Otsikko kertoo kaiken. Päivä alkaa päänsäryllä ja olokin on kuin olisi jäänyt katujyrän alle. No kaikesta huolimatta saan jotakin aikaseksikin! Viimein maltan istahtaa poika sylissä koneelle ja aloittaa sen mistä olen kauan haaveillut. Olen pitkään haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta vaikeinta on ollut tämä aloittaminen. Luoda blogi ja alkaa vain kirjoittamaan. Kotiäidin arki on tietenkin välistä niin hektistä, tai niinkuin joku viisas sanoi että lapsen tahtista, että en koneella olekaan malttanut kerralla kauaa istua, laskut maksaa ja facebookki tsekata ja taas mentiin.
..................................................................................................................................................
Tätä ihanuutta ei kauaa kestänytkään, kun poikani alkoi heti sylissäni kakalle, mutta pesun kautta on pikkuinen nyt unilla, joten voin jatkaa. (Nyt sekin viimein tapahtui, poikani on alkanu syömään kerran päivässä kiinteitä joten vauvakakka on muuttunut nyt ihmiskakaksi ja hajukin on sen mukainen, YÄK! no Eelis täyttää 27.päivä jo puoli vuotta, joten ehkä olikin jo aika antaa lisäruokaa rintamaidon lisäksi.)
No kukkaruukusta takaisin asiaan: Pienenä kirjoittelin päiväkirjaa, johon purin yleensä vain pahaa mieltäni, ylä-asteella kirjoittelu taisi vaihtua irc-gallerian "blogiin", johon tykästyinkin mutta nykyään en käytä koko saittia lähes ollenkaan. Voisinkin joskus kopioida tänne jotakin kirjoittamiani tekstejä. Ihan vain verestääkseni muistoja. :)
Mietin mielessäni, että miksi kirjoitan, enkä keksi muuta syytä kuin sen, että tahdon kirjoittaa itselleni, laittaa ajatuksiani ja tuntemuksiani ylös. Se miksi kirjoitan juuri blogiin, on ainakin itsestään selvää! Inhoan kirjoittaa paperille. Käsialani on aivan hirveää ku sanasuoneni alkaa virtaamaan, yksinkertaisesti kynä ei pysy perässä. Mutta kun kirjoitan koneella, voin kirjoittaa ajatusteni mukana, eikä tarvitse makustella sanoja mielessäni ja palata aina alkuun jotta pysyisin perässä, jolloin jo puolet tekstistänikin on unohtunut. Kaiken lisäksi kaverini sekä muut halukkaat voivat lukea tekstiäni ja kommentoida, niin hyvällä että pahalla. Olen valmis ottamaan kritiikin vastaan! (tai niinhän sitä luulis =D)
Olen käynyt ammattilukiossa matkailupalveluiden tuottajaksi (valmistuin keväällä 2010), sekä opiskelin oppisopimuksella lähihoitajaksi vuoden ajan ennen kuin jäin äitiyslomalle. Nyt nautin elämästä kotiäitinä, ainakin vielä 2012 elokuuhun saakka. (Toivottavasti vielä pitempäänkin nimimerkillä, ei mitään kiirettä takaisin työ/kouluelämään :))
Rakastan tätä kiireetöntä elämää, mitä nyt normi rutiinit Eeliksen takia, mutta muuten voin tehdä asiat omilla ehdoillani. Ei aikaisia aamuherätyksiä, joita vihaan eniten! Eelis nimittäin nukkuu aina vähintään kymmeneen yöuniansa, joten voin rauhassa herätä kun tahdon tai vaikka nukkua siihen asti että pienokaiseni herää :)
Olen tällainen poikatyttö, joka rakastaa luonnossa liikkumista, niin metsästystä kuin kalastustakin. Toinen intohimoni kohde on elokuvat! Mikä ihana tekosyy onkaan käpertyä iltaisin kullan kainaloon elokuvan varjolla ;) Mutta tässä nyt oli hieman niitänäitä, pieni pintaraapaisu itsestäni, kerron myöhemmin lisää mutta nyt ruokahommia>
"Rakkaus on tunne, sisältä se tulee.
Se ottaa sut valtaan ja paiskaa sut tuleen."
Tiia - Sun täytyy lopettaa
Yllä pätkä biisusta, jota olen kuunnellut paljon vuosien aikana. Ennen sanat olivat kuin suoraan elämästäni, mutta nykyään biisi nostaa enää tunteet pintaan sekä muistot mieleen, hyvällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti