Meidän suhteemme pysyy kasassa nojaten luottamukseen, rehellisyyteen ja toisen arvostukseen. Pyrimme olemaan tasavertoisia kumppaneita, puolisoita ja vanhempia. Riidat sovimme (pääsääntösesti =D) ennen nukkumaan menoa, riidat kuuluvat elämään mutta mielestämme asioita ei kannata jäähä paisutteleemaan ja vatvomaan vaan käydä ne läpi siten että molemmat tulevat kuulluksi ja sitten sopia.
Meidän suhteemme on kestänyt kaksi raskautta (eli ts. hormoonikiukkuilua 9 kk x 2), melkein kaksi vauvavuotta (ja miksi vain melkein, koska onhan tässä vielä Erinin vauvavuotta 3kk jäljellä). Häästressin, ensimmäisen häävuoden (6päivän päästä), kahden viikon häämatkan sekä paljon muita tilanteita jotka voivat joskus koetella hyvääkin parisuhdetta.
Mielestäni meidän voimavaroinamme toimii kaikki se yhteinen aika, yhdessä tekeminen ja harrastaminen. Jaksamme arjen keskellä tukeutuen toisiimme ja saamme lapsista mahdottomasti voimaa, on ilo seurata yhdessä lasten isän, oman rakkaan puolison kanssa lasten kasvua ja kehitystä. Vaikkakin sanotaan et vauvavuosi ois suhteen kannalta rankinta vaihetta, mielestäni vasta toinen vuosi on haastavaa. Lapsi kun ei vielä osaa ilmaista sanoin tunteitaan, alkaa uhmaa pukkaamaan ja unirytmitkin saattavat välillä olla aivan sekaisin. Kuitenkin olemme jo Eeliksen kohdalla selvinneet tästäkin vaiheesta, miksemme selviäisi myös Erinin kanssa.
"Älä elä sen kanssa, kenen kanssa pystyt olemaan, vaan sen kanssa, jota ilman et pysty elämään"
Hyvää itsenäisyyspäivää koko kansalle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti