerinnyt kotiin tai esim auton suojaan, mutta aina olen suorittanut ruokinnan suojassa katseilta. Harsojen peitossa, piilossa muilta, joskus myös vessassa esim. ikeassa, jossa on varattu nojatuoli rauhalliselle ruokailuhetkelle. Olen imetysvuosina välttynyt paheksuvilta katseilta, mutta uteliaita silmäpareja riittää ja yleisillä paikoillakin olen huomannut kuinka imetys kiinnostaa ja erityisesti vieraat naiset yrittävät kurkkia mitä siellä harson suojassa tapahtuu...
Summasummarum; imetys on helppoa, luontevaa mutta hyvin henkilökohtaista ja ainakin itselleni intiimiä. Se on rutiinia, lapsen tarpeiden tyydyttämistä ja läheisyyttä äidin ja vauvan välillä. Se mielestäni vain äidin ja vauvan asia, ei muiden olleenkaan. Sen verran oon kuite julki-imettäjä, että nää imetyskuvat voin julkaissa. 1. Erinin pian syntymisen jälkeen ja 2. Eelis noin viikon ikäisenä <3
Tällä hetkellä olo on aika haikee. Pian on imettämisentie käyty läpi ja lapset ovat kasvaneet äidinmaito vaiheen ohi. Toisaalta olo on huojentunutkin. Aikansa kutakin.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Synttäripostausta; leipomuksia osa 3.
Uusi ihana tuttavuus ja aivan sika hyvä ja helppo pikku suolanen! Ihanat kinkkuhyrrät!
Tästä valmiista ohjeesta poiketen itse käytin chili-paprikatuorejuustoa ja lisäsin hieman sipulia sekaan. Hyviä näistä tuli, mut kuten kuvista näkee jouduin osan rullista nakkomaan muffinsivuokiin, mutta siihenkin löytyy hyvä selitys :D Rullasin ajatuksissani lehtitaikinan leveyssuunnassa pituussuunnan sijasta, jolloin lehtitaikinan sain juuri ja juuri ympäri, joten "kerroksia" ei syntynyt jotka olisivat pitäneet hyrrät kasassa..
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Elämäntapa.
Oon miettinyt ja haaveillut, mutta aina vaan tyhjännyt kaiken kirjoittamani. Miksi minusta tuntuu, ettei minulla ole oikeutta kirjoittaa tätä, koska nykypäivänä kaikki pyhä kolminaisuus; terveellisyys, urheilu ja ruokavaliot ovat yhtä buumia, joista kaikki ovat jo kirjoittaneet.. Muistan kuinka haaveilin liikuntapainoitteisesta-blogista, kuinka kertoisin elämästämme ja erityisesti omasta matkastani kahden lapsen synnyttämisen tuomista muutoksista raskauskilojen karistamisesta nykypisteeseeni, kuitenkaan tätä toteuttamatta. Se että fitneksestä ja liikunnasta yleensäkin on tullut buumi, on mielestäni hyvä asia, joten miksen minäkin voisi kirjoittaa omista kokemuksistani! Senkin varjolla, että nämä asiat on jo käyty eri yhteyksissä varmasti tuhanteen kertaan läpi eri saiteilla, blogeissa ja lehdissä. Annetaan kuitenkin kaikkien kukkien kukkia!
Tämä on meidän alkumme, meidän tarinamme; Meidän perheemme koki suuren muutoksen kuun vaihteessa ja tähtäämmekin nyt kohti terveellisempää elämää. Pääosin meidän ruokavaliomme on aina ollut hyvin monipuolinen, olemme käyttäneet paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Mutta ero mitä teemme nyt on, että punnitsemme ruokamäärät, jotta syömme tarpeeksi, mutta emme kuitenkaan liikaa.(tämä siis koskee vain minua ja puolisoani, ei lapsia!)
Ruokavaliomme koostuu vähärasvaisista vaihtoehdoista, kuten proteiinilähteiden osalta kalkkunasta, kanasta, kalasta, katkaravuista ja kananmunista. Syömme myös jonkin verran raejuustoa ja maitorahkoja. Hiilihydraattien osalta syömme tällä hetkellä ainoastaan täysjyväpastaa ja -riisiä. Välillä saatamme hiilarina syödä myös esim ruisleipää. Myös salaattia, ja kasviksia syömme sopivassa suhteessa joka ruualla.
Tätä elämäntapaa tukemaan olemme valinneet parhaat ja tärkeimmät vitamiinit ja muut lisäravinteet, joihin kuuluu tällä hetkellä; burner, omega 3, berocca, magnesium sekä palautusjuomana toimiva hera80.
Pian ois siis kaksi viikkoa tätä elämäntaparemonttia takana ja olo on
mahtava! Painot putoaa molemmilla tasaseen tahtiin, lapset syövät
monipuolisesti ja terveellisesti eivätkä saa turhia lisäaineita mistään
valmisruuista (sitä vähäistä aiempaakaan määrää=).
Suurin muutos ruuan suhteen onkin varmaan siinä, että ruokailemme viisi kertaa päivässä ja ruokien välissä emme NAPOSTELE mitään. Näiden lisäksi olemme jättäneet ainakin toistaiseksi kaikki herkut ja roskaruuat pois. Veden juonnin määrää olemme nostaneet ja pyrimmekin juomaan vähintään kolme litraa päivässä. Ihaninta tässä tämänhetkisessä ruokavaliossa on se, että ei tarvitse dietata jonkin nutrilett höpötyksen parissa, vaan saa syödä oikeaa ruokaa oikeassa suhteessa ja vaikka energiapitoisuudet ovat aika alhaiset ja sen huomaa ajoittain omassa jaksamisessa, on silti intoa ja energiaa jatkaa.
Uskon että se miksi monilla elämäntaparemontit ja dieetit tyssäävät, on motivaation puute sekä kaavoihin kangistuminen. Niin normiarjessakin kuin dieetillä sitä kaipaa päiviinsä vaihtelua, joten mikä tärkeintä on keksiä uusia ideoita, erilaisia variaatioita ja makumaailmoja ruokiin ettei kyllästy.
Mitä muita muutoksia elämässämme on tapahtunut? Liikunnan osalta ei ole tapahtunut mitään järisyttävää. Olemme aloittaneet koti-treenit total flexillä jo syssyllä, loka-marraskuun aikoihin ja treenit kulkee edelleenkin. Tällä hetkellä meil on kolmijakoinen treeniohjelma jonka lisäksi itse oon suorittanut myös abs- ja squat-challengea! Sään salliessa ja fiiliksen mukaan ollaan käyty myös aamu-tai iltalenkeillä muiden ulkoilujen lisäksi. Treenejä meillä tulee viikosta riippuen noin 4-6 ja siihen vielä itselläni kahdesti viikossa jalkapallotreenit, joten ei tässä aivan tyhjänpanttinakaan olla.
Kaiken tämän tukena toimii kunnon yöunet, niistä en luopuisi kirveelläkään. Jos ruokailuajoista tai yönista alkaa lipsumaan, ei dieetti varmastikaan toimi. Jos valvoo ja syö miten sattuun, ei painokaan putoa vaan nesteitä kertyy kroppaan ja laihtuminenkin hidastuu. Tässä pieni pintaraapasua meidän tämän hetken tilanteestamme, palaan myöhemmin kevään edetessä kertomaan lisää, ja toivottavasti saan laitella tänne ylös myös omia kuviani, sillä tällä kertaa kaikkikuvat weheartit;sta. Mut ei muutako hyvät viikonloput, sillä nyt ois välipala-aika ;)
Synttäripostausta; leipomuksia osa 2.
Olen haaveillut jo pitkään cakepops kokeilua, mutta mielestäni normaalit cakepopsit ovat valtavan kokoisia ja hankala syödä. Joten päätin tehdä minipopseja sen sijaan ihan perus ohjeella. Jos jotain opin tästäkin kokeilusta niin sen, että kaakaojauho kannattaa aina siivilöidä jauhojen joukkoon! Saa paremmin sekottumaan eikä jää kokkareiksi :)
Aluksi siis tein vaan suklaisen kakkutaikinan, uunissa paisto ja jäähdytys. Sit piti ootella seuraavaan päivään, sekotella tomusokeri, pehmeä voi ja tuorejuusto sekaisin ja lisätä murennetun taikinan sekaan. Tästä massasta pyöritellään palloja ja normi popseissa iskettäis tikkuihin. (suklaassa kun kostuttais tikun pään niin tikutki pysyis paremmin paikallaan) Tikut auttais kyl kuorruttamista, kuten huomaa näistä omista et ilman tikkua kuorruttaminen oli tosi haastavaa eikä lopputuloskaa ole tasainen mut pääasia et maku oli hyvä ja mielestäni koko oli suuhun sopiva!
Muitakin leipomuksia synttäreillä oli ja yhtenä mainittakoon; muffinssit jotka epäonnistu kuorrutuksesta, joten niitä en ala julkaisemaan erikseen, mutta resepti mainittakoon koska oli paras ikinä! Kerrankin kuivien könttien sijaan muffineista tuli ihanan muhkeita ja maukkaita. Ohje täältä.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Yhyy
Miksei tää flunsaa hellitä? Me vaa kyhjätään lasten kans neljän seinän sisällä josko nää pöpöt joskus talttuis. On äkästä nuhaa ja kröhää, eilä uskalla oikee uloskaa ettei menis keuhkoihin /: nää aurinkoiset ilmat onneks piristää tään synkistelyn keskellä!
Meil on ollut todelliset muutosten viikot nyt meneillään, mutta niistä lisää myöhemmin omissa postauksissaan. Kunhan vaa tältä kiireeltä kerkeen.. Kaikkea ihanaa ois eessä ja nyt haaveilen entistä kovemmin töihin paluustakin. Joten ajatukset on kyl aivan ylikierroksilla tään kaiken keskellä :D
Lupaan itselleni että ensi viikolla kerkeen ees jotakin kirjoitella, oishan se ihana lepotauko tästä arjesta kun kerkeis koneelle kirjoitteleen rauhassa! Mutta nyt tää äippä taas rientää, ja lähtee ruuan valmistukseen, ylläri! (nimimerkillä tuntuu välillä siltä kuin ettei kerkeis muuta tekemäänkään kun ruokaa ja siivoamaan ruokasotkuja..)
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Synttäripostausta; leipomuksia osa 1.
Täytekakku; Täytekakun tein perus kakkupohjalla; 6 kananmunaa, 1,5 lasillista sokeria vatkattuna johon 1tl leivinjauhetta ja 1,5lasillista vehnäjauhoja ja uunissa paisto 175° noin tunti.
Leikkasin pohjan terävällä puukolla kolmeen kerrokseen, kostutin pohjan ja laitoin höyrytettyä vadelmaa muussina alimmaiseksi.
Ja toiseen kerrokseen mariannemoussen. Ohje esimerkiksi täältä. Kerrosten täytön välissä käytin kakun hetken aikaa aina jääkaapissa hyytymässä, ettei kerrokset painuneet kasaan.
Tuin kakun reunat siis irtopohjavuan reunalla ja leivinpaperilla, joten mousset pysyivät hyvin kakun sisällä.
Täytteiden jähmedyttyä, kostutin kakun ylimmän kerroksen, pyöristin kulmat ja tämän jälkeen tein Kinuskikissan ohjeella, voikreemin kakun päälle. Tämä lienee tärkein vaihe sokerimassa kuorrutetta ajatellen, mitä sileämpi ja tasaisempi, sen tasaisempi ja näyttävämpi lopputulos!
Sitten kaulin tomusokerin päällä sokerimassan isooksi ympyräksi, nostin kakun päälle ja tasottelin. Näin oli ensimmäinen sokerimassakuorrutteeni valmis!
Viimeistelin ja koristelin kakun strösseleillä ja itse muoteilla tekemillä sokeriperhosilla, jotka kiinnitin sokerikuorrutteella ( siis sillä millä koristellaan esim. pipareita)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)