Syyskuulumisia.

Hellurei ja hellät tunteet, onpahan aika hurahtanut taas vauhdilla. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan sairasteltu koko porukka, on ollut kuumetta ja keuhkoputkentulehdusta mut lapset onneks selvinneet pelkällä sitkeällä nuhalla. Viimein alkaa olo helpottaan ja voimat palautumaan, aikas ihanaa kun voi puuhailla ilman et alkaa keuhkoihin pistämään tai joutuu nukkuessaankin yskii niin mahoton. Takana on moniamonia unettomia öitä sen myötä hyvin kiukkuisia ja väsyneitä lapsia sekä vanhempia, kyllä nyt saa luvan riittää tämän syksyn sairastelut että pääsee arki taas rullaamaan.

Päivät kuluneet välillä kiitämällä ja välillä niin matelemalla, alkaa käymään ideat vähiin kun ei ole päässyt ulos ollenkaan. Huomisen päivän vietämme isänpäiväjuhlissa, mutta heti maanantaina säntäämme kyllä pihalle muskarin jälkeen. Aah, kuinka ootankaan et saan laittaa lapset keinuun keinumaan ja pääsemme yhdessä nauttimaan raikkaasta talvisesta säästä.

Ensi viikolla on luvassa myös Erinin lääkärineuvolaa,kuinka onkaan mukava päässä mittaileen neitin kasvua ja kertoileen mitä pieni rinsessa on oppinut. Hampaitakin puhennut jo viisi ja neiti oppinut seisomaan, konttaamaan, istumaan ja taputtamaan mm. viime kertaisen neuvolakäynnin jälkeen.

Eelis se vaan kasvaa ja kehittyy kans koko ajan, kyllä sitä saa päivitellä ja nauraa toisen niin kepposille kuin oivalluksillekin. Kielellinen kehitys on niin hurjaa ja kyl toisen tarinat, laulut ja muut sepostukset on niin ihanaa kuultavaa et välillä ei tää äiti liikutukseltaan tiedä mitä vastaisi tai sanoisi ylipäätään.

Nyt kun Erinkin osaa jo istua ja seissä, on Eelis alkanut ymmärtämään enemmän siskon merkityksen, hetken aikaan täällä on saanut kulkee silmät seläs kun Eelis yrittänyt aina silmän välttäes pukata tyvären nurin tai tehdä muuta pientä jäynää. Välillä siis osataan jo leikkiä hellästi, nätisti yhessäkin, eikä aina vaan mustasukkasuksissaan tai huomion hakusena tehdä kiusaa.

Lapsille olen myös laittanut nyt päiväkotihakemukset menemään. Kuukauden päästä äitiyslomanikin loppuu jo ja ensi vuoden elokuussa palaan työelämään, jolloin lapsetkin aloittavat tarhassa! Hurjaa, niin se aika hurahtaa,! Pian olenkin jo kolme vuotta luuhannut kotona, et eiköhän se ole aikakin palata töihin :)

Että semmosii kuulumisii tällä kertaa. Josko meidän elämä täs pikkuhiljaa rauhottus, niin kerkeisin kirjotellakin vähän enempi. Ois hirmusti kaikkee kivaa kirjoteltavaa, pakko ne on tänne saaha kun taas sain todeta oman blogin hyödyllisyyden! Löytyy kaikki tarvittava, resepteistä, lasten kehitykseen, eikä ole hankalaa ettiäkään :D Mut nyt hyvät viikonloput kaikille, kuulemisin <3