tiistai 29. marraskuuta 2011

Muotitietoinen? NOT!

Eiköhän otsikko kerro kaiken. Kuulun niihin ihmisiin, jotka ei muodista niinkään välitä tai siitä edes tiedä paljoakaan. Ostan tai tilaan vaatteita silloin kun koen tarvitsevani jotakin. Vaatetta ostaessa, ajattelen vain sen käytännöllisyyttä ja mukavuutta, sekä sitä miltä ne näyttävät/voisivat näyttää päälläni. Vaatteeni ovat yleensä yksivärisiä ja väriltään maanläheisiä lukuunottamatta pinkkiä ja turkoosia poikkeusta, ja harvemmin uskaltaudunkaan edes kokeilemaan mitään riemunkirjavaa moniväripalettia. Yleensä turvaudun perus pitkiin toppeihin, farkkuihin, sekä neuleisiin...

Kaikesta huolimatta olen itsekin aikoinaan ollut himoshoppaaja! Rakastan kenkiä ja laukkuja yli kaiken, mutta viime vuosina olen rajoittanut shoppailujani ja koittanut ajatella et ostan vain uusia rikkoutuneiden tilalle.. Toisaalta sitä ajattelee, että on "aikuistunut" kun ei tuhlaa omaisuuksia enää vaatteisiin vaan yrittää käyttää rahansa järkevästi.. Toisaalta välillä sitä haaveilee kuinka ihanaa olisi hemmotella itseään oikein kunnolla ja ostella uusia kenkiä, talvitakkeja, käsilaukkuja, juhlamekkoja ja housuja kaappien täydeltä. Awww.. No mut yleensä se järki kuite voittaa ja ostan vain kaiken oikeesti tarpeellisen.




Ja niin... eihän muoti ja himoshoppaus välttämättä liity millään lailla toisiinsa. Voi olla muotitietoinen, ja tahtoa kulkea muodin mukana joten vaatteita on tämän vuoksi koko ajan ostettava uusia (mahdollisesti kierrättää vanhoja samalla) tai voi myös olla muotitiedoton ja shoppailla vain hemmotellakseen itseää tai vaikka riippuvuuttaan. Itse en koe kuuluvani kumpaankaan lajittelemaani kastiin, joten en taida pohtia asiaa sen pidempään...

Mielestäni jokainen saa pukeutua ja samalla myös käyttää rahansa miten haluaa, joten en arvostele niitä jotka tahtovat kulkea muodin mukana. Itselleni muoti kun vain ei ole arvojärjestyksessäni ensimmäisten joukossa, pikemminkin jonon hännillä, toisille taas seon kuin henki ja elämä.. Jokainen tallaa tavallaan, ja toiset kokevat shoppailemisenkin rentouttavana sekä ihanana vapaa-aikana, mutta omasta mielestäni se on hyvin raskasta ja jopa stressaavaakin välistä...

Nämä kollaasit olen rakennellut polyvorella joskus aikoinaan ajankulukseni, sopivat aiheeseen siksi mukana.

Tästä päässäänkin siihen, että viihdyn kotonakin mieluiten löysis vaatteis, rennois oloasuis ja joskus päädyn jopa kaupunkiinkin laittamattomana, tukka sekaisin ja tuulipuku päällä, eli muodin lisäksi ulkonäön ylläpito ei ole minulle kovin tärkeää. Suon itselleni sen anteeksi, että en jaksa joka päivä meikata tai katsoa sen tarkemmin peiliin kun poistun ulko-ovesta.. En välitä siitä mitä muut ajattelevat, ja pukeudun fiiliksen mukaan. En kuitenkaan tahdo näyttää päivittäin siltä etten välittäis ulkonäöstäni pätkääkään. Kun toisinaan tää mamma ei vaan kerkeä tai jaksa laittautua, mutta sit on taas päiviä kun laittaudun ja pynttäydyn useamman tunnin ajan, ihan vain omaksi ilokseni..

Minulle on tärkeää osoittaa itselleni, etten lapsen ja parisuhteen myötä pukeudu jätesäkkiin, vaan arvostan itseäni ja lupaan pitää itsestäni sekä ulkonäöstäni huolta myös jatkossakin. Vaikka muistankin aikoinaan jonkun kaverini sanoneen: "Ei mun tarvi näyttää hyvältä, mulla on jo poikaystävä!" Tosiasia on kuitenkin et piristää parisuhdettakin kivasti ku jaksaa välistä nähä vaivaa oikein kunnolla itsensä eteen, ja muistuttaa samalla toista siitä et minkänäkönen onkaan "parhaimmillaan".

Nyt on aika kiiruhtaa iltapalan kautta yöunille, loppuviikosta vois tehä hajuvesipostauksen ku saatiin mieheni kans uudet ihanuudet viikonloppuna! Aah, seonkin sit aivan toinen tarina se ;)

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tosi reilua!

En ole rasisti, mutta ei mikään ihme jos minusta sellainen joskus vielä tulee.. Nimittäin kun luin alla olevan linkin kauppalehden sivuilta, pisti kyllä vihaksi!

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=136771&tstart=0

Elikkäs, joku yksityinen henkilö on nimimerkillä -sijoittaja- kirjoittanut itse selkokielellä maahanmuuttajien tukitiedoista. Tekstissään hän käy läpi perusteellisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä törkeässä petos tapauksessa.

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2009/20090014

Luin tekstin jo viime viikolla, mutta kun lähdimme pohjosen reissulle niin en kerennyt kirjoittamaan tästä aiemmin. Mutta kun taas palasin linkin pariin, niskakarvat nous pystyyn ja alko kyllä murisuttaan! Ihan uskomatonta: A. se että maahanmuuttajat saavat niin hyviä tukia B. se et törkeästä petoksesta, ei tule minkäänlaisia sanktioita. Vois alkaa maahanmuuttaja äidiksi?

Alla vielä näin lopuksi pari suoraan kopioitua pätkää kirjoituksesta:

Maahanmuuttajien tukitiedot julki - että tällaiseen uppoaa Suomessa rahaa

"Etiopialainen maahanmuuttajanainen on saanut nettotuloja yhteensä 55.723 euroa. Kun rahan jakaa keskimäärin kuukausille, tulee siitä 2.570 euroa kuukaudessa. Huomioitakoon, että aluksi hänellä oli vain yksi lapsi. Vuoden tuloksi tulee 30.840 euroa netto.

Tänä vuonna 2009 ansaitakseen kolmen lapsen äitinä tuon määrän, pitää palkan olla vuodessa 44.400 euroa eli 3.700 euroa kuukaudessa. Kun palkasta maksetaan vero ja työeläkemaksu, käteen jää Helsingissä sama summa." -

"MORAALIN RAPPEUTUMINEN

Palkansaajien säännöllisen työajan keskiansio oli heinä-syyskuussa 2008 noin 2 800 euroa kuukaudessa, kertoo Tilastokeskus. Miehet ansaitsivat keskimäärin 3.110 ja naiset 2.520 euroa. Kuukausipalkkaisten keskiansio oli noin 2.920 euroa ja tuntipalkkaisten laskennallinen kuukausiansio 2.370 euroa. Työssä käyvä keskipalkkainen aviopari ei siis yhdessäkään ansaitse yhtä hyvin kuin kolmen lapsen maahanmuuttajaäiti yksin tukien avulla. Ero on suuri kun huomioidaan työstä aiheutuvat matka- ja päivähoitokustannukset."

Lisäksi -sijoittaja- nimimerkin julkaisema kommentti pakolaisten tukisummista:

"Suomeen on tullut vuonna 2008 Eurostatin mukaan 22451 pakolaista. Oletetaan tuosta määrästä aikuisiksi pakolaisiksi vaikka 10000henkilöä ja tukisummiksi 55723€

Summa summarum:
Tuosta kertyy meille suomalaisille 557230000 € / vuosi. Tuo tekee siis yhteensä 557 miljoonaa Euroa. Hyötyykö Suomi tuosta?"

Suomi muka hyvinvointivaltio! No ehkä pakolaisille, maahanmuuttajille sekä muille sossupummeille. MURRRRRRRR. Tuolle rahalle ois kyl varmastikin parempaa käyttöä! Pitäis ensin saada maan omat asiat kuntoon, veteraanitki tarvis rahoja, sekä terveydenhuolto, homekoulutki vois korjata ennenku syynätään rahat maaahanmuuttajille! Lienee parempi itte pakata kamppeet ja muuttaa jonnekin aivan muualle niin tarvi katella vierestä tämmöstä toimintaa.. Toiseksi mikä ärsyttää on nuiden verorahojen tuhlaus johonki kansanedustajien torkkupeittoihin. Ei työssäkäyvä suomalainen pääse kyl ainakaan rikastuun, kun verottaja vie loput ja syynää rahat johonki aivan turhaan.

Huhhuijaa, reilua tai ei, mutta näihin tunnelmiin voinkin päättää tämän maanantai illan bloggailun.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Äitin oma pikkunyytti.

27.05.2011 klo 18.25 4035g 53,5cm <3
Puolivuotta sitten äitin pikkumies syntyi. Niin se aika hurahti ja nyt ollaan jo niin isoa poikaa <3

"Annoin sinulle elämän,
mutta en voi elää puolestasi.
Voin opettaa sinulle asioita,
mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.
Voin antaa sinulle suunnan,
mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssasi.

Sallin sinulle vapauden,
mutta en voi vastata vapauksistasi.
Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä,
mutta en voi päättää puolestasi.

Voin hankkia sinulle kauniita vaatteita,
mutta en voi tehdä sinusta kaunista sisältä.
Voin tarjota sinulle ohjeitani,
mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi.

Voin opettaa sinulle arvostusta,
mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.
Voin auttaa sinua tavoitteiden asettamisessa,
mutta en voi saavuttaa niitä puolestasi.

Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä,
mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä.
Voin neuvoa sinua ystävien valinnassa,
mutta en voi valita heitä puolestasi.

Voin varoittaa sinua maailman synneistä,
mutta en voi olla moraalinvartijasi.
Voin kertoa sinulle miten eletään,
mutta en voi antaa sinulle ikuista elämää."

torstai 24. marraskuuta 2011

Puerto rico, gran canaria, españa. 10.11.2007-02.02.2008

Tämä kuva kopioitu apollon sivulta.

Matkakuume iski taas! Eikä mikä tahansa matkakuume, vaan kaipuu juuri Kanariasaarille! Näin talven kynnyksellä yleensä moni kaipaa lämpimään, ja niin mieki! Mut minun kohdalla se meinaa sitä et kaipaan just Kanarialle. Olihan se saari minun kotini kolmen kuukauden ajan! Joskus ikävä ja kaipuu on aivan suunnaton. Harmittaa että helmikuussa 2012 tulee jo 4vuotta siitä kun olen kotiutunut Kansainväliseltä Työssäoppimismatkaltani. Nyt ihmettelen et miten en ole vieläkään saanut matkustettua saarelle uudelleen!

Aamulla kun mieheni heräsi kuudelta, heräsin itsekin samalla. Olin kyllä väsynyt kun illalla ei tullut uni ja kerkesin nukkuakin ehkä 5tuntia yhteensä, mutta kun luin uudelleen iltalehden uutisen Kanarialta iski se jäätävä ikävä, enkä pystynyt enää nukkumaa. Ajatella et vaik uutinen oli negatiivinen ja ihmisiä oli jopa loukkaantunut räjähdyksessä, riitti minulle et uutisessa oli mainittu kyseinen saari ja olin aivan sekaisin.  Alla linkki iltalehden uutiseen.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011112314810134_ul.shtml

No aamupäiväni kuluikin sit lentoja ja hotelleita selailessa ja ootellessa et pikkumies heräisi. Nykyään kun Norwegianilta sais halpoja lentoja, ei ois ees kallis reissu käydä perheen kesken vaikka viikon lomalla! ARGH! En vaan kestä ! Miksei voitais vaan hypätä koneeseen ja käydä pienellä lomamatkalla nyt heti mieluiten :D Haluaisin saarelle niin kovasti! Sinänsä paikka ei ole kummoinen, mutta ne muistot ja ihmiset. Olisi mahtava käydä edes kerran sielä vielä, kiertää paikat mitkä tulivat tutuiksi ja nähdä vuosien jälkeen ne kaikki ihmiset uudelleen. Työskentelisiköhän heistä monikaan enää samoilla työpaikoilla edes? Näkisinköhän ketään tuttua siellä kun aikaa niin kulunut! Ehkä minulle riittäisi että näkisin edes jonkun tutuistani ja pääsisin edes kulkemaan niitä katuja uudelleen.

Turhauttavinta taitaa kuitenkin olla se, että tahtoisin johonkin kunnon ulkomaanmatkalle. Parin viikon lomalle jonnekkin erikoiseen paikkaan. Johonkin Egyptiin, Afrikan saaristoon vaik Kap Verdelle tai Ranskan Boraboralle ois aika mahtista päässä, eikä tuhlata reissua Kanariansaarille. Onhan se paikka niin nähty! Ei siellä ole sinänsä mitään nähtävää, jonka takia sinne täytyisi päästä, se tunne on vaan ylitsepääsemätön. Se ikävä, se kaipuu... Joten ehkä minun sit on ensin käytävä siellä jospa sen jälkeen mieleni ois rauhoittunut ja malttaisin lähteä jonnekkin aivan muualle :)

Koti, Puerto Ricossa. Servatur Hotel, Terrazamarissa.
Työssäoppimispaikkani Green Beach hotellissa.
Green Beach Hotellin Pianobaarista, jossa vietin PALJON vapaa-aikaa.

  
Arguinegín hiekkaranta 



Arguineguín

Puerto de Mogán

Vuoristoa jossain Puerto de Mogánin tienoilla, muista tarkkaa paikkaa.
Jouluaattoa viettämässä.
 Harmikseni en löytänyt koneelta enempää kuvia, olen vanhempieni koneelle ilmeisesti jättänyt loput ja teettänyt tieten kansioon ja niitä ei tänne netin ihmeelliseen maailmaan jaksa alkaa enää sit skannailemaan.


Pakollinen teinikuva. 17.v josbe Kanarialla.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Eeliksen kiinteän ruuan opettelua.

Eelis odottaa innokkaana ensimmäistä kiinteää ateriaansa.
Vielä hymyilyttää...
Yäk! Onpa tää pottu pahhaa!
Ää, äitii onko pakko ottaa lissää jos ei taho?


Kuvissa peruna näyttää hirveen paakkuselta, mut ihan oli muussiksi tehty. Lapin puikula potut keitetty ja muussattu pieneksi, lisätty rintamaidot sekkaan ja VOLA! No perunan kans oli vähän uutta ja outoo niin äitille kuin pojallekin, mut erityisesti pojalle ku toinen tottunu vaan täyttään mahaansa tissimaidolla. Viikon kokeilun jälkeen, todettu et ei pitäis ainakaan allergisoida ja uus maku testiin. Seuraavaksi Eelis aloittikin porkkanasoseella, NAM!




Olen kuukausi aikaa keittänyt porkkanat, säästänyt keitinliemen soseuttamista varten ja soseuttanut blenderillä. Sit vaan pakastanu muovisiin jääpalamuotteihin ja seuraavana päivänä irrotellu sosepalat muoteista ja laittanu pakastepusseihin. Kuinka kätevää onkaan pakkasesta napata suomalaisia vihanneksia valmiina soseutettuna, sulattaa ja lämmittää, tissimaidolla tieten höystää ja alkaa vain syöttään toiselle. Eipäs tarvi tuhlata rahoja kalliisiin pilttipurkkeihin, joissa on ainakin 50% vettä, tai näin talven kynnyksellä ostaa ulkomaisia vihanneksia. Huomenna kokeilla kukkakaalisosetta, jännä nähä miten pikkumiehelle kelpaa.


Kaikkein parhaiten taitaa kelvata kuite omat varput. <3

Nyt syöttään pikkumies et päästään lähteen kyläileen. Toiminnantäyteinen päivä luvassa, kyläilyä, shoppailua ja illalla ois viel Partylite kutsuillekin meno! Kivaa päivää kaikille tasapuolisesti, muistakaahan et ne tontut kurkkii ;)

tiistai 22. marraskuuta 2011

maanantai 21. marraskuuta 2011

Niin maanantai.

Otsikko kertoo kaiken. Päivä alkaa päänsäryllä ja olokin on kuin olisi jäänyt katujyrän alle. No kaikesta huolimatta saan jotakin aikaseksikin! Viimein maltan istahtaa poika sylissä koneelle ja aloittaa sen mistä olen kauan haaveillut. Olen pitkään haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta vaikeinta on ollut tämä aloittaminen. Luoda blogi ja alkaa vain kirjoittamaan. Kotiäidin arki on tietenkin välistä niin hektistä, tai niinkuin joku viisas sanoi että lapsen tahtista, että en koneella olekaan malttanut kerralla kauaa istua, laskut maksaa ja facebookki tsekata ja taas mentiin.
..................................................................................................................................................

Tätä ihanuutta ei kauaa kestänytkään, kun poikani alkoi heti sylissäni kakalle, mutta pesun kautta on pikkuinen nyt unilla, joten voin jatkaa. (Nyt sekin viimein tapahtui, poikani on alkanu syömään kerran päivässä kiinteitä joten vauvakakka on muuttunut nyt ihmiskakaksi ja hajukin on sen mukainen, YÄK! no Eelis täyttää 27.päivä jo puoli vuotta, joten ehkä olikin jo aika antaa lisäruokaa rintamaidon lisäksi.)

No kukkaruukusta takaisin asiaan: Pienenä kirjoittelin päiväkirjaa, johon purin yleensä vain pahaa mieltäni, ylä-asteella kirjoittelu taisi vaihtua irc-gallerian "blogiin", johon tykästyinkin mutta nykyään en käytä koko saittia lähes ollenkaan. Voisinkin joskus kopioida tänne jotakin kirjoittamiani tekstejä. Ihan vain verestääkseni muistoja. :)

Mietin mielessäni, että miksi kirjoitan, enkä keksi muuta syytä kuin sen, että tahdon kirjoittaa itselleni, laittaa ajatuksiani ja tuntemuksiani ylös. Se miksi kirjoitan juuri blogiin, on ainakin itsestään selvää! Inhoan kirjoittaa paperille. Käsialani on aivan hirveää ku sanasuoneni alkaa virtaamaan, yksinkertaisesti kynä ei pysy perässä. Mutta kun kirjoitan koneella, voin kirjoittaa ajatusteni mukana, eikä tarvitse makustella sanoja mielessäni ja palata aina alkuun jotta pysyisin perässä, jolloin jo puolet tekstistänikin on unohtunut. Kaiken lisäksi kaverini sekä muut halukkaat voivat lukea tekstiäni ja kommentoida, niin hyvällä että pahalla. Olen valmis ottamaan kritiikin vastaan! (tai niinhän sitä luulis =D)

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen voisin kertoa hieman itsestäni. Olen reilu parikymppinen pienen pojan äiti, ja avovaimo ihanalle miehelleni. Asumme rovaniemellä, omassa pienessä pesässämme. (76m ² , 3h+k+s, pieni tai ei mut sopiva nyt ainakin toistaiseksi perheellemme.) 

Olen käynyt ammattilukiossa matkailupalveluiden tuottajaksi (valmistuin keväällä 2010), sekä opiskelin oppisopimuksella lähihoitajaksi vuoden ajan ennen kuin jäin äitiyslomalle. Nyt nautin elämästä kotiäitinä, ainakin vielä 2012 elokuuhun saakka. (Toivottavasti vielä pitempäänkin nimimerkillä, ei mitään kiirettä takaisin työ/kouluelämään :))

Rakastan tätä kiireetöntä elämää, mitä nyt normi rutiinit Eeliksen takia, mutta muuten voin tehdä asiat omilla ehdoillani. Ei aikaisia aamuherätyksiä, joita vihaan eniten! Eelis nimittäin nukkuu aina vähintään kymmeneen yöuniansa, joten voin rauhassa herätä kun tahdon tai vaikka nukkua siihen asti että pienokaiseni herää :) 

Olen tällainen poikatyttö, joka rakastaa luonnossa liikkumista, niin metsästystä kuin kalastustakin. Toinen intohimoni kohde on elokuvat! Mikä ihana tekosyy onkaan käpertyä iltaisin kullan kainaloon elokuvan varjolla ;) Mutta tässä nyt oli hieman niitänäitä, pieni pintaraapaisu itsestäni, kerron myöhemmin lisää mutta nyt ruokahommia>

"Rakkaus on tunne, sisältä se tulee. 
Se ottaa sut valtaan ja paiskaa sut tuleen."
 Tiia - Sun täytyy lopettaa

Yllä pätkä biisusta, jota olen kuunnellut paljon vuosien aikana. Ennen sanat olivat kuin suoraan elämästäni, mutta nykyään biisi nostaa enää tunteet pintaan sekä muistot mieleen, hyvällä tavalla.