Joulukalenteri; 4. luukku

Vaikka tänään avattiinkin lasten kanssa vahingossa jo se 5.luukku kinder-kalentereista, ei tänään ole kuin 4. päivä.Julkaisen tänään ennen näkemättömän kuvan. Sori sis, <3

Äidin porsaat
Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki
Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki:
Sinä ja minä, sinä ja minä.

Pirsiiti iidin iimmi kiikki, iimmi kiikki, iimmi kiikki

Pirsiiti iidin iimmi kiikki, iimmi kiikki, kiikki:

Sini ji mini, sini ji mini.

ps. kuinka sopiva olikaan tää laulu kuvan kans ;)

Joulukalenteri: 3.luukku

Koska koskaan mikään ei mee niinkuin elokuvissa, teen tään julkaisun vasta nyt vain päivän myöhässä. Eilen oli vilinä päivä, poikkeuksellisen erilainenkin. Mutta parhautta ehdottomasti, se että saatiin viimein ostettua matkalaukut, muutama hassu viikko enää lomaankaan <3

En etsi valtaa loistoa
En etsi valtaa, loistoa,

en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo 

ja mielet nostaa Luojan luo. 

Ei valtaa eikä kultaakaan, 

vaan rauhaa päälle maan. 

Suo mulla maja rauhaisa 

ja lasten joulupuu, 

Jumalan sanan valoa, 

joss´ sieluin kirkastuu. 

Tuo kotihin, nyt pieneenkin, 

nyt joulujuhla suloisin, 

Jumalan sanan valoa 

ja mieltä jaloa. 

Luo köyhän niinkuin rikkahan 

saa, joulu ihana! 

Pimeytehen maailman 

tuo taivaan valoa! 

Sua halajan, sua odotan, 

sä Herra maan ja taivahan. 

Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo 

suloinen joulus tuo!

Joulukalenteri; 2. luukku

Kukkuu, tää viikko muuttukin sairastelujen myötä päälaelleen, joten tää äiskä taputtelee pienoiset petiin ja lyö oman päänsäkin tyynyyn nyt, kauniita unia <3

Nisse-polkka
Osataaks täällä juhlia?
On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,
On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,
Kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.
Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas
Ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.
Ja valmiina riihellä tonttujen keittämä joulupuuro on,
Ja kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon.
Hupsis tupsis huppeli rupsis, ne piirissä pyörivät, puppeli jupsis.
Puuroa täynnä on saavit ja kiulut, tanssihin tahtia antaa viulut.
Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään, kun joulu on!
Myös Musti ja Mirri ja pikkuinen Pirri on riihelle saapuneet,
Ja Pupulan kiltit ja pienoiset piltit on leikin jättäneet.
Nuo tähtien lyhdyt ne paikalle kutsuvat polkua valaisten;
On Nallekin noussut maistamaan nyt puuroa tonttujen.
Nyt läävästä saapuvat Nisset ja Nasset apilan lehti suus,
On hiirellä lapsia mukanansa kaksikymmentäkuus.
Voisilmässä puuron ne itseään peilaa ja viiksiä vääntelee,
Ja varpusrouvat tyytyväiset oksilla ääntelee.
Hupsis tupsis, Nisset ja Nasset, nyt polkassa nousevat käpälät ja tassut.
Musti ja Mirri ja Pupu sekä Nalle, pienet on vaarassa jäädä alle.
Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!
Hupsis tupsis, Nisset ja Nasset, polkassa nousevat käpälät ja tassut.
Musti ja Mirri ja Pupu sekä Nalle, pienet on vaarassa jäädä alle.
Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on! Hyvää joulua!
Jätkä rikko tän pullon!
Tuokaa raketteja.
Mis on jatkot?

Joulukalenteri; 1. luukku

Hei kaikille <3 Ihana kun ootte vielä siellä. Tai satuitte eksymään tänne blogini pariin sattumalta. Täällä onkin ollut viime aikoina aikasmoinen hiljaiselo päällänsä. Siitä syytän vain tätä syksyn flunssakierrettä ja järjetöntä koulustressiä. Nyt onneks alkaa helpottaan, on taskussa K3:nen ensimmäisestä tutkinnonosasta ja ensi viikolla olisi jo toisen tutkinnonosan arvioinnin vuoro!

Tosiaan tää syksy on ollut hyvin poikkeuksellinen, palasin töihin ja samaan rytäkkään tekasin kaks harjottelujaksoa ja tutkintoviikkoa lähes peräkanaa. Nyt ois molemmat suoritettuna ja sais nää vikat pari viikkoa nauttia vain työstäni päiväkodilla, ihanista lapsista ja mahtavista työkavereista ennen ansaittua joululomaa <3

Kun tääl on ollut niin hiljaista niin lupasin juuri itselleni, että teen taas tällaisen joulukalenterin nyt jouluaattoon saakka. Lupaan että postaan vähintään yhden kuvan jokainen päivä, jos en aina kerkeä tekstiä tänne rustaileen!

Tään päivän kuvana ihanan ystäväni kuvaama kesäinen ihanuus;

Kesästä palaan tähän hetkeen; joulu on tuloillaan <3

Hei tonttu-ukot hyppikää

Hei, tonttu-ukot hyppikää

Nyt on riemun raikkahin aika!

Hetken kestää elämää

Ja sekin synkkääja ikävää

Hei, tonttu-ukot hyppikää

Nyt on riemun raikkahin aika.

Elämä on ihanan tasaista vuoristorataa, ylä- ja alamäkiä tulee tasaseen tahtiin, arjenhallinta on kyl viime aikoina ollut se kova sana. Ilman omaa organisointikykyä ja do-it listoja ois varmasti puolet asioista jäänyt hoitamatta. Nyt voin viimein hengittää ja huokaissa helpotuksesta, elämä voittaa!

Lapset kasvaa niin kovaa kyytiä, ettei tässä perässä pysykään. Erin opettelee puhumaan, uusia sanoja putkahtelee useita päivässä ja lauseitakin jo kovasti muodostellaan. Eelis jatkaa letkautuksillaan; " kiva äiti kun oot viimein tehnyt meille ruokaa". Nyt hyvää alkavaa viikkoa ja joulukuuta, velvollisuudet kutsuvat <3 pus

Ruuhkavuodet

Ai mitkä? Katson taas kelloon ja ryntään vaatekaapille. Valitsen kasan vaatteita molemmille lapsille ja ojennan ne heidän eteensä, samalla kun siirryn jo keittiöön lusikoimaan aamupuuroani. Luen lehteä, syön ja avustan jo lapsia pukemaankin, samalla muistan lasten hampaatkin harjata ja keräilessä kamppeita töihin hörpin kahvia ja läikytän osan lattiallekin. Kun lapset on valmiina rattaissa, etsin vielä kadonnutta sukkaani ja kiskaisen sen hätäisesti jalkaani, nakkaan takin niskaan ja syöksyn ulos. Ulkona katson taas kelloa ja tajuan et ollaankin ihan ajoissa.. Kiire, se on jotain itseni aiheuttamaa, jotain joka saa lapsetkin vain vastahakoisiksi ja paniikinomaiseen fiilikseen.

Vaikka elämä on aika säpinää, niin on tää niin ihanaakin kun on oikee arki ja lapsetkin ovat päiväkodissa. Iltaisin on ruokailuja, ulkoiluja ja harrastuksia, puhumattakaan työhommista sekä koulutehtävistä. Hommaa riittää mutta ainakin toistaiseksi arki luistaa tosi hyvin ja mieli on virkee, vaikkakin nää syyslenssut meinaa lannistaa koko perheen. 

Näin syksyn viiletessä kiva kurkata viel loppukesän kuvasaldoon. Meidän pienet oli nii pieniä, uskomaton kasvu tapahtunut viime kuukausina!

Lapset kasvaa ja kehittyy huimalla vauhdilla! Eelis puhua pälpättää ja Erin yrittää kovasti tavailla myös sanoja ja lauseita.  Itse nyt painan koulua ja duunia rinta rinnan, kunhan rämmin tään lokakuun ja marraskuun läpi on luvassa pari kuukautta seesteistä rauhallista työntekoa vaan. Keväällä sit vasta jatkuu kouluhommat, joten nyt vaan hihat heilumaan ja kouluhommat tekassa pois.

Kyllä täs viime aikoina tullut mietittyy et mikä suurperheen äiti minusta on tullutkaan, pyykkään vaatteita viikonlopun aikana kymmeniä koneellisia. Ennenhän itsekin saatoin majailla sama paita päällä koko viikon, jos se ei haissu hielle eikä lapset ollut sitä sotkeneet (tai itse en ollut ahminut jäätelöä pitkin rinnuksia). iyh, oon ällö. Nyt vaatteet on vaihdettava päivittäin, päälipaidasta ja housuista saatan vähä liisiä, mut max kaks päivää ja pakko saaha jo muuta ylle.

Myös lapsilla menee vaatekertoja helposti kahet päivässä, viikonloppusin saattaa mennä joka ruokailulla. Mistä lienee johtuu, lapset varmaa jotenkin syö vaan rennommin kotona ja sitä ruokaa löytyy niin nenästä pikkareista kuin sukistakin. Isimies taas nyt ei mikään poikkeus oo, sillähän sukat pyörii jalas alituisesti. Päivän aikana kotioloissaankin saattaa vaihtaa paitaa tai sukkia useamman kerran päivässä. Työpäivistä puhumattakaan!

Miten tää ajatus näin heittelehtii, jumitan johonkin pyykkikoneeseen. Noniin, se on tätä minun arkipäivää tällä hetkellä, pää on niin täynnä kaikkee et ulos tulee pelkkää sekasotkuu. Joku saatto jo keritä huolestuu et häviin kokonaan täältä blogimaailmasta, mut täällä mä oon ja tänne mä aina palaan, nyt vaan hieman pitemmillä postaustauoilla toistaiseksi, mutta kumminkin. ÄÄh, teksti on niin solmussa päässä et lopetan tähän, palaan Erinin neuvolapostauksin kunHAN palaan <3 NÄHDÄÄN PIAN <3

Kääk, jännittää

Huomenna se alkaa, se uusi arki. Yli 3 vuotta täs ollaanki vietelty kotiäidin arkea, ja huomenna se arki vaihtuu toiseen. Huomenna meen takas töihin ja lapsetkin pääsevät hoitoon. Jännittää, oksettaa, paniikki iskee, mutta kaikesta huolimatta oon ihan innoissaan. Pääsen painaan duunia mistä tykkään, ja lapsetki on edelleen aikas lähellä ;) Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.. Hiljenen hetkeksi, mutta luulenpa et kunhan arki alkaa rullaamaan, palaan entistä innokkaampana takaisin myös tänne bloginkin puolelle. Mutta nyt shhhhhh.

Hyvä lapsuus

Teksti kopioitu, tummennetuilla omat lisäykset! Tämä pisti silmään facebookissa ja niin samaa mieltä, että pakko jakaa myös omassa blogissa!

"Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen nimeää asiat, joita lapsi tarvitsee hyvään kasvuun ja lapsuuteen:

1. Paljon rakkautta. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että on varauksetta rakastettu ja tuottaa vanhemmilleen iloa juuri sellaisena kuin on. Lapsi ei voi koskaan saada liikaa rakkautta, ja myös ne rajat on rakkautta lasta kohtaan!

2. Riittävän hyvää varhaista vuorovaikutusta, lapsen ehdoilla elämistä. Korostan tätä lasten ehdoilla elämistä, sillä ruokailut ja unet täytyy rytmittää lasten mukaan eikä toisinpäin. Kun lapsi on tyytyväinen voi niiden kanssa tehdä mitä vain, sillä silloin ne ei turhaan kiukuttelekaan ;)

3. Äidin ja isän, vaikka he eivät asuisikaan yhdessä. Jos lapsella ei ole isää tai häneen ei ole kontaktia, on hyvä, että lapsi voi luoda isää koskevia mielikuvia ja puhua niistä. Hieman rajaava, voisi olla myös toisinpäin, tai nykypäivänä kaks isää tai äitii. Kantaa en ota asiaan enempää, mutta minusta tärkeintä on se että lapsilla on järkeviä, rakastavia aikuisia ympärillä oli ne sit vanhempia, isovanhempia tai tätejä ja setiä! Kunhan roolimallia on mahdollista saada niin naisen kuin miehenkin puolelta.

4. Turvallisuuden kokemuksen, elämää ennakoitavassa maailmassa. Luottamusta siihen, että aikuinen auttaa häntä selviämään tunnekuohuista hylkäämättä. Lapset opettelevat vasta käsittelemään tunteitaan, ja tarvii niissä hirveästi tukea ja apua. Meillä ainakin Eelis saattaa olla niin onnellinen tai esim jännittynyt ja saattaa silloin käyttäytyä jopa aggressiivisesti, eli ei vain osaa suhtautua niin äärimmäisiin tunteisiin. Kun jostakin tulee pahamieli on vaikea ymmärtää sitä miksi itkettää, niin silloin se vanhempi kertoo ja selittää miksi lapsi tuntee niin. Mielestäni aikuisen tehtävä on olla aina se tuki ja turva, lapsella täytyy olla turvallinen tunne yrittää ja kokeilla uusia asioita tietäen että vanhempi on vieressä ja aina tukena tapahtui mitä tahansa.

5. Rajoja. Rajat antavat lapselle aikaa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Kuten aiemmin sanoinkin, rajat on myös rakkautta. Ilman rajoja on hankala kasvattaa lapsesta tasapainoista ja syy-seuraussuhteita ymmärtävää yksilöä.

6. Ikäistensä seuraa. Ikätoverit ovat välttämättömiä sosiaalistumiselle, itsetunnolle ja ryhmässä olemisen taidolle. Lapset tarvii ikäisiään niin oppiakseen sosiaalisia taitoja kuin myös kehittyäkseen mallioppimisen kautta, sellaisia taitoja mitä vanhempien on hankala lapselle opettaa ja lapsen on parempikin oppia niitä leikkien tuoksinnassa, kuten lelujen jakaminen tai ettei toiselta voi ottaa kädestä. Vertaisoppiminen onkin ihan huikeaa, mitä omissa lapsissa ainakin huomannut. Erin seuraa isoveljeä alati ja sen touhuja, ja toistaa tekemisiä perässä jotka oppiikin paljon varhemmin kuin Eelis on hoksannut kokeillakaan.

7. Suvun ja juuret. Identiteetin muodostumiselle on tärkeää tietää, mistä on tullut. Tää lienee sit isompana, mut mielestäni perhe ja suku on tärkeitä, on hyvä tietää ja tuntea ihmisiä, siten et turvaverkko ja lähipiiri on laaja. Oppii myös ymmärtämään ja arvostamaan omia juuriaan. Kai tääkin on jollain tapaa luontainen vaihde jokaiselle, viimeistään aikuisiällä tahtoo tietää ees jotakin suvustaan ja juuristaan. "

Paljon hyvää asiaa, ja mielestäni tään Lastenpsykiatrin dosentin Jari Sinkkosen artikkeleja ja kirjoja ois mielenkiintoista lukea enemmänkin! Kasvatustieteiden opintojen yhteydessä näihin hieman perehdyinkin ja kyllä tää mies puhuu nii asiaa :) - EIKÄ MUUTEN OLLU MAKSETTU MAINOS TÄÄKÄÄN!

Buzzador; BIC

Soleil Bella, se on tään kesän hitti. Pääsin buzzaamaan ajopäätä, joten ei muutako sääret kesäkuntoon! Paketti saapuikin viime viikolla ja ekat testerit onki jaettu. Itse en tuhlaile kovin sheivereihin, rainbown pinkki on paras mut kyl tää Bic, Soleil Bella hakkas Rainbown sheiverin satanolla! Tosi ihoamyötäilevä kun neljä terääkin ja sit paketissa tullut Big Soleil Lady geeli oli kans tosi hyvä. Säästyipä sääret ikuisilta punaisilta näpyiltäkin ajelun jäljiltä!

LYHYESTI (kopioitu suoraan Buzzadorin kampanjainfosta)

♥ Ajopää jossa 4 liikkuvaa terää - Seuraa kehon muotoja ja vähentää ihoon kohdistuvaa painetta.

♥ Liikkuva pää - Ihanteellinen herkille ihoalueille, kuten kainaloille ja polvitaipeille.

♥ Kosteuttava - Pehmentävä voidenauha, jonka kookosmaito takaa ihonmyötäisen ja pehmeämmän ajon.

♥ 10-15 ajokertaa - Ajopäätä voidaan käyttää 10-15 kertaa.

♥ Turvallisempi ajo - Kumimaisilla otepinnoilla varustettu pitkä ergonominen varsi.

♥ Hinta - Saatavilla tavarataloissa ja päivittäistavaraliikkeissä. Hinta noin 8 € / 3 ajoter

Toimin siis buzzadorina, eli toisinsanoin tuotetestaajana ja testailen erinäisten kampanjoiden tuotteita ja kerron rehellistä mielipidettä sit tääl blogissa tai esim facebookissa. Lisää tietoa toiminnasta buzzadorina löydät aiemmasta postauksestani täältä.

Ei mulla tällä kertaa muutako adios! 

RanuaZoo.

Voitteko kuvitella? Tästä reissusta lienee ainakin kaksi kuukautta enkä ole saanut näitä kuvia julkaistuksi? Ääh, aivan turhauttaa tää minun saamattomuus, vaikkakin oonkiun nuita koulu- ja työsuunnitelmia saanutkin ees aloteltua näin kesän aikana. Käväsimmä päiväretken siis ranuan eläinpuistossa koko poppoo, lisäksi oma äitini tuli myös mukkaan seuraksemme :) Muutamia kuvia siis sieltä täältä, tämä olkoon siis hyvin kuvapainoitteinen postaus!

Sellainen päivä se. Mukaan mahtui paljon eläimiä, sillä sää oli suotuisa. Ihanan keväinen lämmin, mutta ei vielä liian helteinen joten eläimet olivat hyvin näkösällä ja kävivät ihmettelemässä ja touhuilemassa ympäri häkkejään. Harmittavasti eläinten ruokintanäytökset alkoivat vasta kesäkuussa, sekä kotieläinpiha ammotti tyhjyyttään, mutta näimme kuitenkin edes kun pikkukarhu yritti syödä omenaa kipeällä tassullaan(oli loukannut leikkiessään). Puistokierroksen jälkeen ajelimme sähkö?autoilla ja kaivurilla ja leikimme tovin leikkipuistoissa.

Kauneuskirurgia.

Ulkonäkö? Mitä se merkitsee? Ei se ulkoinen olemus vaan se sisäinen kauneus, mutta riittääkö se sittenkään? Entä jos ei riitä itselleen, vaikka muille riittäisi kyllä varmasti. Mie viihdyn omassa kehossa, mutta jotain puuttuu.. Toiset sanoo ettei enää tarvis näyttää hyvältä kun on jo se mies ja kaikkee, mut ite tahon näyttää hyvältä just sen takii ku mulla on se mies ja tahon et muut kattoo et vitsit sillä on upea vaimo, ja lasten jälkeenkin on jaksanut huolehtia itsestään.

Nykysin arvostan omaa kroppaani, vaikken ookaan sitä aina tehnyt. Nykyisin huyolehdin siitä liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla, sekä riittävällä nesteytyksellä. Oon oppinut elämään myös niiden heikoimpien osa-alueideni kanssa, kuten rumien pottuvarpaideni kanssa (joissa ei ole ees varpaankynsiä tällä hetkellä), enää ei häiritse leveät kynnet sormissa tai pulisongeiksi saakka kasvava tukka, ohuet huulet tai suora sivuprofiili.

Ne on niitä heikkouksia, niitä mistä minut erottaa muista, niitä piirteitä, jotka tekee musta yksilön, ainutlaatuisen ihmisen. Se, että syntyessään mulla oli halkio ja kaikkien leikkausten jälkeen yleensäkään pystyn puhumaan selkeästi ja omistan suoran hammasrivistön on jo enemmän kuin kukaan osasi odottaa.. Vuosien hammasprojektien jälkeen ois yks implantti laitattaa suuhun, mut muuten minun hampaatkin on hyvät. Valkaistahan ne vois, mutta en katso sitä ajankohtaiseksi ainakaan toistaiseksi.

Jokainen kauneusvirhe ja epäkohta on osa minua, niiden kanssa oppii elämään ja niitä alkaa arvostamaan eritavalla.Mutta näin kahden lapsen äitinä, 2,5vuotta imettäneenä on minussa jotain jonka tahdon korjata.. Ennen urheilullisen neidin varustus oli normaali, vaatteet näyttivät hyvältä päällä ja olo oli itsevarma. Nyt lasten jälkeen rintavarustuksen sijalla on ruttuiset ja roikkuvat lapaset ja vaatteiden istuvuus ilman tupla pushuppeja on mahdottomuus.

Kyllä, luittekin varmasti rivien välistä että tään postauksen on tarkoitus johdatella silikooneihin. Ja kyllä, mie tahon ne ja aion hankkia kunhan aika on oikea. Joku aattelee tässä vaiheessa, et kuinka pinnallista voi olla kun täytyy lähtee kirurgin veitsen alle, mutta tää on minun keho enkä viihdy tällä hetkellä 100%:sesti.

Tiedän, et kun palaan normi kuppiini silikoonien laitolla, on oloni huomattavasti parempi. Niin luitte oikein, normikuppiini, en siis havittele mitään megabosia Heidi Montag tyyliin. Urheilulla ja ruokavaliolla taisteltu kroppa kaipaa sen kohennuksen. Ja vaikka silikoonit laittaisinkin, ei se meinaa että olisin jotenkin myötämielisempi kauneusleikkauksia kohtaan, tai sitä että syöksyisin seuraavaksi botox jonoon tai nenäleikkaukseen.

Olen itseeni täysin tyytyväinen tällaisena kuin synnyin ja kasvoin, mutta rintani tahdon takaisin jotka lapseni veivät. Silikoonit on hinta siitä, että imetin lapsiani molempia yli vuoden ajan ja sillä turvasin heidän kasvua ja vastustuskykyä. En kadu hetkeäkään imetystä, ja tekisin saman uudelleen, sillä äidinmatio on mielestäni tärkeintä mitä pieni vastasyntynyt voi äidiltään saada.

Silikooneja en tule laittamaan kenenkän muun vuoksi, vaan täysin omasta halusta ja sydämestä, täysin itseäni varten. Ryhdikkyys, vaatteiden istuvuus ja ulkoinen olemus on mulle tärkeetä,siksi silikoonit on mulle se vaihtoehto ja sijotus jonka tiedän olevan kannattava, oma hyvä olo kropassa ja rintavarustus on sitä minun identiteettiä.

No mutta tällainen vähän erilainen ehkä hieman yllättävä postaus tällä kertaa! Eiköhän se tisseistä puhuminen riitä, ei muutako ihania hellekelejä kaikille ja nauttikaahan kesästä <3