Imetys.

Hyvä paha imetys. Mitä siitä jää käteen? Itse olen imettänyt jo kaksi lasta reilun vuoden ikään saakka, Eeliksen imetyksen lopetin täysin kun poika oli 1v ja 5kk ja Erin viel on tissivauvana vaikkakin jo haaveilen lopettamisesta. Lisäksi oon luovuttanut maitoa lapin keskussairaalalle reilun 5kk ajan ja saanu ihan kivat rahat siinä sivussa.

Äidinmaito on tärkeetä ravintoa ja suosittelenkin imetystä lämpimästi kaikille. Korvikemaidoista ei mulla oo hirveesti mitään sanottavaa, mut ainakin imetys on hyvin ehkäissy eri pöpöiltä ja siis lapset saaneet vastustuskykyä äidinmaidosta. Ite suosittelenkin turvautumaan korvikemaitoon vain jos oma maito ei riitä tai jostain syystä sovi omalle pienelle. Imetys ei tapahdu kaikille luonnostaan ja sormia napsauttamalla mutta tunnen paljon ihmisiä jotka ovat todella taistelleet imetyksen eteen ja ovat taistelun tuloksena saaneet maidon nousemaan ja onnistuneet imettää jopa vuoden ikään saakka, jotkut jopa pitempäänkin.

Nykyaikana korvikeruokinta on liian helppoa, ja moni siirtyykin siihen monesti itsekkäin perustein. Osaksi varmasti vaan koska korvikelasta on helppo hoidattaa muilla eikä tarvi olla vauvasta tai vauva äidistään riippuvainen 24/7. Toiset eivät vaan pidä imetyksestä ja kokevatsen inhana asiana joten siirtyvät korvikkeeseen lähes heti lapsen synnyttyä. Minusta imetys on ollut meille se luontevin ja helpoin ratkaisu. Maito on aina kulkenut mukana ja ollut valmista tarjottavaksi, ei kuumentamisia, pullojen pesua ja kuivattamista. Tää on vaan sopinut meille..

Mitä nyt lasten myötä minun painoskaalani on ollu +-30 kiloa ja kroppa on muotoutunut muutosten mukana ihan hirmusti. Rinnat onkin viimeisen painonpudotuksen yhteydessä lähestulkoon kadonneet, mutta ei sekään minua harmita. Imetys muokkaa ittessään kehoa, auttaa laihdutusprosessissa joten mitä yhdistä rinnoista? Kaupasta voi ostaa uudet ;)

Itse olen kaiken kaikkiaan siis kokenut imetyksen hyvin myönteisenä asiana, vaikka aluksi se jännitti ja oli paljon henkilökohtaisempi asia. Eelistä imettäessä oisin tahtonut vaan kaivautua peittovuoren taa, ettei uteliaat silmäparit ois tullu kurkkimaan, koska ne omat rinnat oli vaa niin intiimiosa itteeni, etten tahtonu niitä paljastella kellekään. Eniten minua on "loukannut" erinäiset lausahdukset rinnoista; "hyvänmalliset imettää" tms.. Ne on minun, eikä niistä tarvi puhua muiden tai saatikkatuijotella. Lapsen imettäminen on luonnollista mutta tuijottaminen ei minusta ole ja kommentointikin tekee tuijottamisesta vieläkin epäsoveliampaa.

Toinen mikä on puhuttanut aina ja puhuttaa varmasti jatkossakin, on tää julki-imettäminen! Itse pyrin imettään rauhassa itsenäisesti ilman katseita, joskus tilanne vaatii että on vauvalla nälkä iskenyt enkä ole kerinnyt kotiin tai esim auton suojaan, mutta aina olen suorittanut ruokinnan suojassa katseilta. Harsojen peitossa, piilossa muilta, joskus myös vessassa esim. ikeassa, jossa on varattu nojatuoli rauhalliselle ruokailuhetkelle. Olen imetysvuosina välttynyt paheksuvilta katseilta, mutta uteliaita silmäpareja riittää ja yleisillä paikoillakin olen huomannut kuinka imetys kiinnostaa ja erityisesti vieraat naiset yrittävät kurkkia mitä siellä harson suojassa tapahtuu...

Summasummarum; imetys on helppoa, luontevaa mutta hyvin henkilökohtaista ja ainakin itselleni intiimiä. Se on rutiinia, lapsen tarpeiden tyydyttämistä ja läheisyyttä äidin ja vauvan välillä. Se mielestäni vain äidin ja vauvan asia, ei muiden olleenkaan. Sen verran oon kuite julki-imettäjä, että nää imetyskuvat voin julkaissa. 1. Erinin pian syntymisen jälkeen ja 2. Eelis noin viikon ikäisenä <3

Tällä hetkellä olo on aika haikee. Pian on imettämisentie käyty läpi ja lapset ovat kasvaneet äidinmaito vaiheen ohi. Toisaalta olo on huojentunutkin. Aikansa kutakin.