Kauneuskirurgia.

Ulkonäkö? Mitä se merkitsee? Ei se ulkoinen olemus vaan se sisäinen kauneus, mutta riittääkö se sittenkään? Entä jos ei riitä itselleen, vaikka muille riittäisi kyllä varmasti. Mie viihdyn omassa kehossa, mutta jotain puuttuu.. Toiset sanoo ettei enää tarvis näyttää hyvältä kun on jo se mies ja kaikkee, mut ite tahon näyttää hyvältä just sen takii ku mulla on se mies ja tahon et muut kattoo et vitsit sillä on upea vaimo, ja lasten jälkeenkin on jaksanut huolehtia itsestään.

Nykysin arvostan omaa kroppaani, vaikken ookaan sitä aina tehnyt. Nykyisin huyolehdin siitä liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla, sekä riittävällä nesteytyksellä. Oon oppinut elämään myös niiden heikoimpien osa-alueideni kanssa, kuten rumien pottuvarpaideni kanssa (joissa ei ole ees varpaankynsiä tällä hetkellä), enää ei häiritse leveät kynnet sormissa tai pulisongeiksi saakka kasvava tukka, ohuet huulet tai suora sivuprofiili.

Ne on niitä heikkouksia, niitä mistä minut erottaa muista, niitä piirteitä, jotka tekee musta yksilön, ainutlaatuisen ihmisen. Se, että syntyessään mulla oli halkio ja kaikkien leikkausten jälkeen yleensäkään pystyn puhumaan selkeästi ja omistan suoran hammasrivistön on jo enemmän kuin kukaan osasi odottaa.. Vuosien hammasprojektien jälkeen ois yks implantti laitattaa suuhun, mut muuten minun hampaatkin on hyvät. Valkaistahan ne vois, mutta en katso sitä ajankohtaiseksi ainakaan toistaiseksi.

Jokainen kauneusvirhe ja epäkohta on osa minua, niiden kanssa oppii elämään ja niitä alkaa arvostamaan eritavalla.Mutta näin kahden lapsen äitinä, 2,5vuotta imettäneenä on minussa jotain jonka tahdon korjata.. Ennen urheilullisen neidin varustus oli normaali, vaatteet näyttivät hyvältä päällä ja olo oli itsevarma. Nyt lasten jälkeen rintavarustuksen sijalla on ruttuiset ja roikkuvat lapaset ja vaatteiden istuvuus ilman tupla pushuppeja on mahdottomuus.

Kyllä, luittekin varmasti rivien välistä että tään postauksen on tarkoitus johdatella silikooneihin. Ja kyllä, mie tahon ne ja aion hankkia kunhan aika on oikea. Joku aattelee tässä vaiheessa, et kuinka pinnallista voi olla kun täytyy lähtee kirurgin veitsen alle, mutta tää on minun keho enkä viihdy tällä hetkellä 100%:sesti.

Tiedän, et kun palaan normi kuppiini silikoonien laitolla, on oloni huomattavasti parempi. Niin luitte oikein, normikuppiini, en siis havittele mitään megabosia Heidi Montag tyyliin. Urheilulla ja ruokavaliolla taisteltu kroppa kaipaa sen kohennuksen. Ja vaikka silikoonit laittaisinkin, ei se meinaa että olisin jotenkin myötämielisempi kauneusleikkauksia kohtaan, tai sitä että syöksyisin seuraavaksi botox jonoon tai nenäleikkaukseen.

Olen itseeni täysin tyytyväinen tällaisena kuin synnyin ja kasvoin, mutta rintani tahdon takaisin jotka lapseni veivät. Silikoonit on hinta siitä, että imetin lapsiani molempia yli vuoden ajan ja sillä turvasin heidän kasvua ja vastustuskykyä. En kadu hetkeäkään imetystä, ja tekisin saman uudelleen, sillä äidinmatio on mielestäni tärkeintä mitä pieni vastasyntynyt voi äidiltään saada.

Silikooneja en tule laittamaan kenenkän muun vuoksi, vaan täysin omasta halusta ja sydämestä, täysin itseäni varten. Ryhdikkyys, vaatteiden istuvuus ja ulkoinen olemus on mulle tärkeetä,siksi silikoonit on mulle se vaihtoehto ja sijotus jonka tiedän olevan kannattava, oma hyvä olo kropassa ja rintavarustus on sitä minun identiteettiä.

No mutta tällainen vähän erilainen ehkä hieman yllättävä postaus tällä kertaa! Eiköhän se tisseistä puhuminen riitä, ei muutako ihania hellekelejä kaikille ja nauttikaahan kesästä <3