lauantai 31. elokuuta 2013

Lömällä

Me ollaa nyt vähä keritty lomallakin täs ennenku sit maanantaina alkaa taas uus arki! Lapsetki pääsee muskariin heti aamutuimaan.

Ollaa oltukin liikkeellä koko ajan! on retkeilty, puistoiltu, käyty laavulla tulistelemassa, poimittu ja syöty marjoja, kalasteltu ja mettästetty! 

On tää syksy siis iha jees! Pimeät yöt, kynttilöiden loiste, metsästyskauden alkaminen ja ennen kaikkea arki alkaa taas rullaamaan kesän jälkeen. Tykkään ja kuittaan! Nyt en ota paineita mistään, vaan nautin <3

lauantai 24. elokuuta 2013

Inspired by heart.

Muutosten tuulia, joiden myötä blogi sai vähän uutta ulkonäköö sekä nimen. Osoite pysyy samana, joten helppo löytää tänne silti edelleen. Semmottii tälläkertaa!


Erin 5kk.

Kuukaudet vieree ja lapset kasvaa! Erin nyt 5kk, ja edelleen hyvin perustyytyväinen muksu on <3 Omaa tahtoa löytyy ja kyllä meinaa hermo mennä jos ei yllä johonkin leluun vaikka kuinka kurotellaan, varsinkin jos onkin pakki päällä ja hänen tavoittelema lelu jääkin aina yhä kauemmaks vaan.

  
Erin ryömii, pääsääntösesti kylläkin takaperin, pyörii akselinsa ympäri mahallaan ja selällään. Kierii vatsalleen ja takaisin selälleen, leikkii leluilla ja vaihtaa kättä. Maistelee, jyrsii, ärisee ja murisee. Varaa suorille käsilleen, nostaa pyllyä jo konttausasentoon. Välillä mönkii eteenpäin kuin myyrä, puskee päällään ja potkii jaloillaan eteenpäin. Varaa lujasti jaloilleen, pomppii ja kiskoo itseään istumaankin.


Viime päivinä Erin on myös alkanut leikkimään isoveljen autoilla ja legoilla sekä hän osaa myös taitavasti purkaa koko kourallaan tarraten kaikki palat nuppipalapelistä pois. Ihana pieni kulta <3

Viimeinen kuukausi ois nyt enää täysimetyksellä ja pikkuhiljaa siis aletaan jo siirtymään kiinteisiin. 

Erinille on nyt puhjennut myös kaksi etuhammasta alas, sieltä ne lihakirveet kasvavat kovaa vauhtia ja tää äiskä oottelee niin "innokkaana" koska neiti alkaa käyttää myös hampaitaan syödessään. (Eeliksellä oli tapana aina välillä vähän jyrsiä äiskää)


Tekstiä piristämään muutama puhelinkuva. Peukkukin välillä eksyy suuhun, pysyneekin paremmin suussa kuin tutti jota saa melkee itte piettää jos tyttö tahtoo sitä imeä kun muuten koko ajan pudottaa sen.
Neiti nukkuu päivisin yleensä ne 3 päiväunet 30min -4h pätkissä ja öisin reilut 12h vaihtelevin herätyksin. Aika samalla lailla siis edelleen, mitä aiempinakin kuukausina.

Viime viikolla kävimmä myös neuvollassa. Kirjoitan tähän mitä terveydenhoitaja kirjoitti neuvolakorttiin, mutta ensin mitat;(sulkeissa siis taas edellisen neuvolan mitat)

Paino 8200g (7800g)
Pituus 67,8cm (65,5cm)

Päänympärys 43,9cm (43cm)

Neukkutäti on kirjoittanut korttiin näin; " Kasvaa hyvin äidinmaidolla! D-vitamiinit saa. Aukile ok. Aurinkoinen vauva! Kääntyy napansa ympäri. Leluihin tarttuu ja suuhun vie. Jaloillaan varaa alustalle. Varpaansa löytänyt myös. Niin ihana ja hymyilee vain!"


Ensi kerralla onkin sit vuorossa jo puolivuotis neuvola! Hurjaa, ja se on samallalailla ryhmäneuvola kuten Eeliksenkin aikaana. Hauskaa päässä näkemään muitakin samanikäisiä pieniä <3

Erin päässy tätskyn sylliin <3

perjantai 23. elokuuta 2013

Parhautta.

Mökillä on kivaa! Myös tänä kesänä meidän perheen lempipaikaksi on muotoutunut isovanhempiemme mökki. Siellä on kaikki puitteet ja aina niin mukavaa.


Tänä kesänä kerkesimme käyä mökillä jopa kolmesti! Pikkuisiskoki kerkes yhelle reissulle mukaan, joten pitihän se julkassa molempien mökkilookkia ;D


Aah, kyllä sielu lepää kun näitä kuvia katselee <3 Viimeisimpää mökkireissua varjosti Eeliksen sairastuminen. Pienelle nousi korkea kuume, joten mökkireissu menikin hänen osaltaan sängynpohjalla.


 Oli se meiän poika silti nin reipas, kuume pilvissä ja silti jakso pysyy hyväntuulisena kultasena <3

Pieni pipiläinen <3

torstai 22. elokuuta 2013

Vuosihaaste.

On elokuu vuonna 1999, vauhtia riittää ja vaaratilanteita. Oon hurjapää, tapaturma-altiskin vielä. Kokeilen kaikkia lajeja, mutta ykkösenä sydämessä kiiltää telinevoimistelu. Urheiluopisto, siksi sitä silloin ainakin kutsuttiin oli toinen kotinikin melkeen. Useamman kerran viikossa pompittiin ympäriinsä tehden erilaisia liikkeitä, kehonhallinta maksimissaan. Elokuu, viimein kesäloma ois siis ohi ja harjoitukset jatkuisivat, myös koulukin alkaisi taas, mutta se ei minua masentanut yhtään. Koulussa on ihan mukavaa, varsinkin kuvaamataito, liikunta ja käsityö, niin ja musiikkikin ainakin yleensä, ennen kaikkea välitunnit on ne parhautta. Jalkapalloa ja x-hippaa, kuhan vauhtia riittää. Meillä on iso luokka ja mulla on hirveesti kavereita. Läksytkin on välillä ihan kivoja, mut kivempaa on ku ne on tehtynä ja pääsee harkkoihin tai kavereiden kans leikkiin.

Huhtikuu 2003, kun lähdemme luokkaretkelle. Haikein fiiliksen pakkaamme linja-autoon tavaroita ja siirrymme luokkamme sekä rinnakkaisluokan kanssa kohti Kuusamoa. Siellä olisi luvassa kaikkea mukavaa, niin kylpylälomaa kuin vaellustakin. Kivojen kavereiden kans pari päivää laatuaikaa, useimmat näistä on kyl poikia. Poikien seurassa on niin helppoa, niin kovin luonnollista. Aina oon viihtynyt, ja poikatyttö kai sisimmässäni oonkin. Poikien kans kaikki on vaan helpompaa, ei tarvi turhaa lässyttää ja juoruta, voi puhuu vaik siit jalkapallosta tai jääkiekosta. Äiti ja isi ei vaan sitä ymmärrä, ne luulee et kaikki on minun poikakavereita, yhtälö on liian nykyaikaa "poikien kans voi olla myös pelkkä kaveri". Tukka hulmuten, välillä lökäpöksyt jalois roikkuen eteenpäin. Toisaalta on niin haikeeta lähtee tälle retkelle, kun tiiän et se jää viimeiseks yhtenä porukkana. Pian tulee uudet tuulet, ja me hajannutaan kaikki omiin suuntiin, ennen oltiin yhtä mut sit vaan ollaan hajanaisii ihmisryppäitä siellä täällä, kaikkia tuskin enää ees moikataan..

Maaliskuussa 2009, on hyvin kylmää. Yövyn paljon vanhemmillani, koska työharjoittelupaikkani on lähellä vanhempieni kotia, vaikka itselläni on jo oma kotikin keskustan liepeillä. Oon työssäoppimisessa huskyfarmilla, siinä viimeisessä mitä tämä koulutukseni enää sisältäisikään. Tää harjoittelu aika on hyvin fyysistä, päivät pitkiä ja rankkoja, ja vaikka työpäivän päätteeksi kääriydyin vaan peittoon, on aamut silti vaikeita, välillä melkee liiankin. Työ on kyl todella antoisaa, joka päivä opin jotakin uutta, jos en itsestäni tai työstäni niin koirista. Koirien kanssa työskentely on sit mukavaa, jokainen on niin oma yksilönsä, niin erilainen niin ainutlaatuinen. Työn vastapainona toimi rankat huvit, vaikka autolla tykkäänkin ajella niin tulee kyl baareissakin käytyy. Oon hyvin sosiaalinen ja ympärilläni onkin laaja ystäväpiiri. Elämä on kyl aika jees, ei mitään rajoitteita, voin vaan tehä ja mennä miten tahon ja nauttii hetkestä.

On perjantai 18.9.2009 ja oon niin kipeä. Monta viikkoa jatkuneet kuumeilut eivät millään helpota. Olo on henkisesti ja fyysisesti hyvinkin raskas. Koulussa painaa pian koeviikko päälle, kirjoitusten reaalikin ois jo kohta. Sydän sirpaleina, mieli riekaleina. Jokainen aamu niin vaikee, ilman ystävii en ois tänäänkään jaksanut noussa. Kouluun silti pakottaudun, sillä tiedän et koko viikonlopuks on taas menoo. Meil on tyttöporukalla kyl mukavaa, välillä silti sydämestä riipasee. Näen sen, kuulen sen, tunnen sen hengityksen. Elämä on epäreilu, kerran sain sen kaiken mitä ikinä halusinkaan mutta vain hetkes sen menetin, ja nyt tahdon sen takas. Tää flunssakierre estää salillakin käynnin, masentaa kun tulee syötyykin mitä sattuu kun ei vaan kerkee ja jaksa tehä ruokaakaan.

Lauantai, 17.7.2010 nautin kesästä ja lomasta. Kaikesta huolimatta oon hyvin varautunut, pelkään että jotain sattuu, sillä kaikki hyvä voi rikkoutua hetkessä! Kaikkien raskaiden vuosien jälkeen elämäni on muuten oikein mallillaan. Kevät on viimein selätetty, koulu käyty kunnialla loppuun ja valkolakkikin painettu päähän. Edessä on ihana tulevaisuus, ihanan miehen rinnalla, juuri sen jonka luulin jo hukanneeni maailman virtaan. Kaikkialta tätä etsin, mutta enpä ois uskonut et kaikki vois mennä näin mallilleen ja näin yllättäen. Meillä on paljon suunnitelmia, ja haaveita, mutta ennen kaikkea meillä on toisemme. Oon kypsynyt ja kasvanut kovin viime vuosina. Koen olevani valmis perustamaan perheen ja haaveleimmekin jo perheenlisäyksestä. Vain aika näyttää :)

+ Torstai 22.8, olen ehkä onnellisin ikinä. Tää elämä on kaikkine ylä- ja alamäkineen kaikkea sitä mistä ikinä pikkutyttönä haaveilinkaan. On ihana aviomies, oma koti ja kaksi lasta (ehkä haaveilen joskus vielä useammasta, mutta tämä riittänee tältä erää). Valeäitiä lainatakseni, eräänlainne kasvutarina, etten sanois. Ihana nauttii tästä hetkestä, perhe-elämästä ja lapsi-arjesta, näistä ja tulevista ruuhkavuosista! Eessä on vähän opiskeluja ja vuosien työputki joten, vielä hetken nautin kotiäidin roolista täysin siemauksin <3


Nappasin haasteen Valeäidin blogista; Haasteena oli muistella omaa elämää viitenä random päivämääränä; elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010. Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata piti suunnilleen näihin kysymyksiin: 

1. Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2. Mitä olet ajatellut?
3. Millainen on ollut elämäsi?

4. Miltä olet näyttänyt?

Minäkin siis heitän haasteen eteenpäin kaikille! Jos sinulla ei ole blogia, vastaa noihin kommenttiboksissa, mut jos sulla on blogi, linkkaa tänne tarinasi. 

maanantai 19. elokuuta 2013

Perfect shoes.

Rakkautta ensisilmäyksellä! Oon etsinyt täydellisiä kenkiä koko kesän ja nyt ne viimein löyty; saanko esitellä; Sam Edelman, Lorissa <3


lauantai 17. elokuuta 2013

Pikaloma helsingissä.

Heinäkuisena iltana päätimme extemporena, että lähtisimme käymään Helsingissä pikalomalla. Tuumasta toimeen ja varasimme huoneen Helsingin seurahuoneelta. Ihanansviitti poreammeineen oli kyl mukavaa luxusta pikalomallamme.
Pikalomahan se olikin, lähdimme lauantainaillasta yötä vasten ajamaan ja ajoimme sunnuntaiaamuun saakka. Kävimme aamupaloilla abc:llä vantaalla sekä leikkipuistoissa pyörimässä ennenkuin menimme veljeni luokse lounastamaan ja kahvittelemaan. Iltapäivästä siirryimmekin jo hotellille kylpemään ja päiväunille. Kävimme myös syömässä Pizza Hutissa, jossa oli muuten elämämme kalleimmat ja pienimmät ISOT pizzat :D
Maanantaina lähimmekin jo takaisin pohjosta kohden, ensin aamulla hyvinkääälle shoppailemaan josta Lempäälään enon ja hänen kihlattunsa luokse. Päivän vaihtuessa iltaan matkamme jatkui kotia kohti, ja saavuimmekin kotiin jo tiistai-aamuna 7 maissa.

Semmonen pikaloma se. Etelään ois kova kaipuu, saapas nähdä tuleeko täs viel käytyä reissunpäällä kun nyt lomallakin vaan ollaan ja oleillaan ;) vaikkakin tuo metsästyskausikin jo alkaa painaan päälle..

torstai 15. elokuuta 2013

Täydellinen äiti.

Itselläni on maailman parhaat vanhemmat sekä isovanhemmat, jotka ovat näyttäneet oikeaa suuntaa hyvään vanhemmuuteen. Olen kuitenkin huomannut, että ne polut todellakin antavat vain suuntaa, ja meidän täytyy puolisoni kanssa yhdessä vanhempina kasvaa vanhemmuuteen. Kukaan ei ole valmis vanhempi syntyessään, vaan siihen kasvetaan virheiden ja väärienkin valintojen kautta. Vain kokemuksesta oppii mikä omille lapsille sopii, mitä ne arvostavat ja tottelevat sekä mitkä kasvatusmenetelmät tuottavat tulosta ja tukevat parhaiten lapsiemme kehitystä.

Olen aina miettinyt tätä paljon ja jopa surullisin mielin miettinyt et oonko vaan niin huono äiti? enkö pärjääkään omien lasteni kanssa? viimein olen  ymmärtänyt et jokainen asettaa itsellensä omat tavoitteensa ja kriteerinsä kuinka toimia niiden omien lasten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaen kohti hyvää elämää. 

Olen kokenut etten riitä, etten ole kyllin nopea ja vahva, kyllin taidokas enkä kerkeä tekemään hienoja ruokia tai puunata paikkoja aina kiiltäviksi. Joskus eli aina on huono-omatunto kaikista niistä tekemättömistä kotitöistä, tai niistä lukemattomista muista hommista mitkä piti tehä jo kuukausia sitten. Kaikkien näiden tunteiden mylläkässä, en ole ymmärtänyt sitä etttei jokaisen päivän tarvi olla aamusta iltaan yhtä aktiviteettia, lapselle riittää välillä myös vähempi, joskus on vain ihana syleillä toista, suukottaa päätä ja kuunnella pienen tarinoita ilman tekemättä sen enempää. Ei kodin tarvi olla putipuhdas ja tuoksua aina pullalle. Eikä pyykkikorien tarvi ammottaa tyhjyyttään, tai tiskejä tarvitse heti laittaa koneeseen. Olen oppinut olemaan armollinen itseäni kohtaan, myös puolisoani kohtaan ja oppinut näkemään että se täydellisyys on oman pääkopan sisällä..

Olen hyvä äit ja vanhempi silloin kun luotan itseeni ja puolisooni, omiin valintoihimme ja kun pyrimme tekemään kaiken lapsiemme eteen piittaamatta muiden arvosteluista tai syyttelyistä. Kerron kuinka nämä on meidän valintamme ja pätevät meidän lapsiimme ja muiden tavat heidän lapsiinsa. Niin keskusteltaessamme siitä meneekö lapset päiväkotiin jo nyt vai vasta vuoden päästä, tai siitä käytämmekö kesto- vai kerttisvaippoja. Tärkeintä ei ole et miten asiat tehdään, vaan se kuinka hyvä lapsilla on olla <3

Olen huomannut näin toista vauvavuotta viettäessämme, että olen oppinut hirveästi. Olen ottanut opikseni virheistä, muuttanut tapoja ja pyrkinyt tekemään asioita joko erillä lailla taikka samalla lailla kuin esikoisen kanssa riippuen aina tuloksesta. Olen itsevarmempi sekä luotan siihen että riitän, niin äitinä, vanhempana kuin puolisonakin. Ei minun tarvitse olla supernainen, vaan minullakin on oikeus väsähtää, joskus myös kiukutella ja itkeä turhautumista. Voin silti olla se täydellinen äiti omille lapsilleni, vain siksi että olen niiden äiti ja rakastan niitä ylikaiken <3

tiistai 6. elokuuta 2013

Elokuinen päivä kuvina.

Kun tää kesä on mennyt hujauksessa, eikä täällä kirjotusten seassakaan hirmusti kuvia oo ollut tarjolla (muutaku kännykkälaatua), päätin kaivaa kameran kaapin kätköistä ja kuvata meidän päiväämme hieman. Lasten isi, ja rakas aviopuolisoni oli tietenkin töissä, joten täs ois nyt kuvattuna minun ja lasten näköisenä. Meidän päivämme on siis tehty;

  Aamuherätyksistä.





Aamupaloista ja pannullisesta kahvia.
 

Puistoilusta.



Vaunuilusta.  


Suloisista ilmeistä, ihanista hymyistä <3


 Ruokailuista, imetyksistä.


Irvistyksistä.

  
 
Pusuista ja helyydenosoituksista.


 Palapeleistä.


Päiväunista.


  Leikkihetkistä.


Maailman ihmettelemisestä, AUTOISTA, uusien sanojen oppimisesta, kirjoista ja saduista.


Villittelystä ja kiukuttelusta.


Legopalikoista.


Vauvan karkumatkoista leikkikehästä.


Kuivaksi opettelusta ja pottailusta.
 

 Ja pitkistä yöunista. Näistä meidän päivät on tehty!