Nyt sit päivä ja iltamaidot loppu kertaheitolla ja neitikin meni nukkumaan ittekseen omaan sänkyynsä. Ei tarvinu viereen silitellä tai muutakaan. Aivan hassu fiilis! Enää ei voi perääntyäkään, ettei Erin mee aivan sekasin nii nysse imetys sit loppuis kokonaan.. Sanaton.
tiistai 27. toukokuuta 2014
Mitä ihmettä?
Mitä täällä tapahtuu? Erinhän on ollut aivan imetyksellä edelleen, mutta sunnutaina päätin jättää päiväimetyksen pois. Kuinka kävikään, kolmas päivä kiukkukärttyä kuunneltu, mutta tänään kun ois neiti saanut iltamaitonsa, ei ollutkaan enää ees vailla!
maanantai 26. toukokuuta 2014
Karitsaa ja punaviinikastiketta.
Nam. Pelkkä otsikkokin saa veden herahtaan kielelle. Pääsiäisenpyhinä päätimme perinteikkäästi mekin tehdä karitsaa. Sisäfileethän on simppeliä ja hyvää, joten tahdoin panostaa kastikkeeseen ja lisukkeeksi tylsästi vaan salaattia ja wokkivihannekset.
Kastike oli sen verran hyvää, vaikka sen keittäminenkin vaati aikaa
useamman tunnin, jaan reseptin nyt myös teille. Resepti on suoraan
kopioitu Cebicin keittiössä, blogista.
"2 annosta
n. 300 g karitsan sisäfilettä
merisuolaa
mustapippuria
3 rkl voita
punaviinikastike
5 dl Castillo de Molina -punaviiniä
5 dl hyvää lihalientä (Puljonki)
3 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl voita
1 sipuli
1 porkkana
3 valkosipulinkynttä
8 kokonaista mustapippuria
2 laakerinlehteä
½ rkl kuivattua rosmariinia
½ rkl kuivattua rosmariinia
3 oksaa tuoretta timjamia
sokeria
Ota pakastetut sisäfileet sulamaan edellisenä iltana jääkaappiin.
Kokkauspäivänä ota fileet pari kolme tuntia ennen ruoanlaittoa
huoneenlämpöön. Putsaa fileet irrottamalla ylimääräistä rasvaa ja poista
kalvot, mausta ne reilulla suolalla ja mustapippurilla. Paista fileet
juuri ennen tarjoilua. (itse lisäsin vähän minttua ja salviaa, osaan myös bbq kastiketta)
Kuori ja pilko juurekset isoiksi lohkoiksi, paista niihin kaunis väri
kattilassa voissa. Lisää päälle punaviini, lihaliemi sekä balsamico,
lisää mausteet. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä vajaa tunti. Siivilöi
kastike puhtaaseen kattilaan, kun juurekset alkavat olla
hajoamispisteessä. Anna kiehua miedolla lämmöllä lähes siirappiseksi eli
kunnes kastike on tiivistynyt, muista hämmentää välillä. Halutessasi
voit keittää kastiketta vähemmän aikaa ja suurustaa sen esim. ruskealla
maizena-kastikesuurusteella. Maista ja lisää sokeria taittamaan
makeutta. Kastikkeessa saa olla hieman potkua ja suolaa se ei ainakaan
minulla tarvinnut ollenkaan (lihaliemessä on suolaa). Pidä kastike
lämpimänä tarjoiluun saakka.
Kuumenna hyvä pannu kuumaksi ja paista fileisiin voissa kaunis väri,
noin kolmisen minuuttia per puoli. Anna fileiden vetäytyä hetki folion
alla ja leikkaa ne vinottain muutamaan osaan. Asettele lautaselle
mieleistä salaattia sekä muita lisukkeita ja asettele lautaselle
fileet. Kruunaa annos valuttamalla kastiketta päälle. Koristele
halutessasi annos timjamilla. " Ja oli muuten taivaallista, varsinkin liha sillä kerrankin paistoin siitä oikeen kypsyysasteeltaan, NAM <3tiistai 20. toukokuuta 2014
TITITYY
Vauhtia ja vaaratilanteita, täällä arki rullaa ja päivät vilisee. Viime viikolla elämässämme aukesi uusi sivu, lapsilla loppui maanantaina kirkkomuskari ja lennosta heti samana iltana Eeliksellä alkoi miniliiga-harjoitukset joissa itse toimin yhtenä ohjaajista. Siinä alkuviikon kankeuden mukana elämääni tuli harrastefutiksen tilalle höntsäfutis vähän tosisemmalla fiiliksellä.
Vaihdoin siis Fc Fenixen riveistä pelaileen 3.divariin AWS;ään. Heti viime viikolla pääsin käymään kahdissa treeneissä joiden jälkeen kävimmä viikonloppuna pelaamassa jo ensimmäisen piirisarjapelinkin! Ihan huikeeta on, et saan ja pystyn pelaan jalkapalloa, Fc Fenixen treeneiski varmaa välillä tuun viel käymään mut AWS:n riveis tosiaan pääsen nuihin peleihinkin, joita oonkin niin kaivannut superisti<3
Meil on ihan superi viikko menos, on Eeliksen synttärijuhlaa, jalkapallopeliä, minun omia treenejä ja viikonloppuna viel pelikin, et vilinää riittää. Haluttais kirjotella tänne bloginkin puolelle kaikkee kivaa, mut eiköhän sit kesäl löydy aikaa myös postailulle enempi. Nyt jotenkin ei haluta kiireel tehdä kuvattomia postauksia kun ei illan päätteeks usein riitä energiat enää suurempiin panostuksiin ees tääl tietokoneella.
Huomiseks ois luvattu ihanaa säätä, joten paljon ulkoiluja luvassa ja täänkin kalkkilaivan kapteenin mahdollista ruskistamista. Nauttikaahan näistä keleistä kun niitä riittää, voipi olla sateinen kesä luvassa jos nuita ennusteita on uskominen. Nyt kuitenkin lepoo, näihin kuviin ja tunnelmiin!
Vaihdoin siis Fc Fenixen riveistä pelaileen 3.divariin AWS;ään. Heti viime viikolla pääsin käymään kahdissa treeneissä joiden jälkeen kävimmä viikonloppuna pelaamassa jo ensimmäisen piirisarjapelinkin! Ihan huikeeta on, et saan ja pystyn pelaan jalkapalloa, Fc Fenixen treeneiski varmaa välillä tuun viel käymään mut AWS:n riveis tosiaan pääsen nuihin peleihinkin, joita oonkin niin kaivannut superisti<3
Meil on ihan superi viikko menos, on Eeliksen synttärijuhlaa, jalkapallopeliä, minun omia treenejä ja viikonloppuna viel pelikin, et vilinää riittää. Haluttais kirjotella tänne bloginkin puolelle kaikkee kivaa, mut eiköhän sit kesäl löydy aikaa myös postailulle enempi. Nyt jotenkin ei haluta kiireel tehdä kuvattomia postauksia kun ei illan päätteeks usein riitä energiat enää suurempiin panostuksiin ees tääl tietokoneella.
Huomiseks ois luvattu ihanaa säätä, joten paljon ulkoiluja luvassa ja täänkin kalkkilaivan kapteenin mahdollista ruskistamista. Nauttikaahan näistä keleistä kun niitä riittää, voipi olla sateinen kesä luvassa jos nuita ennusteita on uskominen. Nyt kuitenkin lepoo, näihin kuviin ja tunnelmiin!
Buzzador 6.
Heippahei! Mie toimin siis buzzadorina, vieläkin. Pääsin tällä kertaa mukaan Nestlén Shredded Wheat BLOG-kampanjaan. Eli omin sanoin, toimin siis tuotetestaajana ja testailen erinäisten kampanjoiden tuotteita ja kerron rehellistä mielipidettä sit tääl blogissa tai esim facebookis. Lisää tietoa toiminnasta buzzadorina löydät aiemmasta postauksestani täältä.
"Nykyisin kuluttajat etsivät terveellistä ruokaa, joka samanaikaisesti maistuu hyvältä eikä sisällä tarpeettomia lisäaineita. Terveellisyys ja maku ovat kaksi asiaa, jotka on usein vaikea yhdistää, koska suola, sokeri ja rasva ovat osatekijöitä ns. hyvään makuun. Maku, ravitsemus ja terveys ovat tärkeitä kriteereitä Nestlén tuotekehittelyssä. Shredded Wheat -tuotteen lanseeraus on hyvä esimerkki Nestlén työpanoksesta maun ja ravitsemuskysymysten yhdistämisessä. Tuotteen tärkein raaka-aine on täysjyvävehnä (67 %), joka antaa tuotteelle korkean kuitupitoisuuden. Tyynyjen sisällä oleva marjatäyte (32 %) luo tuotteen herkullisen maun." - kopioitu suoraan buzzadorin sivuilta kampanjainfosta.
Täällä yksi vannoutunut kaurapuuron ystävä, on nyt muutamana päivänä maistellu näitä täysjyvämuroja. Paljaaltaan tyynyt maistui samalta kuin ois vaahtomuovia jyrsinyt, eli ei oikeen miltään, mutta maidon tai jogurtin kanssa tyynyn pehmentyessä myös täyte pääs paremmin oikeuksiinsa. En vielä parin kokeilun jälkeenkään ole kuitenkaan vielä vakuuttunut mutta luulen, että tämä on enemminkin tottumiskysymys, joten kokeilut jatkukoon! Kuvallisia postauksia tuun tekemään muroista myöhemmin, tarjoiluehdotuksineen kunhan saan kameran takas ;)
"Nykyisin kuluttajat etsivät terveellistä ruokaa, joka samanaikaisesti maistuu hyvältä eikä sisällä tarpeettomia lisäaineita. Terveellisyys ja maku ovat kaksi asiaa, jotka on usein vaikea yhdistää, koska suola, sokeri ja rasva ovat osatekijöitä ns. hyvään makuun. Maku, ravitsemus ja terveys ovat tärkeitä kriteereitä Nestlén tuotekehittelyssä. Shredded Wheat -tuotteen lanseeraus on hyvä esimerkki Nestlén työpanoksesta maun ja ravitsemuskysymysten yhdistämisessä. Tuotteen tärkein raaka-aine on täysjyvävehnä (67 %), joka antaa tuotteelle korkean kuitupitoisuuden. Tyynyjen sisällä oleva marjatäyte (32 %) luo tuotteen herkullisen maun." - kopioitu suoraan buzzadorin sivuilta kampanjainfosta.
Täällä yksi vannoutunut kaurapuuron ystävä, on nyt muutamana päivänä maistellu näitä täysjyvämuroja. Paljaaltaan tyynyt maistui samalta kuin ois vaahtomuovia jyrsinyt, eli ei oikeen miltään, mutta maidon tai jogurtin kanssa tyynyn pehmentyessä myös täyte pääs paremmin oikeuksiinsa. En vielä parin kokeilun jälkeenkään ole kuitenkaan vielä vakuuttunut mutta luulen, että tämä on enemminkin tottumiskysymys, joten kokeilut jatkukoon! Kuvallisia postauksia tuun tekemään muroista myöhemmin, tarjoiluehdotuksineen kunhan saan kameran takas ;)
kuva lainattu |
lauantai 10. toukokuuta 2014
Big love.
Vuodet vierii ja suhde varttuu, on kai itsestä kiinni kasvaako sitä yhteen vai erilleen? Tänään sain taas oppia uutta itsestäni, parisuhteesta ja miehestäni; riidan keskeltä havahduin siihen kun nauroin veet silmissä ja vatsa kippuralla, sain niin makean naurukohtauksen et hyvä etten penkiltä pudonnut. Unohtui koko turha kinastelu kun muutkin yhtyivät siihen nauruun vaikkeivat aluksi ees ymmärtäneet mikä muhun iski!
perjantai 9. toukokuuta 2014
Treenailua.
Mie oon niin ylpee meistä, itsestäni ja miehestäni. Me ollaan saatu arkeen ujutettua sopivasti treeniä ja saatu hirmusti tuloksiakin aikaan. Kovin haaste on varmasti treenin aloittaminen, mutta kun ne saa rutinoitumaan arjen sekaan ja ajoitettua sopivasti päivärytmiin niin ne eivät jää tekemättä.
Kuten aiemmin elämäntapvann yhteydes kirjottelin meän ruokailuista niin kirjottelin jotain jo treeneistä. Tällä hetkelllä siis perus ulkoilujen lisäksi meil on lihaskuntotreeniä 3- 6 kertaa viikossa. Treenikerrat vaihtelee aivan normielämän mukaan, väkisin ei aleta väsyneinä treenaan tai myöhään illalla veroteta yöunista. Lepo on tärkein treenistä palauttaja, joten emme taho tehä hallaa itsellemme.
Perus treenien lisäksi olen itse suorittanut vatsa, lankku ja kyykkyhaastetta ja sainkin viikonloppuna sen päätökseen. Mielestäni viimeisinä päivinä toistomäärät alkoivat olemaan ihan hirveitä, mutta sain suoritettua haasteet kunnialla loppuun saakka. Tällä viikolla aloitankin uuden 30 päivän haasteen itsenäisesti, teen samat liikkeet mutta omilla määrilläni ja lisään ainakin sivuvatsat treeneihin mukaan, toistomääriä hieman vaihdellen mutta pitäen ne kuitenkin kohtuullisina siten että ne on mielekästä suorittaa ja liikkeet tulee tehtyä varmasti oikein.
Jos jollakin kiinnostaa nää haasteet niin kantsii googlettaa, sieltä löytyy pilvin pimein erilaisia haasteita ja varmasti jokaisella omansa. Ei kannata ottaa ressiä nuista määristä, vaan tehdä vaan täysiä sen mitä jaksaa ja yrittää aina parantaa. Ei kipuu, ei hyötyy toiminee parhaana mottona. Jos liian helppoo niin täytyy tehä muutoksii treeniin, sillä tuloksii ei varmasti tuu jos hiki ei virtaa ja lihakset oo ihan sikissä. Itse suoritin lankkuhaasteen loppuun 120s pidolla, koska yksinkertasesti en pystynyt pitempään(vikoille päiville ois haasteen mukaan ollut jopa 240s), mutta siinäkin varmasti tulen nyt taas kehittymään kun aikaa on 30 päivää lisää ;)
Kuvia muutoksista tulen tuomaan kyllä tänne bloginkin puolelle, kunhan kerkeen. Oon ahkerasti räpsinyt kuvia puhelimella, mut ois kiva saaha kameralaatusta matksua, sillä tää on niin radikaalia et kyl on ikuistamisen arvoista ;) Viimeistään kesä-heinäkuussa luulisin että kerkeen toteuttaakin! :) Mukava kun elämäntapamme on muovautunut nin treenien kuin ruuankin osalta tähän muottiinsa. Oon kyl tosi tyytyväinen ja kun kroppa ja mieli voi hyvin, on omat voimavaratkin paljon suuremmat. Energiaa on kuin pienes pitäjässä, ja lasten kanssa jaksaa touhuta kotitöiden ohessa aamusta iltaan täydellä sykkeellä :) Mut ei muutako liikunnantäyteistä loppuviikkoa kaikille<3 pus.
Kuten aiemmin elämäntapvann yhteydes kirjottelin meän ruokailuista niin kirjottelin jotain jo treeneistä. Tällä hetkelllä siis perus ulkoilujen lisäksi meil on lihaskuntotreeniä 3- 6 kertaa viikossa. Treenikerrat vaihtelee aivan normielämän mukaan, väkisin ei aleta väsyneinä treenaan tai myöhään illalla veroteta yöunista. Lepo on tärkein treenistä palauttaja, joten emme taho tehä hallaa itsellemme.
Perus treenien lisäksi olen itse suorittanut vatsa, lankku ja kyykkyhaastetta ja sainkin viikonloppuna sen päätökseen. Mielestäni viimeisinä päivinä toistomäärät alkoivat olemaan ihan hirveitä, mutta sain suoritettua haasteet kunnialla loppuun saakka. Tällä viikolla aloitankin uuden 30 päivän haasteen itsenäisesti, teen samat liikkeet mutta omilla määrilläni ja lisään ainakin sivuvatsat treeneihin mukaan, toistomääriä hieman vaihdellen mutta pitäen ne kuitenkin kohtuullisina siten että ne on mielekästä suorittaa ja liikkeet tulee tehtyä varmasti oikein.
Jos jollakin kiinnostaa nää haasteet niin kantsii googlettaa, sieltä löytyy pilvin pimein erilaisia haasteita ja varmasti jokaisella omansa. Ei kannata ottaa ressiä nuista määristä, vaan tehdä vaan täysiä sen mitä jaksaa ja yrittää aina parantaa. Ei kipuu, ei hyötyy toiminee parhaana mottona. Jos liian helppoo niin täytyy tehä muutoksii treeniin, sillä tuloksii ei varmasti tuu jos hiki ei virtaa ja lihakset oo ihan sikissä. Itse suoritin lankkuhaasteen loppuun 120s pidolla, koska yksinkertasesti en pystynyt pitempään(vikoille päiville ois haasteen mukaan ollut jopa 240s), mutta siinäkin varmasti tulen nyt taas kehittymään kun aikaa on 30 päivää lisää ;)
Kuvia muutoksista tulen tuomaan kyllä tänne bloginkin puolelle, kunhan kerkeen. Oon ahkerasti räpsinyt kuvia puhelimella, mut ois kiva saaha kameralaatusta matksua, sillä tää on niin radikaalia et kyl on ikuistamisen arvoista ;) Viimeistään kesä-heinäkuussa luulisin että kerkeen toteuttaakin! :) Mukava kun elämäntapamme on muovautunut nin treenien kuin ruuankin osalta tähän muottiinsa. Oon kyl tosi tyytyväinen ja kun kroppa ja mieli voi hyvin, on omat voimavaratkin paljon suuremmat. Energiaa on kuin pienes pitäjässä, ja lasten kanssa jaksaa touhuta kotitöiden ohessa aamusta iltaan täydellä sykkeellä :) Mut ei muutako liikunnantäyteistä loppuviikkoa kaikille<3 pus.
torstai 8. toukokuuta 2014
Meidän elämää
Kevät senkun etenee ja ihana kesä lähestyy <3 Koska oon ollut niin kiireinen ja muiden postausten lomassa on meidän kuulumiset jäänyt niin vähälle, päätin kirjoittaa tällaisen perinteisen kuulumispostauksen ihan omaksi ilokseni. Kello on vasta 7.15 ja ite tääl rauhassa yksikseni hereil, kävimmä juuri aamulenkillä ystäväni kanssa, ja lapset vielä toistaiseksi nukkuu!
Mitä meille kuuluu? No yleisesti hyvää, perusarkea kinoineen ja uhmakohtauksineen, on hyvii ja huonoi päivii mutta pääosin olo on niin hyvä et päivät sujuu tosi kivasti :) Vietellään osittain kesälomaa nyt koko perheen voimin ennenkuin tuo isimies ajaa sit rekkaa kesä-heinäkuun. Elokuussa ois takaisin työelämään siis ja lapset pääsevät mukanani päiväkotiin!
Erinistä on kasvanut äkkiseltään tosi tomera pieni rinsessa. Neiti tahtoo koko ajan olla huomion keskipisteenä ja osaa kyllä esitellä itseään ja pitää pientä show'ta yllä! Omaa tahtoa löytyy niinkuin Eelikseltäkin ja motoriikka on kehittynyt kielellisen kehityksen rinnalla huimaa vauhtia. Erin se kiipeilee jo aivan kaikkialle ja tulee alaski omatoimisesti. Tanssiminen on mukavaa ja laulamistakin harjoitellaan. Puhetta tulee koko ajan enempi, vielä vaan oikeita sanoja on harvakseltaan mutta veikkaanpa että syksyyn mennessä kieli rikastuu entisestään vauhdilla.
Eelis on oma touhukas itsensä, pian 3-vuotias vauhtihirmu. Kovasti on adhd tappauksemme rauhoittunut ruokavalion myötä. Kun turhat sokerit karsii lapseltakin on vointi varmasti parempi. Itse aivan yllätyin kuinka eri ruokiin lisätään piilosokeria, ja olemmekin pyrkineet välttämään kaikkea turhaa lapsilla jo ihan kotirauhan vuoksi. Eelis jaksaa nyt keskittyä katsomaan esimerkiksi muumia tai postimies patea, tai rauhoittuu piirtämään, maalaamaan tai leikkimään jo pitemmäksi hetkeksikin. Jalkapallosta on tullut kunkkujuttu musiikin rinnalle, ja Eelis tykkääkin käydä potkimassa palloa, vaikka vielä huomio helposti kiinnittyykin kaikkeen ympärillä olevaan.
Tänään ois tarkoitus itsellä vähän kouluttautua, nimittäin nappulaliiga- valmentajaksi. Olemme ilmoittaneet Eeliksen Fc Santa Clausin miniliigaan ja ensi viikolla olisi ilmeisesti kauden jo tarkoitus startata. Itse rakastan jalkapalloa yli kaiken, ja palattuani syksyllä lajin pariin, olen enemmänkuin tyytyväinen että myös Eelis tykkää jalkapallosta ja pääsee tänä kesänä ainakin kokeilemaan lajia. Mielestäni on myös mukavaa olla itse valmennustiimissä, jotta pääsen paraatipaikalle seuraamaan lasten kehitystä kesän aikana.
Itse valmistaudun tulevaan syksyyn ja kerään voimia ja motivaatioita töihin paluuseen. Odotan kyllä niin innolla "oikeeta" arkea perheellemme. Lapset pääsevät päiväkotiin ryhmäytymään ja sosialisoitumaan ennen kaikkea, ja tää äiskäkin saa vähän muutakin arkeensa kun pyykkirumban ja ruuanlaiton aamusta iltaan. Niin huippua päässä kehittään itteään sekä ammattitaitoa ja vähän opiskeleenkin töiden ohessa!
Ei siis mitään kovin uutta ja mullistavaa meidän elämässä. Mukavan tasaista arkea ja ei tähänkään kerkee kyllästyä, viikoittain on kaikkea erilaista touhua; rollovappu, synttäreitä, futispelejä, koulutuksia, lastentapahtumia ymsyms. Ja parin viikon päästä myös jo Eeliksen 3-vuotisjuhlat <3 Nyt taidan kuitenkin alkaa aamutoimille kun lapsetkin varmasti pian heräävät :)
Mitä meille kuuluu? No yleisesti hyvää, perusarkea kinoineen ja uhmakohtauksineen, on hyvii ja huonoi päivii mutta pääosin olo on niin hyvä et päivät sujuu tosi kivasti :) Vietellään osittain kesälomaa nyt koko perheen voimin ennenkuin tuo isimies ajaa sit rekkaa kesä-heinäkuun. Elokuussa ois takaisin työelämään siis ja lapset pääsevät mukanani päiväkotiin!
Erinistä on kasvanut äkkiseltään tosi tomera pieni rinsessa. Neiti tahtoo koko ajan olla huomion keskipisteenä ja osaa kyllä esitellä itseään ja pitää pientä show'ta yllä! Omaa tahtoa löytyy niinkuin Eelikseltäkin ja motoriikka on kehittynyt kielellisen kehityksen rinnalla huimaa vauhtia. Erin se kiipeilee jo aivan kaikkialle ja tulee alaski omatoimisesti. Tanssiminen on mukavaa ja laulamistakin harjoitellaan. Puhetta tulee koko ajan enempi, vielä vaan oikeita sanoja on harvakseltaan mutta veikkaanpa että syksyyn mennessä kieli rikastuu entisestään vauhdilla.
Eelis on oma touhukas itsensä, pian 3-vuotias vauhtihirmu. Kovasti on adhd tappauksemme rauhoittunut ruokavalion myötä. Kun turhat sokerit karsii lapseltakin on vointi varmasti parempi. Itse aivan yllätyin kuinka eri ruokiin lisätään piilosokeria, ja olemmekin pyrkineet välttämään kaikkea turhaa lapsilla jo ihan kotirauhan vuoksi. Eelis jaksaa nyt keskittyä katsomaan esimerkiksi muumia tai postimies patea, tai rauhoittuu piirtämään, maalaamaan tai leikkimään jo pitemmäksi hetkeksikin. Jalkapallosta on tullut kunkkujuttu musiikin rinnalle, ja Eelis tykkääkin käydä potkimassa palloa, vaikka vielä huomio helposti kiinnittyykin kaikkeen ympärillä olevaan.
Tänään ois tarkoitus itsellä vähän kouluttautua, nimittäin nappulaliiga- valmentajaksi. Olemme ilmoittaneet Eeliksen Fc Santa Clausin miniliigaan ja ensi viikolla olisi ilmeisesti kauden jo tarkoitus startata. Itse rakastan jalkapalloa yli kaiken, ja palattuani syksyllä lajin pariin, olen enemmänkuin tyytyväinen että myös Eelis tykkää jalkapallosta ja pääsee tänä kesänä ainakin kokeilemaan lajia. Mielestäni on myös mukavaa olla itse valmennustiimissä, jotta pääsen paraatipaikalle seuraamaan lasten kehitystä kesän aikana.
Itse valmistaudun tulevaan syksyyn ja kerään voimia ja motivaatioita töihin paluuseen. Odotan kyllä niin innolla "oikeeta" arkea perheellemme. Lapset pääsevät päiväkotiin ryhmäytymään ja sosialisoitumaan ennen kaikkea, ja tää äiskäkin saa vähän muutakin arkeensa kun pyykkirumban ja ruuanlaiton aamusta iltaan. Niin huippua päässä kehittään itteään sekä ammattitaitoa ja vähän opiskeleenkin töiden ohessa!
Ei siis mitään kovin uutta ja mullistavaa meidän elämässä. Mukavan tasaista arkea ja ei tähänkään kerkee kyllästyä, viikoittain on kaikkea erilaista touhua; rollovappu, synttäreitä, futispelejä, koulutuksia, lastentapahtumia ymsyms. Ja parin viikon päästä myös jo Eeliksen 3-vuotisjuhlat <3 Nyt taidan kuitenkin alkaa aamutoimille kun lapsetkin varmasti pian heräävät :)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Lapsialapsia.
Millä perusteella ajatellaan et on jotenkin vanhoillista tehdä lapset nuorena? Millä perusteella joku kokee sen olevan väärin? Viime päivinä eri mammablogeissa on ollut haloota tästä yhden tai useamman anonyymin kritisoinnista nuoria äitejä kohtaan.
Itse jäin todella miettimään, mikä saa tämän tai nämä ihmiset ajattelemaan niin, että lapset täytyisi tehdä vasta myöhemmin tai niiden hankinta pilaisi koko elämän. Nuoruus valuisi vaan hukkaan ja kukaan ei olisi onnellinen.
Itse näin kahden lapsen äitinä ja lasten isän ihanan miehen aviovaimona, koen olevani etuoikeutettu ja maailman onnellisin tästä tilanteesta. Ikää on alta 25 vuotta ja miehellänikään ei paljoa sen enempää. En koe jääväni mistään paitsi, koska olen saanut jo lapset. Koen saavani elämältäni paljon enemmän kun minulla on jo oma perhe, elämä on tasaista ja ihanaa, koko mieleni on tasapainossa. Ei tarvitse juossa yötä myöten kylillä ja etsiä onnea onnelasta, ei tarvitse miettiä epävakaata parisuhdetta tai haaveilla siitä perheestä kun ne minulla jo on. Vakaa parisuhde ja perhe.
Näin oman perheen myötä olen löytänyt itseni, voin toteuttaa itseeni, harrastaa ja tehdä asioista erillä sykkeellä kuin aiemmin. Minulla on lapset, mutta myös mies ja oma aika. Rakastan touhuta lasten kanssa, meillä kuitenkin on hyvä tukiverkosto ja isovanhemmat ja sisaruksetkin rakastavat myös touhuta lastemme kanssa, jolloin me voimme mieheni kanssa viettää aikaa yhdessä tai erikseen. Käyden syömässä tai vaikka yksin lenkillä. Ei elämää tarvitse elää niskalimassa tehden valintoja jotka tuntuvat nihkeiltä. Arjesta voi tehdä ihanaa ja kaikesta voi nauttia lasten kanssa yhdessä.
Ei lapset rajoita, ne antavat mahdollisuuksia. Niiden kanssakin voi kulkea, reissata ja matkustaa, lapset kasvavatkin koko ajan ja voimme tehdä asioita myös kaksinkin enemmän. Ja ei, minusta ei ole itsekästä hoidattaa lapsia myös muilla, kunhan muistaa että lapset ovat omia eikä muiden tarvi niistä riesaa saada. Niin kauan kun vanhemmilla on hyvä olla, on lapsillakin mukavaa :) Kohtuus kuitenkin kaikessa ja aivan muiden voimavarojen ja halukkuuden mukaan. Mielestäni meillä vanhemmilla on oikeus väsähtää, ja pyytää hoitoapuja, on oikein myös välillä kiukuttaa, mutta vaikka kuinka joskus harmittais ei varmasti kukaan toivois ettei niitä lapsia olisikaan, ne on maailman rakkaimmat, tärkeimmät ja korvaamattomimmat <3
Miksi siis joku kokee, että on väärin tehdä lapset silloin kun kellekin itselleen sopii parhaiten? Ei kai kukaan voi sanoa, mikä on kellekin oikea aika? Jokainen varmaan tietää itse milloin on valmis äidiksi ja milloin isä isäksi. Monet eivät varmasti olisi valmiita vastuunkantoon koskaan, mutta raskauden myötä ja lasten syntymisen kautta kasvavat vanhemman rooliin. Ja mikä siinä sitten on väärin?
Minun mielestäni elämämme olisi tyhjä ilman lapsia, meidän aikamme ja rahamme kuluisi turhaan. Emme varmastikaan olisi hankkineet omaa kotia ilman lapsia, emme osaisi asettua aloilleen vaan renkkuisimme pitkin kyliä. Lapset ovat tulevaisuus ja mielestämme elämämme paras sijoitus ja ratkaisu on ollut hankkia lapset ja perustaa perhe näin varhain, nyt meillä on koko elämä edessä, ennen kaikkea yhdessä.<3
Itse jäin todella miettimään, mikä saa tämän tai nämä ihmiset ajattelemaan niin, että lapset täytyisi tehdä vasta myöhemmin tai niiden hankinta pilaisi koko elämän. Nuoruus valuisi vaan hukkaan ja kukaan ei olisi onnellinen.
Itse näin kahden lapsen äitinä ja lasten isän ihanan miehen aviovaimona, koen olevani etuoikeutettu ja maailman onnellisin tästä tilanteesta. Ikää on alta 25 vuotta ja miehellänikään ei paljoa sen enempää. En koe jääväni mistään paitsi, koska olen saanut jo lapset. Koen saavani elämältäni paljon enemmän kun minulla on jo oma perhe, elämä on tasaista ja ihanaa, koko mieleni on tasapainossa. Ei tarvitse juossa yötä myöten kylillä ja etsiä onnea onnelasta, ei tarvitse miettiä epävakaata parisuhdetta tai haaveilla siitä perheestä kun ne minulla jo on. Vakaa parisuhde ja perhe.
Näin oman perheen myötä olen löytänyt itseni, voin toteuttaa itseeni, harrastaa ja tehdä asioista erillä sykkeellä kuin aiemmin. Minulla on lapset, mutta myös mies ja oma aika. Rakastan touhuta lasten kanssa, meillä kuitenkin on hyvä tukiverkosto ja isovanhemmat ja sisaruksetkin rakastavat myös touhuta lastemme kanssa, jolloin me voimme mieheni kanssa viettää aikaa yhdessä tai erikseen. Käyden syömässä tai vaikka yksin lenkillä. Ei elämää tarvitse elää niskalimassa tehden valintoja jotka tuntuvat nihkeiltä. Arjesta voi tehdä ihanaa ja kaikesta voi nauttia lasten kanssa yhdessä.
Ei lapset rajoita, ne antavat mahdollisuuksia. Niiden kanssakin voi kulkea, reissata ja matkustaa, lapset kasvavatkin koko ajan ja voimme tehdä asioita myös kaksinkin enemmän. Ja ei, minusta ei ole itsekästä hoidattaa lapsia myös muilla, kunhan muistaa että lapset ovat omia eikä muiden tarvi niistä riesaa saada. Niin kauan kun vanhemmilla on hyvä olla, on lapsillakin mukavaa :) Kohtuus kuitenkin kaikessa ja aivan muiden voimavarojen ja halukkuuden mukaan. Mielestäni meillä vanhemmilla on oikeus väsähtää, ja pyytää hoitoapuja, on oikein myös välillä kiukuttaa, mutta vaikka kuinka joskus harmittais ei varmasti kukaan toivois ettei niitä lapsia olisikaan, ne on maailman rakkaimmat, tärkeimmät ja korvaamattomimmat <3
Miksi siis joku kokee, että on väärin tehdä lapset silloin kun kellekin itselleen sopii parhaiten? Ei kai kukaan voi sanoa, mikä on kellekin oikea aika? Jokainen varmaan tietää itse milloin on valmis äidiksi ja milloin isä isäksi. Monet eivät varmasti olisi valmiita vastuunkantoon koskaan, mutta raskauden myötä ja lasten syntymisen kautta kasvavat vanhemman rooliin. Ja mikä siinä sitten on väärin?
Minun mielestäni elämämme olisi tyhjä ilman lapsia, meidän aikamme ja rahamme kuluisi turhaan. Emme varmastikaan olisi hankkineet omaa kotia ilman lapsia, emme osaisi asettua aloilleen vaan renkkuisimme pitkin kyliä. Lapset ovat tulevaisuus ja mielestämme elämämme paras sijoitus ja ratkaisu on ollut hankkia lapset ja perustaa perhe näin varhain, nyt meillä on koko elämä edessä, ennen kaikkea yhdessä.<3
JOBSE KIITTÄÄ JA KUITTAA!
Tunnisteet:
family,
kuvia,
lapset,
lifestyle,
love,
nuoret vanhemmat,
nuori äiti,
onnellisuus,
perhe,
vanhoillisuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)