Ennen kuin asiat olivat henkilökohtaisia. Siispä ennenkuin aloin odottamaan Eelistä, kerkesin jo sen neljän kuukauden "yrityksen" aikana miettiä moneen kertaan; Mitä jos en raskaudukaan? Mitä jos geenimme hylkivätkin toisiaan? Mitä jos emme saisikaan yhteisiä lapsia?
Nämä ajatukset eivät hälvenneet edes esikoisen jälkeen, vaan tuttu pelko hiipi sisimpään kun toiveikkaina odotimme pikkukaken saavan alkunsa. Nämä ajatukset muuttivat hieman vain muotoa ja mietin "mitä jos en enää raskautuisikaan? Mitä jos minussa olisikin jotakin vikaa?"
Molempien raskaustestien jälkeen se onnen tunne oli uskomaton! Niin vahva ja niin ihana. Mielessäni mietin vain että mitä oikeen pelkäsinkään, aivan turhaan..
Niin meidän kohdallamme kävi, että kaksi pientä lasta on saatettu maailmaan ja molemmat saavat kasvaa terveinä tulevaan. Olen maailman onnellisin, koska tämä on ollut meille mahdollista, ja kaikki on mennyt hyvin, koska kaikille ei vain ole niin..
Olen seurannut läheltä viime aikoina hyvin paljon surua, pettymystä ja ilon hetkiäkin. Ympärillä on niin paljon erilaisia tarinoita, mutta tahdon kertoa vain tämän.
Vierestä on niin vaikea nähdä yhtä aikaa perheitä, jotka taistelevat lapsettomuutta vastaan, perheitä jotka kokevat kohtukuoleman, taikka keskemenon, perheitä jotka hankkivat lapsia vääristä syistä, tai tulevat vain raskaaksi ja tekevät abortin sen suurempia miettimättä, sehän on vain tätä nykyaikaa..
Tätä elämän kirjoa on nii surullista seurata ja usein mietinkin kyynel silmin; miksi tää maailma on niin epäreilu paikka? Miksi ne eivät saa omaa lasta jotka sitä eniten tahtovat? Miksi toiset vaan "jälkiehkäisevät" eli ts. tappavat lapsiaan kun toiset taas menettävät pienoisensa tahtomattaan.
Kun Erin syntyi sanoi kätilömme "on etuoikeus syntyä teidän perheeseenne" <3 se kosketti syvältä, ja mielestäni on etuoikeus saada terveet lapset saatikka lapsia ees. Rakastakaa niitä ylikaiken, ja muistakaa etteivät kaikki saa kokea sitä oman lapsen iloa, sitä suvun jatkamisen onnea, sitä rakkautta minkä vain oma lapsi voi vanhemmassa saada aikaan! Näihin tunnelmiin päätän tään, mut luvassa myöhemmin lisää pohdintaa vanhemmuudesta. Hyvää yötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti