sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Loppu.

Nimittäin tää äiti. Voimat iha finaalis ja arki tökkii pahasti. Onneksi on ihanat ystävät, siskot ja vanhemmat, joista saa apua rankimpiin päiviin. Onneks kohta on syksy ja meidän elämään palaa oikea arki ja rutiinit. Ja kunhan tää ihme kesäväsähdys hellittää, palaan postausten ääreen takaisin.

> kummitätille kiitokset taas ihanasta kuvatuksesta <3
Tasapuolisuuden nimissä Eeliksestäkin kiva kesäinen kuva <3
Zzzzzzz.... Öööt! <3

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Erin 4kk.

Niin taas uus kuukausi tuli neitille täyteen ja ikää on jo huimat 4kk! 

Meiän pieni ilopilleri. Perustyytyväinen pikku tutkija <3 Erin on kovin alkanut vierastamaan ja hällä pääsee parku jos toinenki jos liian nopeeta pitäis tehä tuttavuutta ja mennä syliin, varsinkin mieshenkilöiden. Omaa tahtia, äitin sylistä turvallisen välimatkan päästä hän ihmettelee ennen kuin totisen ilmeen vaihtaa toiseen.

Erin päristelee, nauraa, kikattaa, hymyilee, itkee, kyynelehtii, maiskuttaa, purskuttaa, rohisee ja kiljahtelee. Nauttii olla sylissä ja kovin nostaa itseään istuma-asentoon, yhä korkeammalle tutkimaan maailmaa.

Vaunuissakin viihtyy hyvin, ainakin nukkuessaan. Herätessään hermostuu kun ei nää ympärille ja siksi olenkin kuljettanut mukanani Tula-reppua jotta olen voinut nostaa neidin sinne esimerkiksi leikkipuistossa ollessamme.

Neiti jyrsii nyrkkejään mieluusti, ja kuola valuu norona. Vielä ei hampaita näy mutta eiköhän nekin kohta tule. Eeliksen ensimmäinen hammas puhkesikin noin 6kk iässä et uskoisin samaa myös Eriniltä.

Hupitutti on käytössä, joskin huonolla menestyksellä se neitillä on suussa pysynyt. Harsilla saanut tuettua ettei koko aikaa tarvi olla antamassa sitä uudelleen.

Erin kääntyy myös nykyää täysin mahalleen, hän kurottelee lelujen luokse ja pyörii mahallaankin jo akselin ympäri ja yrittää kovin jo ryömiä. Voi sitä turhautumisen määrää kun eteenpäin ei pääse sillä vauhdilla mitä tahtoisi, Eeliksen perään näyttäs kova kiire olevan :D

Erin nukkuu päivisin vieläkin 3-4 päiväunet 30min -4h pätkissä ja öisin reilut 12h vaihtelevin herätyksin.

Ruokailujen suhteen ei muutoksia, täysimetyksellä vielä toivottavasti pari kuukautta.

Tällä kertaa neuvolassa käynti sisälsi myös neuvolalääkärin perustarkastuksen. Kirjoitan tähän mitä lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin, mutta ensin mitat;(sulkeissa siis taas edellisen neuvolan mitat ja perässä vertaus Eelikseen)

Paino 7800g (6920g) !! Eelis 4kk 7820g !!
Pituus 65,5cm (63,2cm)  Eelis 68,2cm
Päänympärys 43cm (41,8cm)

Neukkulääkäri on kirjoittanut korttiin näin; "4kk tarkastus. Kasvukäyrät normaalit. Ihana hymyilevä ja jokeltava tyttö. Motoriikka symmetrinen, kädet tuo keskilinjaan, esinettä havittelee, suuhun vie. Käsistä istumaan vedettäessä/ vatsallaan hienosti kannattelee päätään. Refleksit sammumassa. Sydämen ja keuhkojen äänissä ei poikkeavaa, vatsa pehmeä, aukile ok ja iho siisti. Silmillä tarkkaavaisesti seuraa. Kaikki hyvin <3"


Semmonen pikkutuhisija tää meiän rinsessa. Kummitätskylle propsit ihanasta kuvasta <3

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mitämitä tässä?

Niin tää kesä vaan sujahtaa ohi, nyt jo heinäkuun puoliväli! Meille kuuluu oikein hyvää, mukavan vauhdikasta ja kiireistä elämää.

Erin kasvaa nii kovin, en neidistä loruile sen enempiä sillä 4kk postaus ois tulossa, mahdollisesti jo huomenna neuvolan jälkeen.

Eeliksen kans meil on sellaset muutosten tuulet meneillään et toisesta vois kirjottaa vaik kirjan. Eelis on melkee vaipaton, uni ja ulkovaippa tarpeellisimmat, päiväunetki jääny pois joten yöunet on nyt kestoltaan klo 19-9 noin suurinpiirtein. Tutittakin ollut jo yli kuukauden, kielellinen kehitys saanu siinä ajassa kyl melkoisen harppauksen! Tällä hetkellä oma vauvakieli alkaa väistyä ja entistä enempi puheessa on oikeita sanoja, ja useamman sanan lauseita! Niin nää pienet äkkii kehittyvät <3 se 20s hammaskin jo viimein puhjennut, onpas yöunetkin helpottaneet siltä osin.


Heinäkuu on sisältäny jo pikaloman helsingissäkin. Siit teen oman postauksen koska oli aivan huikea reissu ja tahdon liittää paljon kuvia (kännykkälatua kylläkin). Lähdimme viikko aikaa la-su yönä ajelemaan helsinkiin ja tulimme tiistai aamuksi jo takaisin, että semmonen loma, mut Eelis nautti ainakin kovasti, vaikka olihan se matkustaminen meille kaikille nii kovin rankkaakin. 

Vielä ois luvassa tälle kesää mahollisesti toinenkin reissu etelä-suomeen sekä mökkeilyä, kalastusta ja ennen kaikkea rentoilua koko perheen kesken. Nyt kuitenkin silmät jo luppasee ja aamulla aikainn herätys joten öitä ötököitä <3 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kuka pääsee äidiksi?

Ennen pidin usein asioita itsestäänselvyyksinä, kuten äidiksi tulemistakin; lapsen saamista, hankkimista, odottamista, synnyttämistä. Kaikkea sitä kokonaisuutena.

Ennen kuin asiat olivat henkilökohtaisia. Siispä ennenkuin aloin odottamaan Eelistä, kerkesin jo sen neljän kuukauden "yrityksen" aikana miettiä moneen kertaan; Mitä jos en raskaudukaan? Mitä jos geenimme hylkivätkin toisiaan? Mitä jos emme saisikaan yhteisiä lapsia? 

Nämä ajatukset eivät hälvenneet edes esikoisen jälkeen, vaan tuttu pelko hiipi sisimpään kun toiveikkaina odotimme pikkukaken saavan alkunsa. Nämä ajatukset muuttivat hieman vain muotoa ja mietin "mitä jos en enää raskautuisikaan? Mitä jos minussa olisikin jotakin vikaa?" 

Molempien raskaustestien jälkeen se onnen tunne oli uskomaton! Niin vahva ja niin ihana. Mielessäni mietin vain että mitä oikeen pelkäsinkään, aivan turhaan..

Niin meidän kohdallamme kävi, että kaksi pientä lasta on saatettu maailmaan ja molemmat saavat kasvaa terveinä tulevaan. Olen maailman onnellisin, koska tämä on ollut meille mahdollista, ja kaikki on mennyt hyvin, koska kaikille ei vain ole niin..

Olen seurannut läheltä viime aikoina hyvin paljon surua, pettymystä ja ilon hetkiäkin. Ympärillä on niin paljon erilaisia tarinoita, mutta tahdon kertoa vain tämän.

Vierestä on niin vaikea nähdä yhtä aikaa perheitä, jotka taistelevat lapsettomuutta vastaan, perheitä jotka kokevat kohtukuoleman, taikka keskemenon, perheitä jotka hankkivat lapsia vääristä syistä, tai tulevat vain raskaaksi ja tekevät abortin sen suurempia miettimättä, sehän on vain tätä nykyaikaa.. 

Tätä elämän kirjoa on nii surullista seurata ja usein mietinkin kyynel silmin; miksi tää maailma on niin epäreilu paikka? Miksi ne eivät saa omaa lasta jotka sitä eniten tahtovat? Miksi toiset vaan "jälkiehkäisevät" eli ts. tappavat lapsiaan kun toiset taas menettävät pienoisensa tahtomattaan. 

Kun Erin syntyi sanoi kätilömme "on etuoikeus syntyä teidän perheeseenne" <3 se kosketti syvältä, ja mielestäni on etuoikeus saada terveet lapset saatikka lapsia ees. Rakastakaa niitä ylikaiken, ja muistakaa etteivät kaikki saa kokea sitä oman lapsen iloa, sitä suvun jatkamisen onnea, sitä rakkautta minkä vain oma lapsi voi vanhemmassa saada aikaan! Näihin tunnelmiin päätän tään, mut luvassa myöhemmin lisää pohdintaa vanhemmuudesta. Hyvää yötä <3

torstai 4. heinäkuuta 2013

Pieniä koiravauvoja.

Lasten kasvattaminen on välillä niin samanlaista kuin hoivais pientä koiranpentua.

- ennen kuin lapsi osaa puhua, hän eleillään ja ääntelyillään osoittaa mitä on vailla milloinkin (nii eihän ne koirat tieten ala puhumaan, et pätee siihen saakka :D)
- lapsi osoittaa turhautumistaan joskus jopa väkivalloin ja saattaa joskus purrakin vaikka ihan vain ilosta
- kuivaksi opettelu se vasta hauskaa onkin, se kakkoshätä voi tulla vaikka makkarin lattialle (onneksi ei tekstiileille ainakaan tällä kertaa) ja pissaaminenkin on välillä vain hauskaa suorittaa kaikkialle muualle kuin sinne osoitettuun paikkaan
- ruokaa on usein myös mitä yllättävimmissä paikoissa, varsinkin kun oikeen innostutaan, useimmiten kuitenkin vähintään pitkin lattioita
- juomat on myös varmasti nurin, vähintäänkin kerran päivässä
- ulos lähtiessä ollaan niin innoissaan ettei meinata pysyy paikoillaan et sais ees varusteet päälle

Muita sopivia kompoja vois olla ainakin; 

- kaikkea täytyy maistaa, jyrsiä ja kokeilla. Varsinkin elektroniset vempaimet on mukavia, kuten kaukosäätimet.
- kengät on myös kivoja, ja niitä voi sit kannella ympäriinsä  ja samalla vähän maistella niiden pohjia

No mutta näihin tunnelmiin, hyvää alkavaa viikonloppua kaikille <3 meillä on nyt muutaman päivän vappaat joten nautimme perheen keskeisestä ajasta ja touhuntäyteisistä, toivottavasti aurinkoisista päivistä! Kuulemisiin!


Ps. Pehmolelutkin taitaa kelvata molemmille ;D


Arjen pieniä iloja.

Välillä päivät käyvät pitkiksi ja raskaiksi. Välillä sitä taas toivoo että olisi ilta ja saisi painaa vaan pään tyynyn jo!

Mutta nyt ei ollutkaan kyse niistä negatiivisista hetkistä, eikä niistä henkisistä romahduksista kun sitä miettii vaan että miten jaksan tai pärjään kun kaikki vastustaa..

Oon viime aikoina oppinut paljon itsestäni, ja olemaan entistä armollisempi itseäni kohtaa. Siksi tahdonkin kirjoittaa tällaisen positiivisuus pläjäyksen, arjen pienistä iloista, jotka tuovat nii suuresti voimaa ja rutkasti hyvää mieltä;

- uninen lapsi joka käpertyy aamulla kainaloon, hokee samalla unissan "äiti kainaloon"
- Eeliksen riemunkiljahdukset kun joku tulee kylään tai kotiin
- Erinin kikatus kun seuraa Eeliksen puuhia
- puhdas koti, pyykit ja tiskit! Ylläri :D
- pitkä lenkki aurinkoisessa säässä
- Eeliksen musikaaliset taidot, kuinka toinen tanssii, laulaa ja soittaa <3
- koko perheen puistoilut, autoilut, yhteinen aika yleensäkin.
- tuhiseva vauva kainalossa, jota ei raskisi millään nostaa sylistä pois
- kesä ja mansikat
- Eeliksen käytöstavat, kuinka somasti pyytää anteeksi halaten ja taputtaa samalla olalle, sanoo kovalla äänellä "anteessi" , myös kiitos, kiitti ja lähtiessään vilkuttaa, sanoo heihei, moiskauttaa suuren suukon poskelle ja rutistaa oikein kunnolla
- hiljainen koti, kun lapset nukahtaa yhtäaikaa päiväunille
- lasten iloiset hymyt kun heräävät levänneinä <3
- pienet kädet sormen ympärillä
- kahvikupponen ja päivän sanomalehti
- laatuaika oman rakkaan kanssa, oli se sitten kahdenkeskinen elokuvahetki tai vain hyväyön toivotus, kaikki käy!
- hyvä ruoka, ja varsinkin kiitos siitä, kun lapsi sanoo syödessään NAMNAM
- lapsen ilo onnistuessaan, oli kyse pottailusta tai legojen rakentamisesta
- meiän mahtava tukiverkosto, joka autaaa aina tarvittaessa!
- siniset silmät jotka tapittaa, ja hymyn kare suupielissä <3
- meiän taapero joka hoitaa vauvaa, kantaa tutinkin kun toisella itkettää! Hokee samalla itsellee tutti tonttu vauva<3 oma tutti jäi sinne tonttuvauvalle ja Eelis tietää sen.
- pakko vielä lisätä tähän, Eeliksen kielellinen kehitys kokonaisuudessaan <3 joka päivä opitaan uusia sanoja, ja kaikki aina yhtä ihania ja ihmeellisiä!
 - vauvan itku hellittää ja äitiä vastassa on tällainen näky <3

Näin se eelis hoitaa pientä, sydän sulaa <3 Eelis kiivennyt Erinin vieree pinnasänkyyn, äidin rakkaudet!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesäkuu 2k13.

Kesäkuu se jo taakse jäi ja koska en oo kerinnyt kuulumisia kirjotella niin teenpäs nyt sit tällaisen kuvapainotteisen kuulumiskoosteen.


Täällä päivät kuluu ulkoillen ja lasten kanssa touhutessa, joten normiarjessa ei mitäään ihmeempiä.


Tänä vuonna juhannus oli poikkeuksellinen, eikä vietetty sitä isovanhempieni mökillä. Kuitenkin kävimme siellä ennakkoon. Mökkipäivä kahden pienen lapsen kanssa on hyvin haastavaa, vaikken itse tehnyt/kerinnyt muuta tehdäkään kuin hoitaa lapsia. Onnekseni pikkusisko juoksi meidän tenavan perässä ja mamma ja pappa hoisivat ruoka ja siivous puolen niin itse hoidin vaan Eriniä. Mieheni sit kalasteli koko päivän, kalasaaliskin oli aivan mukava, muutama iso ahven ja vajaa 1,5kg kuha!


Mökillä on aina niin ihana käydä, nähdä isovanhempia ja syödä niin herkullisia ruokia. Kyllä se meiän mamma tekkee niin hyvät sapuskat!  Ilma oli tällä kertaa valitettavan huono vaan, oli pilvistä, tuulista ja iltaa kohden hyvin sateistakin vielä. Joten josko ensi kerralla sää suosis ja päästäis meki lasten kanssa järvelle <3

Hygienia saattaa mökki oloissa huomaamatta jäädä vähän vähemmälle ja se kostautuikin meillä /; Eelis oksensi kotiin tultuamme keskellä yötä, mutta onneksemme se meni kerrasta ohi ja aamulla poika oli oma vilkeri itsensä. Ensi kerralla muistan taas käsidesin mukaan ja muistan useammin pestä pojan käsiä, sillä tutin jätön jälkeen on Eeliksellä käet eksynyt entistä useammin suuhun.

Juhannuksena kävimmä grillaileen ja sit kaupungilla, mut ilta jäi hyvin lyhyeksi ja siirryimme Amarillon ruokien kautta kotiin jo hieman puolen yön jälkeen. Oli aikas mahtava nukkua kunnon yöunet ja viettää viikonloppua koko perhene kanssa ilman mitään olojakaan :)


Kuten kuvista näkyy, olemme kerineet käydä myös Funparkissa touhuilemassa, IHANA PAIKKA<3


Sit vaan kotoiltu, ja leikitty, laulettu, tanssittu ja soitettu ihan hirmusti! Lapset niin nauttii toistensa seurasta, ja kyllä kahden kanssa on välillä rankkaakin mutta kyl ihmeesti saa voimaa ja jaksaa taas kun näkee kuinka Eelis hoitaa Eriniä, pusuttelee ja halii sitä jatkuvasti <3



Ollaan myös Erinin kans mekkoiltu, ja oon kyl edelleen sitä mieltä et kaiken maan mekot on niin turhia pienen vauvan kans. Bodyt ne on parhaita, ja niitäki saa niin söpöjä erilaisilla kuvioilla ja röyhelöillä niin turhaa sitä mitään mekkoja pitämäänkään. Neidilläkin on käet koko ajan suussa, lieneeköhän ne hammaspirulaiset sieltä tulevan ku niin kovin kuola valluu ja ikeniä kutittaa.




Ollaan myös herkuteltu kovin! Uusia pottuja ja kevätsipuli-voikastiketta salaatin ja muiden lisukkeiden kera, täydellistä etten sanois <3 Mansikoita pitäis vaan keritä joku päivä ostaan, meinaavat et sato jäis lyhyeks niin parempi kyl tällä viikolla ettei jäähä ilman. Ne on niin tään äiskän suurta herkkua!


Viime viikolla käytimme mieheni vapaat hyväksi ja suuntasimme keskiviikkona ensin aamulla markkinoille ja sit illasta tivoliin lasten tädin ja sedän kans. Mukavaa oli ja Eelis nautti kovasti, sehän se oli tärkeintä. Helteisen ilman vuoksi jätimme kuitenkin itse laitteissa käymisen muille ja suuntasimme ajoissa kotiin takaisin.Eelis kuitenkin kerkesi käydä viidessä laitteessa (tai no neljässä, mut possujunassa kahdesti :D)












Ohops, on tainnut tukka päässä vähän pitkäks! Ei muutako sakset esiin ja parturoimaan pojan pää.. Tai josko kuite huomenna vasta, kaikki nukkuu nyt viimein ja itekin taidan hiljetä, joten heihei <3


Loppuun vielä sekalaisia kuvasia meiän pienistä <3



Minähän käännyn ja nousen tästä pystyynkin heti. Neiti 3,5kk <3



Hei sinä siellä ruudun takana <3