Ruuhkavuodet

Ai mitkä? Katson taas kelloon ja ryntään vaatekaapille. Valitsen kasan vaatteita molemmille lapsille ja ojennan ne heidän eteensä, samalla kun siirryn jo keittiöön lusikoimaan aamupuuroani. Luen lehteä, syön ja avustan jo lapsia pukemaankin, samalla muistan lasten hampaatkin harjata ja keräilessä kamppeita töihin hörpin kahvia ja läikytän osan lattiallekin. Kun lapset on valmiina rattaissa, etsin vielä kadonnutta sukkaani ja kiskaisen sen hätäisesti jalkaani, nakkaan takin niskaan ja syöksyn ulos. Ulkona katson taas kelloa ja tajuan et ollaankin ihan ajoissa.. Kiire, se on jotain itseni aiheuttamaa, jotain joka saa lapsetkin vain vastahakoisiksi ja paniikinomaiseen fiilikseen.

Vaikka elämä on aika säpinää, niin on tää niin ihanaakin kun on oikee arki ja lapsetkin ovat päiväkodissa. Iltaisin on ruokailuja, ulkoiluja ja harrastuksia, puhumattakaan työhommista sekä koulutehtävistä. Hommaa riittää mutta ainakin toistaiseksi arki luistaa tosi hyvin ja mieli on virkee, vaikkakin nää syyslenssut meinaa lannistaa koko perheen. 

Näin syksyn viiletessä kiva kurkata viel loppukesän kuvasaldoon. Meidän pienet oli nii pieniä, uskomaton kasvu tapahtunut viime kuukausina!

Lapset kasvaa ja kehittyy huimalla vauhdilla! Eelis puhua pälpättää ja Erin yrittää kovasti tavailla myös sanoja ja lauseita.  Itse nyt painan koulua ja duunia rinta rinnan, kunhan rämmin tään lokakuun ja marraskuun läpi on luvassa pari kuukautta seesteistä rauhallista työntekoa vaan. Keväällä sit vasta jatkuu kouluhommat, joten nyt vaan hihat heilumaan ja kouluhommat tekassa pois.

Kyllä täs viime aikoina tullut mietittyy et mikä suurperheen äiti minusta on tullutkaan, pyykkään vaatteita viikonlopun aikana kymmeniä koneellisia. Ennenhän itsekin saatoin majailla sama paita päällä koko viikon, jos se ei haissu hielle eikä lapset ollut sitä sotkeneet (tai itse en ollut ahminut jäätelöä pitkin rinnuksia). iyh, oon ällö. Nyt vaatteet on vaihdettava päivittäin, päälipaidasta ja housuista saatan vähä liisiä, mut max kaks päivää ja pakko saaha jo muuta ylle.

Myös lapsilla menee vaatekertoja helposti kahet päivässä, viikonloppusin saattaa mennä joka ruokailulla. Mistä lienee johtuu, lapset varmaa jotenkin syö vaan rennommin kotona ja sitä ruokaa löytyy niin nenästä pikkareista kuin sukistakin. Isimies taas nyt ei mikään poikkeus oo, sillähän sukat pyörii jalas alituisesti. Päivän aikana kotioloissaankin saattaa vaihtaa paitaa tai sukkia useamman kerran päivässä. Työpäivistä puhumattakaan!

Miten tää ajatus näin heittelehtii, jumitan johonkin pyykkikoneeseen. Noniin, se on tätä minun arkipäivää tällä hetkellä, pää on niin täynnä kaikkee et ulos tulee pelkkää sekasotkuu. Joku saatto jo keritä huolestuu et häviin kokonaan täältä blogimaailmasta, mut täällä mä oon ja tänne mä aina palaan, nyt vaan hieman pitemmillä postaustauoilla toistaiseksi, mutta kumminkin. ÄÄh, teksti on niin solmussa päässä et lopetan tähän, palaan Erinin neuvolapostauksin kunHAN palaan <3 NÄHDÄÄN PIAN <3