Ravinto- mitä merkitsee

Ruokaa, ruokaa. Se energianlähde millä mekin päivämme jaksamme puurtaa läpi. Mitä se merkitsee minulle, mitä se merkitsee sinulle? Pelkkää rutiininomaista vatsan täyttämistä? Vai intohimoista kokkaamista ja erilaisten raaka-aineiden ja ruokien kokeilemista?

Nuorena muutettuani vanhempieni hellästä huomasta en ymmärtänyt ravinnosta mitään. Söin vain nälkääni mitä milloinkin teki mieli, enkä tehnyt varmasti montaakaan terveellistä valintaa.. Opettelin kuitenkin valmistamaan ja maustamaan ruokia, välillä eineksistä, mutta välillä jopa alusta asti tuoreista raaka-aineista lähtien. Intohimo ruokaa kohtaan iski kipinää, mutta en löytänyt oikeita työvälineitä ruuanlaiton opetteluun..

Myöhemmin muutettuani nykyisen aviopuolison kanssa saman katon alle, aloimme yhdessä opettelemaan ruuanlaittoa. Silloin elämääni vakiintui tietyt ruokaan liittyvät periaatteet joista en enää tingi. Meidän ruuanlaitossa ja leivänpäällä käytetään vaan voita, maito juodaan kevyt maitona eikä rasvattomana öljyjen kera vaikka kuinka esimerkiksi neuvola sitä suosittelisi. Öljyä saatamme kuitenkin käyttää mutta vain hyvälaatuista kylmäpuristettua oliiviöljyä.

Suolaa käytämme normaalisti, sillä kroppa kuitenkin tarvitsee jonkin verran suoloja.. Meillä harvemmin on mitään leikkeleitä, ruokamakkaroita tai nakkeja, joten liiallinen suolansaanti on varmasti pois suljettua. Sokerin suhteen ollaan aika tiukkiksia, lapsiltakin olemme karsineet sokerin käytön minimiin. Piilosokeria löytyy yllättävistäkin paikoista, mutta mielummin valkoistasokeria kuin tekoaineita kuten erilaisia makeutusaineita tai steviaa. Suosimme luontaisia raaka-aineita, eikä olla yhtään sytytty erilaisille makeutusaineille kuten tälle stevialle, vaikkakin sitä muka niin hehkutetaan sen luontaisuudesta ja turvallisuudesta. Itse ainakin olen törmännyt niin moneen negatiiviseen mielipiteeseen ja tutkimukseen stevian suhteen ettei sitä meidän kaapista tule löytymään.

Raaka-aineissa suosimme suomalaista, erityisesti kasviksissa, vihanneksissa ja marjoissa. Hedelmäthän nyt pääosin tulevat ulkomailta, joten ei ulkomainen ruokakaan ole pahasta, mutta lähiruokaa se olla pittää! Hiilihydraatteina käytämme kauraa(puuroissa), mysliä joskus välipaloina, täysjyväpastaa, sekä -riisiä lounailla ja päivällisillä. Ruokalautaselta löytyy jonkin verran myös perunaa, vaikkakin nykyisin vähemmän ja harvemmin.

Proteiininlähteenä toimii kananmuna, raejuusto, vähärasvaiset lihat; kana, kalkkuna ja jauheliha, sekä erilaiset kalat. Lihaa ja kalaa hankimme jonkin verran myös itse kalastamalla ja metsästämällä, mutta aika paljon ostamme sitä esim. kaupan lihatiskeiltä, välillä myös paikalliselta kotimyymälältä.Välillä lautasellamme näkyy myös valmis ruokaa tai valmiiksi marinoituja possu- tai nautapihvejä. Tällaiset e-koodeilla täytetyt mömmöt eivät ole meilläkään pannassa, vaikka arkiruokailussa pyrimmekin niitä välttämään.Tai ainakin nyt tämän ruokavaliomme myötä :)

Ruuankaan suhteen ei siis kannata olla liian tiukkis vaan armollinen myös itseään kohtaan, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja into riittää valmistamaan monipuolista ravintoa, etenkin lapsille.  Kannattaa siis muistaa välillä myös hölläillä ja syödä sitä e-koodeilla täytettyä mömmöä, kuhan sitä ei ota jokapäiväiseksi tavaksi. Ei se kerta tapa? vai tapppaako?

Imetys.

Hyvä paha imetys. Mitä siitä jää käteen? Itse olen imettänyt jo kaksi lasta reilun vuoden ikään saakka, Eeliksen imetyksen lopetin täysin kun poika oli 1v ja 5kk ja Erin viel on tissivauvana vaikkakin jo haaveilen lopettamisesta. Lisäksi oon luovuttanut maitoa lapin keskussairaalalle reilun 5kk ajan ja saanu ihan kivat rahat siinä sivussa.

Äidinmaito on tärkeetä ravintoa ja suosittelenkin imetystä lämpimästi kaikille. Korvikemaidoista ei mulla oo hirveesti mitään sanottavaa, mut ainakin imetys on hyvin ehkäissy eri pöpöiltä ja siis lapset saaneet vastustuskykyä äidinmaidosta. Ite suosittelenkin turvautumaan korvikemaitoon vain jos oma maito ei riitä tai jostain syystä sovi omalle pienelle. Imetys ei tapahdu kaikille luonnostaan ja sormia napsauttamalla mutta tunnen paljon ihmisiä jotka ovat todella taistelleet imetyksen eteen ja ovat taistelun tuloksena saaneet maidon nousemaan ja onnistuneet imettää jopa vuoden ikään saakka, jotkut jopa pitempäänkin.

Nykyaikana korvikeruokinta on liian helppoa, ja moni siirtyykin siihen monesti itsekkäin perustein. Osaksi varmasti vaan koska korvikelasta on helppo hoidattaa muilla eikä tarvi olla vauvasta tai vauva äidistään riippuvainen 24/7. Toiset eivät vaan pidä imetyksestä ja kokevatsen inhana asiana joten siirtyvät korvikkeeseen lähes heti lapsen synnyttyä. Minusta imetys on ollut meille se luontevin ja helpoin ratkaisu. Maito on aina kulkenut mukana ja ollut valmista tarjottavaksi, ei kuumentamisia, pullojen pesua ja kuivattamista. Tää on vaan sopinut meille..

Mitä nyt lasten myötä minun painoskaalani on ollu +-30 kiloa ja kroppa on muotoutunut muutosten mukana ihan hirmusti. Rinnat onkin viimeisen painonpudotuksen yhteydessä lähestulkoon kadonneet, mutta ei sekään minua harmita. Imetys muokkaa ittessään kehoa, auttaa laihdutusprosessissa joten mitä yhdistä rinnoista? Kaupasta voi ostaa uudet ;)

Itse olen kaiken kaikkiaan siis kokenut imetyksen hyvin myönteisenä asiana, vaikka aluksi se jännitti ja oli paljon henkilökohtaisempi asia. Eelistä imettäessä oisin tahtonut vaan kaivautua peittovuoren taa, ettei uteliaat silmäparit ois tullu kurkkimaan, koska ne omat rinnat oli vaa niin intiimiosa itteeni, etten tahtonu niitä paljastella kellekään. Eniten minua on "loukannut" erinäiset lausahdukset rinnoista; "hyvänmalliset imettää" tms.. Ne on minun, eikä niistä tarvi puhua muiden tai saatikkatuijotella. Lapsen imettäminen on luonnollista mutta tuijottaminen ei minusta ole ja kommentointikin tekee tuijottamisesta vieläkin epäsoveliampaa.

Toinen mikä on puhuttanut aina ja puhuttaa varmasti jatkossakin, on tää julki-imettäminen! Itse pyrin imettään rauhassa itsenäisesti ilman katseita, joskus tilanne vaatii että on vauvalla nälkä iskenyt enkä ole kerinnyt kotiin tai esim auton suojaan, mutta aina olen suorittanut ruokinnan suojassa katseilta. Harsojen peitossa, piilossa muilta, joskus myös vessassa esim. ikeassa, jossa on varattu nojatuoli rauhalliselle ruokailuhetkelle. Olen imetysvuosina välttynyt paheksuvilta katseilta, mutta uteliaita silmäpareja riittää ja yleisillä paikoillakin olen huomannut kuinka imetys kiinnostaa ja erityisesti vieraat naiset yrittävät kurkkia mitä siellä harson suojassa tapahtuu...

Summasummarum; imetys on helppoa, luontevaa mutta hyvin henkilökohtaista ja ainakin itselleni intiimiä. Se on rutiinia, lapsen tarpeiden tyydyttämistä ja läheisyyttä äidin ja vauvan välillä. Se mielestäni vain äidin ja vauvan asia, ei muiden olleenkaan. Sen verran oon kuite julki-imettäjä, että nää imetyskuvat voin julkaissa. 1. Erinin pian syntymisen jälkeen ja 2. Eelis noin viikon ikäisenä <3

Tällä hetkellä olo on aika haikee. Pian on imettämisentie käyty läpi ja lapset ovat kasvaneet äidinmaito vaiheen ohi. Toisaalta olo on huojentunutkin. Aikansa kutakin.

Elämäntapa.

Oon miettinyt ja haaveillut, mutta aina vaan tyhjännyt kaiken kirjoittamani. Miksi minusta tuntuu, ettei minulla ole oikeutta kirjoittaa tätä, koska nykypäivänä kaikki pyhä kolminaisuus; terveellisyys, urheilu ja ruokavaliot ovat yhtä buumia, joista kaikki ovat jo kirjoittaneet.. Muistan kuinka haaveilin liikuntapainoitteisesta-blogista, kuinka kertoisin elämästämme ja erityisesti omasta matkastani kahden lapsen synnyttämisen tuomista muutoksista raskauskilojen karistamisesta nykypisteeseeni, kuitenkaan tätä toteuttamatta. Se että fitneksestä ja liikunnasta yleensäkin on tullut buumi, on mielestäni hyvä asia, joten miksen minäkin voisi kirjoittaa omista kokemuksistani! Senkin varjolla, että nämä asiat on jo käyty eri yhteyksissä varmasti tuhanteen kertaan läpi eri saiteilla, blogeissa ja lehdissä. Annetaan kuitenkin kaikkien kukkien kukkia!

Tämä on meidän alkumme, meidän tarinamme; Meidän perheemme koki suuren muutoksen kuun vaihteessa ja tähtäämmekin nyt kohti terveellisempää elämää. Pääosin meidän ruokavaliomme on aina ollut hyvin monipuolinen, olemme käyttäneet paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Mutta ero mitä teemme nyt on, että punnitsemme ruokamäärät, jotta syömme tarpeeksi, mutta emme kuitenkaan liikaa.(tämä siis koskee vain minua ja puolisoani, ei lapsia!)

Ruokavaliomme koostuu vähärasvaisista vaihtoehdoista, kuten proteiinilähteiden osalta kalkkunasta, kanasta, kalasta, katkaravuista ja kananmunista. Syömme myös jonkin verran raejuustoa ja maitorahkoja. Hiilihydraattien osalta syömme tällä hetkellä ainoastaan täysjyväpastaa ja -riisiä. Välillä saatamme hiilarina syödä myös esim ruisleipää. Myös salaattia, ja kasviksia syömme sopivassa suhteessa joka ruualla.

Tätä elämäntapaa tukemaan olemme valinneet parhaat ja tärkeimmät vitamiinit ja muut lisäravinteet, joihin kuuluu tällä hetkellä; burner, omega 3, berocca, magnesium sekä palautusjuomana toimiva hera80.

Pian ois siis kaksi viikkoa tätä elämäntaparemonttia takana ja olo on mahtava! Painot putoaa molemmilla tasaseen tahtiin, lapset syövät monipuolisesti ja terveellisesti eivätkä saa turhia lisäaineita mistään valmisruuista (sitä vähäistä aiempaakaan määrää=).

Suurin muutos ruuan suhteen onkin varmaan siinä, että ruokailemme viisi kertaa päivässä ja ruokien välissä emme NAPOSTELE mitään. Näiden lisäksi olemme jättäneet ainakin toistaiseksi kaikki herkut ja roskaruuat pois. Veden juonnin määrää olemme nostaneet ja pyrimmekin juomaan vähintään kolme litraa päivässä. Ihaninta tässä tämänhetkisessä ruokavaliossa on se, että ei tarvitse dietata jonkin nutrilett höpötyksen parissa, vaan saa syödä oikeaa ruokaa oikeassa suhteessa ja vaikka energiapitoisuudet ovat aika alhaiset ja sen huomaa ajoittain omassa jaksamisessa, on silti intoa ja energiaa jatkaa. 

Uskon että se miksi monilla elämäntaparemontit ja dieetit tyssäävät, on motivaation puute sekä kaavoihin kangistuminen. Niin normiarjessakin kuin dieetillä sitä kaipaa päiviinsä vaihtelua, joten mikä tärkeintä on keksiä uusia ideoita, erilaisia variaatioita ja makumaailmoja ruokiin ettei kyllästy.

Mitä muita muutoksia elämässämme on tapahtunut? Liikunnan osalta ei ole tapahtunut mitään järisyttävää. Olemme aloittaneet koti-treenit total flexillä jo syssyllä, loka-marraskuun aikoihin ja treenit kulkee edelleenkin. Tällä hetkellä meil on kolmijakoinen treeniohjelma jonka lisäksi itse oon suorittanut myös abs- ja squat-challengea! Sään salliessa ja fiiliksen mukaan ollaan käyty myös aamu-tai iltalenkeillä muiden ulkoilujen lisäksi. Treenejä meillä tulee viikosta riippuen noin 4-6 ja siihen vielä itselläni kahdesti viikossa jalkapallotreenit, joten ei tässä aivan tyhjänpanttinakaan olla. 

Kaiken tämän tukena toimii kunnon yöunet, niistä en luopuisi kirveelläkään. Jos ruokailuajoista tai yönista alkaa lipsumaan, ei dieetti varmastikaan toimi. Jos valvoo ja syö miten sattuun, ei painokaan putoa vaan nesteitä kertyy kroppaan ja laihtuminenkin hidastuu. Tässä pieni pintaraapasua meidän tämän hetken tilanteestamme, palaan myöhemmin kevään edetessä kertomaan lisää, ja toivottavasti saan laitella tänne ylös myös omia kuviani, sillä tällä kertaa kaikkikuvat weheartit;sta. Mut ei muutako hyvät viikonloput, sillä nyt ois välipala-aika ;)