14. Luukku

Sain haasteen ja päätin kirjotella sen nyt; elikkäs
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

 

11 asiaa minusta

1. Rakastan joulua ja jouluperinteitä ylikaiken
2. Vihaan kuitenkin jouluruokaa! Mielummin teemmekin esim pizzaa jouluaattona
3. Minulla on neljä sisarrusta, itse olen toiseksi vanhin
4. Olen ollut kotiäitinä kohta kolme vuotta, nyt huomaan kaipaavani takaisin työelämään(sosialisoitumaan)
5. Mulla on ikuinen tukkakriisi, tällä hetkellä puoleksi blondit ja/eli juurikasvu puoleen päähän tätä omaa tummaa tukkaani, helpompi antaa olla kuin päättää että mitä tekisin
6. Oon hirveen herkkä, vaikken sitä näytäkään kuin harvoille
7. Elämän parhaimpia rentoutumishetkiä on käpertyä kynttilän loisteessa oman kullan kainaloon
8. Kodin sisustaminen on ihanaa, mutta teen hankintoja todella harkiten enkä koskaan impulsiivisesti suin päin.. joten tää on aika hiasta puuhaa
9. Olen kontrollifriikki, aikataulut, talous, lasten ruokailut.. kaikki on niin organisoitua ja päässäni suunnittelen ihan kaiken etukäteen
10. Vastapainoksi tälle friikkeilylleni on elämän suunnittelemattomuus, välillä onkin niin mahtavaa tehdä jotakin extemporea, jotten kerkeä asioita pyöritellä päässäni viikkokausia
11. Tuhlaan lastenvaatteisiin hirmuisia summia, mutta oma vaatekaappini ammottaa tyhjyytään, ikinä ei löydy mitään kivaa päälle pantavaa!

Vastaukset kysymyksiin

1. Onko meikkilaukussasi joku tuot ylitse muiden, mitä ilman et tulisi toimeen?

- Lumenen meikkipuuteri; peittää sopivasti mutta iho näyttää silti luonnolliselta, ihanasti yhdessä samassa tuotteessa meikkivoiteen ja puuterin ominaisuudet, LOVE IT!

2. Mikä on paras lahja mitä olet ikinä saanut?

- Kalevalan Talon sydän kaulakoru! Ensimmäisenä jouluna mieheltäni, sisältää paljon muistoja ja oman tarinansa.

3. Onko sulle tai sun läheisille tapahunut ikinä mitään yliluonnollisia asioita?

- Ehkei yliluonnollista, enemmänkin uskoon ja kuolemaan liittyviä. Kuten saatettuamme isoisä hautaan, eksyi hänen pihapiiriinsä joutsen, kuin hyvästellääkseen.

4. Mikä on romanttisin asia mitä sulle on tapahtunut?

- Kosinta!

5. Bileilta vai koti-ilta?

- Ei oo koti-illan voittanutta, vaikkakin nyt tanssijalka vipattais ;)

6. Mitkä fiilikset tällä hetkellä?

- Ihanan odottavaiset, kohta on joulu <3

7. Onko sinulla jokin asia mitä odotat tosi paljon tällä hetkellä?

- Töihin paluuta, elokuussa ois sit tarkotus laittaa lapset hoitoon ja alkaa itse painaan duunia tään kotiäiteilyn sijasta :)

8. Missä asuisit josset voisi enää asua nykyisellä paikkakunnalla?

- Joko kittilässä, taikka jossain päin ihanaa järvisuomea!

9. Minkälainen olisi unelmiesi hemmotteluhetki?

- Jokin ihana kokovartalohieronta kera kuoharin ja suklaan <3

10. Mistä blogisi nimi tulee?

- Kaikki lähtee sydämestä, omasta tunteesta ja fiiliksestä. Elämästä täytyy nauttia ja asiat tehdä täydestä intohimosta! 

11. Mikä on pahin pelkosi tällä hetkellä?

- Kun asiat on hyvin, on tapana maailman järkkyä ja jotain kamalaa sattuvan. Suurin pelko taitaa olla aina, et jollekin läheisistä sattuu jotakin ikävää /;

Kysymykseni haastamilleni blogeille 

1. Miksi kirjoitat blogia?

2. Mikä on unelmiesi ammatti/työn kuvasi?

3. Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen elämääsi, tai millaista muutosta toivoisit?

4. Jos voisit ostaa yhden asian hintaa katsomatta, mikä se olisi?

5. Mistä haaveilet?

6. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?

7. Lempivuodenaikasi ja miksi?

8. Mistä asioista saat voimaa arjen keskellä? Eli mitkä/ketkä ovat voimavarojasi?

9. Minne tahtoisit matkustaa ja miksi?

10. Millainen olet luonteeltasi?
11. Mitä toivot joululahjaksi?

 Minä haastan

1. Kaksoiselämää

2. Dream big, Do bigger

3. Dreaming all day long

4.Leena Hiltunen

5. Arkirallia

6.Ainoasi

7. Beautiful things

8.Same

9. Tulevan mamman päiväkirja

10. Dear Soulmate

11. Life is ours to be spent

Minut haastoi 

Pienempi kuin kolme

13. Luukku

Kuten 11.päivän palautumispostauksessa ohimennen mainitisin myös käyväni pelaamassa kahdesti viikossa, mutten tarkoituksellani sanonut sen enempää ;) Sillä nyt ois vuorossa lyhyt paljastus;

Minun uusivanha harrastukseni; JALKAPALLO. Selasin taannoin syksyllä nettiä ja etsin mielenkiinnosta naisten harrastejoukkuetta. Olen aiemmin pelannut jalkapalloa useampaankin otteeseen, ja haaveilinkin pääseväni vielä joskus pallokentille. Löysinkin harrastejoukkueen sivun ja kun kuvista tunnistin tuttuja kasvoja, tästä rohkaistuneena en jäänytkään paikoilleni haaveilemaan vaan syöksyin jo seuraavalla viikolla remmiin mukaan!

Nyt pelailua on takana muutama kuukausi, ja voi, että tää äiskä nauttii kun saa pari kertaa viikos käyä juokseen liikuntasalissa reikäpallon tai futsalin peräs ja toisen kerrran viikos sit ihan pallohallilla kunnolla potkimas! AIVAN PARASTA!

<3

Football.

 Nyt kuitenkaan en kerinnytkään kirjotella tään pitempään, on neiti vähän känkkäränkkä, joten hyvää yötä! Btw, jouluun enää 11 yötä, laskin aivan itse ;)

12.Luukku

Hyvää ensimmäistä hääpäivää meille ;)<3

11. Luukku

Tässä luukussa avaan vähän omaa tarinaani aiheeseen; Raskauskilot veks - palautuminen!

Itse olen aina ollut vankkarakenteinen, sikäli urheilutaustan omaavana että myös nuoruuden rillumavuosina kiloja kerryttäneenä mutta en koskaan painoltani kuitenkaan hirveästi ylipainoinen.

Lähtöpainonani oli 73 kiloa kun aloin Eelistä odottamaan. Minulla ja äitilläni on tapana kerryttää raskauskiloja vaikka ruokavalio olisi kuinka terveellinen emmekä herkuttelisi kuin harvoin. Synnyttämään lähtiessä paino oli  huikeat 90 kiloa! Kun Eriniä aloin odottamaan ennen raskautta painoani oli 67 kiloa ja synnyttämään lähtiessä 85 kiloa! Eli molemmista nappasin yli 15 lisäkiloa odotusaikana. Reilut puolet raskauspainosta jätin molemmilla kerroilla synnärile, mutta paljon on tehty töitä jotta olen lopuista raskauskiloista päässyt eroon.

Toisille kertyy kiloja raskausaikana, toisille vähemmän. Toisilla ne on tiukemmassa, toisten ei tarvitse tehdä niiden karistamiseksi mitään mutta on myös niitä jotka eivät vain viitsi liikkua ja muuttaa ruokailutottumuksiaan ja sitten marisevat kuinka raskauskilot ovat jämähtäneet.

Itse kuulun niihin naisiin, jotka tekevät todella töitä oman kroppansa takaisin saamikseksi. Näin kahden raskauden jälkeen koen olevani naisellisempi kuin koskaan, pienet tiikerinraidat koristavat nahkaa siellä täällä, mutta nekin haalenevat ajan myötä. Kroppani voi hyvin ja jaksan touhuta lasteni kanssa koska pidän huolta hyvästä ruokavaliosta sekä monipuolisesta liikunnasta. Kropan mallikin on muuttunut, joka tietenkin on aika luonnollista ajatellen että painonheittelyni on kolmen vuoden sisällä ollut lähes 25 kiloa!

Tällä hetkellä tavoitteeni on korkealla enkä tämän hetkistä painoani vielä aio julkaistakaan. Olen laskenut kaloreita, jättänyt herkut pois sekä roskaruuan. Pidän tiukempia kausia, mutta välillä myös höllään kuten näin joulun alla, mutta liikunnan suhteen pysyn tiukkana. Elämästä pitää nauttia, eikä omalla kohdallani turhan tiukat dieetit vie eteenpäin, ne vaan saa lannistumaan joten olen opetellut olemaan armollinen itselleni. Kuitenkin itsekuriakin täytyy olla, jottei jokaisen houkutuksen edessä vajoa polvilleen ja anna periksi, sillä kun onnistuu välttämään houkutuksen, on sitä niin ylpeä itsestään ja motivaatiokin nousee kohinalla!

Nykyisin käyn pelaamassa kahdesti viikossa, jonka lisäksi teen lihastreeniä 3-4 kertaa viikossa, johon kaikki lasten kanssa ulkoilut ja satunnaiset aamu- tai iltalenkit lisäksi. Alkusyksystä intoa riitti niinkin hyvin, että kävin jopa 5 kertaa viikossa aamulenkillä, mutta lunssakauden iskiessä niin väsymys kuin jatkuva nuhakin on pitänyt poissa juoksulenkeiltä. Toistaiseksi en haaveile kuntosalille, koska tiedän etten kerkeäisi useasti, joten tyydyn kotiharjoitteisiin/jumppiin ja kuntopiireihin.

Kunhan olen saavuttanut tavoitteitani, rupean etsimään itsestäni kuvamateriaalia ja valokuvin havainnollistamaan raskauksien muutoksia omassa kehossani ja ulkonäössäni, joten palaan asiaan ;) Ehkä nopeammin kuin uskon itsekkään!

10.Luukku

Tällä kertaa toiminkin heti ja uus pöytäliina on jo ommeltuna pöydässä! Tuli muuten aika sika hyvä vaikka itse sanonkin. Omia innovaatioita tuo, ommella kulmat nii ettei pöytäliina karkaa ;) Toinen syy miks pöytäliina on vähä erikoisen mallinen, oli et kangasta ei ollut myynnissä enempää ja kerta olin siihen rakastunut jo, oli se saatava siitä huolimatta ettei riittäisi pöydän päistä tarpeeksi yli :)

On se nätti!

9. Luukku

Tämä postaukseni koskettelee erityisesti pienten lasten vanhempia. Toisissa herättää jopa vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Jokaisella omansa, eli päivän kysymys kuuluu; purkkiruokaa vai valmistatko ite?

Eelis on nyt 2,5vuotias ja tähän päivään mennessä ei ole tullu hetkeä jolloin olisi tarvinnut turvautua purkkiruokaan tai korvikemaitoihin. Erinin kanssa mennään samalla linjalla, ainakin tällä hetkellä.

Päivän ruuat koostuvat, aamu-sekä iltapuurosta, lounas kasviksia; perunaa, porkkanaa, herneitä, kukkakaalta, parsakaalta, bataattia tms ja päivälliselle lisään sekaan lihan, kalan tai kananmunan. Välipalaksi oon antanu karjalanpiirakkaa tai  leipää kera itse valmistamien hedelmäsoseiden tai marjasoppien.

Mielestäni piltit on okei, lisäaineita niissä vaan on aika runsaasti mutta lapsen ruokkiminen niillä ei varmasti kenestäkään tee huonoa vanhempaa. Lasten ruokien tekeminen itse on vaa meille ollut se sopivin vaihtoehto. (Halvinkin!) Ei ehkä olla nii liikkuvaa sorttiakaan etteikö ne harvat reissut oltais selvitty omilla sapuiskoilla.

Tään päivän menuuna Erinillä; kananpojan jauhelihapullat sekä peruna-porkkana-bataattimuussi :)

8. Luukku

Kuten joulukuun ensimmäisestä postauksesta tarkkasilmäinen saattoi hoksata; minun kasvojani reunustaa nykyisin silmälasit.

Näkö pysynyt hyvänä, mutta hajataittovikojen takia parempi ois pitää näitä laseja, ettei silmät väsy!

Mut nyt kun reilun viikon jo totutellut näihin, alkanut kyl tykkäänkin iha hirmusti :)

7. Luukku

Tänään kävin viimein käyttään lahjakortin pentikille ja hakemassa lasten huoneeseen verhon sekä uuden pöytäliinan keittiöön eurokankaasta <3 nyt onki aivan sippi, oli muute aika hirveää käydä asioilla kun porukkaa oli liikenteessä nii mahoton../:

No pitemmittä puheitta, treenaileen ja unille, öit <3

6. Luukku

Koska on 6. joulukuuta, on itsenäisyyspäivä, mieheni siskontytön syntymäpäivä myös meidän vuosipäivämme. Olemme viettäneet yhdessä nyt 4 vuotta, se on aika lyhyt aika mutta siihen on mahtunut paljon enemmän.

Minulla ei ole viisaita sanoja sen suhteen kuinka parisuhteen tulisi toimia tai kuinka asioita tehdä. Meillä asiat loksahtelee paikoilleen ja osakseen tässähän vasta opitaan tuntemaan toisiamme paremmin. Vaalimme suhdettamme rakkaudella, pienet arkiset teot ja sanat pitävät kipinää yllä.

 

Meidän suhteemme pysyy kasassa nojaten luottamukseen, rehellisyyteen ja toisen arvostukseen. Pyrimme olemaan tasavertoisia kumppaneita, puolisoita ja vanhempia. Riidat sovimme (pääsääntösesti =D) ennen nukkumaan  menoa, riidat kuuluvat elämään mutta mielestämme asioita ei kannata jäähä paisutteleemaan ja vatvomaan vaan käydä ne läpi siten että molemmat tulevat kuulluksi ja sitten sopia.

Meidän suhteemme on kestänyt kaksi raskautta (eli ts. hormoonikiukkuilua 9 kk x 2), melkein kaksi vauvavuotta (ja miksi vain melkein, koska onhan tässä vielä Erinin vauvavuotta 3kk jäljellä). Häästressin, ensimmäisen häävuoden (6päivän päästä), kahden viikon häämatkan sekä paljon muita tilanteita jotka voivat joskus koetella hyvääkin parisuhdetta.

Mielestäni meidän voimavaroinamme toimii kaikki se yhteinen aika, yhdessä tekeminen ja harrastaminen. Jaksamme arjen keskellä tukeutuen toisiimme ja saamme lapsista mahdottomasti voimaa, on ilo seurata yhdessä lasten isän, oman rakkaan puolison kanssa lasten kasvua ja kehitystä. Vaikkakin sanotaan et vauvavuosi ois suhteen kannalta rankinta vaihetta, mielestäni vasta toinen vuosi on haastavaa. Lapsi kun ei vielä osaa ilmaista sanoin tunteitaan, alkaa uhmaa pukkaamaan ja unirytmitkin saattavat välillä olla aivan sekaisin. Kuitenkin olemme jo Eeliksen kohdalla selvinneet tästäkin vaiheesta, miksemme selviäisi myös Erinin kanssa.

"Älä elä sen kanssa, kenen kanssa pystyt olemaan, vaan sen kanssa, jota ilman et pysty elämään"

Hyvää itsenäisyyspäivää koko kansalle <3

5. Luukku

Meidän eteisemme on saanut viime viikkoina pieniä paloja lisää viihtyisyyttä:

Tauluista kiitos ihanalle SuviK:lle <3 Linnunpöntösrä roikkuu meiän auton kaukosäädin, on se elämä tehty helpoksi kun autonkin voi lämmittää kaukosäätimellä. ;)