Se tunne..

.. Kun aamulla kahdeksalta imuroit tuskanhiessä lasinsiruja. Mielikuva vaan päässä kuinka lapsi paljain jaloin tai käsin osuu pieneen siruun ja kuinka pahaa jälkeä se pienikin siru voi saada aikaan pienten silkin pehmoisella iholla.

Jatkan kuin raivopäinen hullu heilumista, eestaa ja uudelleen, imuroin samat kohdat yhä uudelleen. Vielä varmuuden vuoksi koko olohuoneen, keittiön ja eteisen, vain ettei siruja olisi kulkeutunut mihinkään tai jäänyt johonkin pieneen rakoon. 

Ehkä nyt riittää, oon antanu kaikkeni, pitää vaa toivoa että se riittäis! Jos kaikkensa antais aina yhtä antaumuksella kuin nyt ja samalla raivolla paneutuis asioihin, varmasti sais elämästään enemmän irti, sais enemmän aikaseksi! Asennetta kehiin! :D näihin tunnelmiin, ruokaa ja hophop ulos jo!