Ai mikä palautuminen? Muistan ajatelleeni tätä aihetta ensimmäisen kerran noin viikko synnytyksestä, kun siivosin ja puunasin hikipäässä asuntoamme ja mahaani alkoi koskea.. Aivan, olenhan synnyttänyt ja pitäisi varmaan antaa oman kroppanikin palautua hieman ennenkuin kovin alan rehkimään..
Helppo synnytys ei repeämiä, tai yhden yhtään tikkiäkää tai vielä helpompi olo synnytyksen jälkeen, ei enää isoa mahaa, jäätäviä suonikohjuja ja paineen tunnetta eikä vihlovia liitoskipuja. Miten sitä muistaisikaan rauhottua paikalleen kun olo on niin kevyt ja vois vaikka juossa kuuhun? No rehkimisestä aiheutuneiden kipujen jälkeen tajusinkin vähän hellittää, nyttemmin kipuja ei enää ole, mut jälkivuoto piinaa edelleen, vähäisenä mutta silti.
Tänään kävimmäkin koko perheen voimin pilkkimässä, Erinkin oli siis mukana.. Tai siis isi pilkki veljenpoikansa kanssa ja mie pukkelin jäällä vaunuja ja juoksutin Eelistä ympäriinsä, kantelin ja nostelin ja välillä vedin pulkassa. Kun sit lähdin lasten kanssa autolle, juoksin vaunuja pukaten ja vedin pulkkaa samalla perässä (jossa Eelis kiljui kyydissä) olo oli mitä mainioin, vain 3 viikkoa synnytyksestä ja voin touhuta näin vapaasti! Kuinka ihanaa ja vapauttava se olotila olikaan :)
Ensimmäistä kertaa yli yhdeksään kuukauteen, jaksan ja pystyn tekemään asioita lasteni kanssa mistä nautin, en makaa vaan sohvalla ja ylös noustessanikin itken verta kun vaan niin sattuu. Ei kyllä oo ikävä raskausaikaa ja isoa mahaa, nyt nautin kyl täysin näistä kahesta täydellisestä rakkaudesta ja miehestänikin tietty, jos joskus vielä lisää lapsia tahdotaan niin sit voin harkita, mut nyt oon sitä mieltä et meidän lapsiluku on täynnä! (ainakin siihen saakka että toisin päätetään :D)
Erin nukkuu ja Eeliskin on hoidossa vielä hetken, pitäis jaksaa tovi vielä opiskella, mutkun ei meinaa silmät enää pysyy auki! Raitisilma myrkytyksen tainut saaha kun näin kovin väsyttää, mut ei se kait auta, kahvia naamariin ja kirjojen pariin! HELLUREI <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti