Erinin synnytyskertomus.

Niin se laskettuaika koitti, oli tiistai 12.3.2013 ja mulla ei ollut ollut vielä minkäänlaisia ennakoivia tuntemuksia synnytyksestä. Päätin et kokeillaanpas kaikki ässät läpi ihan niiden hauskuudenkin vuoksi, vaikka eipä niistä mittään hyötyy ois kuitenkaan..

Niinpä kuitenkin seuraavana yönä parin tunnin unien jälkeen heräsin kipeisiin ja säännöllisiin supistuksiin. Naureskelin mielessäni et olipas vain tehokkaita ässiä, vaikka kylläpäs synnytyksen käynnistyminen olis todennäköisesti tapahtunut ilman niitäkin, syntyihän esikoisemmekin rv 40+1.

Kolmen tunnin supistelun jälkeen soitin isälleni että laittaisi auton roikkaan, olihan pakkasta yli 20 asteen. Olin itse yrittäny siihen saakka nukkua panadolin voimalla mutta kun ei siitä vaan tullut mitään, nousin aamukahville ja tankkaamaan kunnon aamupalan rankkaa koitosta varten..

Kuuden maissa aviomieheni sitten myös heräsi ja kävi meidän auton laittamassa lämpiämään, tiesin et neljän tunnin säännöllisten supistusten jälkeen ei viel ois kiire minnekkään, joten luotin et pärjäisin viel hyvin pari tuntia kotona...

Ennen kahdeksaa isäni ja pikkusiskoni jo tulivat meille vahtimaan Eelistä ja itse aloin valmistautumaan sairaalalle lähtöön. Supistusten suhteen olisin hyvin pärjännut vielä kotona, mutta verinen limatulppa sai minut liikkeelle, parempi olla seurannassa kuin kotona jos alkaisikin tapahtua rytinällä..

Noin puol yhdeksän maissa olimma sit synnärillä ja jännityksen sekaisin tuntein soitin ovikelloa.. Jähmetyin kauhuissani hetkeksi paikoilleni kun kätilö harppoi suoraan ovea kohti, se sama kätilö joka oli Eeliksen synnytyksessä ja jota en voinut sietää ollenkaan.. Ilokseni kuitenkin toinen kätilö syöksyi huoneesta tämän kätilön edelle ja tuli ottamaan meidät vastaan, tämä meidän kätilö säteili postitiivista energiaa ja meillä synkkaskin heti!

Siirryimme tarkkailuhuoneeseen jossa meninkin käyrille ja minusta otettiin tarvittavat verikokeet ja kätilö tarkisti miten synnytys oli edennyt.. Olin tässä vaiheessa 4cm auki ja selvisin vielä kipujeni kanssa hyvin, joten lähdin mieheni kanssa kahville alakerran kahvioon..

Nautimme kahvilassa ihanat kahvit kera voileipien ja palasimme synnytysosastolle portaita pitkin kävellen, jonka jälkeen käveleskelimme vielä tovin osasto 6:sta päästä päähän ennenkuin kivut alkoivat yltyä.

Siirryimmekin synnytyssaliin ja pääsin kokeilemaan ilokaasua ja ammettakin, kellokin läheni jo puolta päivää ja aloin olemaan toosi kipeä.. Yritin kinuta epiduraalia mutten vissiin tarpeeks lujaa kun kätilöni belgialaisen harjoittelijan kanssa päättivät et saan vaan paikallispuudutteen. No kun sekään ei auttaanut ja paikat oli 8cm jo auki, niin enää ei epiduraalin laitolle ollut aikaakaan ja sain sit spinaalipuudutteen.

Spinaalipuudutteen laitto oli hankalaa, anestesianlääkäri joutu selkää runnomaan ihan kunnolla ja siltikään lopputulos ei ollut kunnollinen. Kivut jatku ja vauvan sykkeetki romahti hetkeksi, mutta onneks ne palautu sit kunhan kätilöt olivat saaneet käännettyä minut toisin päin.

Tämän jälkeen kalvot käytiin puhkaisemassa ja minut katetroitiin. Sehän se vasta tuskasta olikin, harjoittelija runnoi ja punttas mut lopulta oma kätilö laittoi sen kerralla kun itkin veet silmistä valuen ihan täysiä.. Koomisinta oli kyl se et pian katetroinnin jälkeen pääsin jo ponnistamaan ja 9min ponnistuksen jälkeen klo 14.04 pieni rinsessamme oli maailmassa ja sylissäni, ja vielä sillä hetkelläkin kun vauva oli käsivarsillani itkin katetroimisesta aiheutunutta kipua :D

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 12h synnytyksen, 9min ponnistuksen ja 10min jälkeisvaiheen jälkeen meillä oli 9pisteen terve tyttö sylissä. Istukkakin irtosi tällä kertaa huomattavasti helpommin kuin Eeliksen synnytyksessä, sainhan tällä kertaa oksitosiinin tippaan.. Synnytys oli siis kaikin puolin helppo, henkisesti paljon helpompi kuin edellinen kun oma kätilö oli niin loistava mutta fyysisesti rankempi koska kivut olivat omaa luokkaansa ilman epiduraalia ja spinaalin takia en tuntenut supistuksia, vaan tunsin pelkän paineen alhaalla ja ponnistin täysin vaistonvarassa. Toisin siis kuin Eelikseltä, jolloin koin varsinkin tuon loppurutistuksen paljon helpompana kun kivut olivat poissa epiduraalin ansiosta ja tunsin kuitenkin hyvin supistukset ja ponnistaminen oli siten helppoa.

Meidän Erin syntyi siis 13.03.2013 klo 14.04, pituutta oli 49,5cm ja painoa 3640g<3 jostain syystä bloggeri sekotti tään lopputekstin tästä, mut jos oikeen muistan niin kirjottelin vaan et muuten synnytyksestä jäi siis positiivinen kuva, mut spinaalista sain post-spinaalipäänsäryn josta kärsin sit viikon ajan. Oli aika tuskasta kun anestesianlääkäri joutu runnomaan puudutetta useamman kerran ja siltikään saanu sitä onnistumaan. Selkäydinnestettä sit tihkus puudutteen laiton takii joka aiheutti sen paineentunteen päässä ja jäätävän säryn, johon ei mikään muu auttanut kun makuullaan olo. Perjantain 15.03 jonotin sit leikkaussaliin, et oisin saanu veripaikan selkään eli pistokohtaan oltais pistetty uudelleen ja laitettu sinne käsivarresta otettua verta joka ois hyydyttäny sen tihkuavan reiän, mut kun leikkaussaliin en päässy, kasilta illalla kun saatiin lastenlääkäriltä kotiuttamispäätös niin päätin unohtaa sen veripaikan oton ja lähdin kotia lepään ja paranteleen itteeni. Onneks pikkusisko hoiti Eelistä ja mieheni minua niin mun tarvinu ku imettää ja maata muutama päivä, jonka jälkeen se kipu alkokin sit jo helpottaan. Nyt lyö jo tyhjää, enkä muista oisko ollut viel jottain kirjotettavaa mut tähän loppuun vielä kuva vastasyntyneestä rinsessasta <3