kuulumisia.

Ennen sitä luuli et on kiire, mut nyt sitä vasta on ollutkin! Ihan pirun rankkaa mut päivä kerrallaan. Viime viikko oli yhtä hulinaa, samoissa merkeissä meni viikonloppukin.. Vähän maakuntamatkailua, synttärijuhlia ja uutta tukkaakin kerkesin saaha DO:ssa! (Tästäkin luvassa postausta myöhemmin)

Nyt en malta istahtaa tähän pitemmäksi aikaa, pakko keritä lukemaan ja treenaileen ennenkun pikkumies nukahtaa! (EIKU HERRÄÄ) Joskos illemmalla bf3:sen sijasta istuisinkin koneen ääressä? Jaa-a, se jääköön nähtäväski ;) ADIOS!

pääsykokkeita.

Nyt ois kolme viikkoa siitä kun VAKAVA-aineisto julkaistiin. Oon kerinnyt jopa lukea materiaalit kerran läpi ajatuksen kans ja tehnyt muistiinpanoja. Vielä jos lukasis läpi, sais kerrattuu asiat ja ehkä osaiskin jottain :D tiistai 8.5 on se päivä kun nähdään miten käy! Huih, jännää!

Hakijoita luokanopettajakoulutukseen on almost 1000! En muista nyt tarkkaa määrää, mut kaikki halukkaat pääsevät siis VAKAVA-kokeeseen. Sisäänotetaan kuitenkin vain 64, et aika hyvin saa pärjätä et kouluun pääsee :D

Henkilökohtaisena tavoitteena ois et pääsis siihen n.200 joukkoon soveltuvuuskokeisiin, jotka ois sit 7.-8.6.2012, niistä tulokset tulis sit 15.6 mennessä! Ja jos soveltavuuskokeisiin pääsisin nin tavoitteenahan ois päässä sit sisään ;D kjehkjeh, ei sen vähempäää.

No jokatapauksessa mitä enemmän vietän aikaa kasvatusalan aineiston parissa, sitä vahvemmaksi on tullut usko siitä et oon oikealla tiellä ja tiiän mitä tulevaisuudessa tahdon tehä!

Onnellinen.

Mitä onni on?  Voiko onnellisuutta verrata tai mitata?

"Onnellinen ihminen on hän, joka on löytänyt onnellisuuden ilman erityistä syytä."

Minun mielestä onni ja onnellisuus on jokaisen oman mittapuun mukaista .. Toiset ovat onnellisia siitä, että saavat katon päänsä päälle sekä lämmintä ruokaa ja puhdasta vettä. Toisille ei riitä ees kartano, uus audi sekä maailmanympärysmatka.

" Elämässä on vain yksi onni: rakastaa ja tulla rakastetuksi.
-George Sand-"

Aiemmassa postauksessa kirjoitin kateudesta, nyt onnellisuudesta. Kun on aikaa miettiä ja pohtia, lukea ja keskustella tulee käytyä asioita aivan erilailla läpi. Mielestäni onnellinen on se joka nauttii elämästään, on onnellinen siitä miten asiat ovat ja arvostaa sitä, sen pituinen se :) Kateellisten varalta:

"Kel onni on, se onnen kätkeköön"

kateus.

Sääliä saa muutenkin mut kateus pitää ansaita.. Mut kuka oikeesti tahtoo kateutta?

Tässä postauksessa pohdin siis kateutta molemmista näkökulmista: kadehdittavan, että kateellisen. Sillä viime viikkoina olen törmännyt useastikin tilanteeseen jossa jollekin lähipiiristäni on oltu kateellisia.. Miksi näin on ? Miksi joku olisi kateellinen toiselle?

Useasti havahdun siihen, et ihmiset on maallisesta omaisuudesta kateellisia.. Esimerkkinä eilinen tapaus, pikkusiskoni oli monden discossa jossa häneltä vietiin uutuuden uusi Samsungin puhelin, oliko kyseessä kateus? Joku koki omistavansa huonomman puhelimen ja ajatteli et nyt ois tilaisuus saada itselle parempi!

Törkeää, ja uskomattominta on se et discossa lapset olivat iältään vain 10-14-vuotiaita..Eivätkö näiden lasten vanhemmat huomaa et lapsella on uus puhelin? Puuttuvatko he siihen jos huomaavatkin? Välittävätkö he? Pikkusiskollani ainakin harmittaa, olisi pitänyt uskoa isää ja äitiä, ottaa mukaan jokin vanhempi puhelin.. Mut olikohan pikkusiskolta tää kapinaa vanhempia kohtaan vai näyttämisen halua? Tahtoiko hän ansaita hienolla puhelimella kateellisia katseita?

Mitä se joka kateutta kylvää oikein tahtoo? Miksi asioilla leuhkitaan ja tahdotaan toisten kadehtivan?Vai onko se kaikki vain sitä ylpeyttä? Tahdotaan osoittaa kaikille kuinka ylpeitä ollaan itsestämme kun saimme ostettua esimerkiksi sen super uuden ja kalliin puhelimen?Tai esim. saavutettua jonkin meriitin jonka moni muukin erityisesti lähipiiristä olisi tahtonut?

Olen huomannut miten kateelliset karkottaa helposti luotaan toiset ihmiset aliarvioivalla ja omaa egoa pönkittävällä käytöksellään. Mut kait nekin karkoittaa ihmisiään jotka sitä kateutta viljelee, kuka jaksaa ihmistä joka omista saavutuksistaan vaan hokee ja hakee huomiota, sitä kateutta vain..

Kateutta syntyy, kun ihminen keskittyy seuraamaan toisten elämää ja vertaamaan itseään heihin.  Kateus katoaisi niinkin helpolla, kun katseen kääntämällä toisten elämien sijaan omaan elämäntilanteeseen ja miettimällä, mikä siinä on hyvää ja mitä itse voisi tehdä oman onnellisuuteensa ja tyytyväisyytensä eteen. Miksi siis kateutta on niin lasten, että meidän aikuistenkin keskuudessa?

Itse olen sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi olla kateellinen toiselle, ainakaan sen omaisuuden takia. Omaisuus on vain materiaalia, jos se rikkoutuu voi ostaa uuden eli harvoin mitää kovin tunnearvoista.. Jokainen voisi hankkia itselle sen kadehditun taulutelvision tai sen sika makeen iphone10s:n joka just vasta tuli markkinoille.. Tai minkä tahansa minkä ikinä tahtookaan, kuhan tekee asioita sen eteen. Säästää, painaa duunii, lopettaa tuhlailun tms.

Miksi siis tyytyä siihen kateellisuuteen? Eikö jokaisen pitäisi elää elämänsä niin ettei varsinkaan vanhoilla päivillä tarvi kadehtia muita, vaan kertoo kaikille kuinka on tyytyväinen siihen mitä on saanut aikasekseen.. Eikait sillo enää tarvis olla kateellinen siitä mitä muilla on? Kun oman elämänsä käyttänyt ja rahansa syytänyt milloin mihinkin, eikait se naapureiden vika oo et rahat ei oo menny kurkusta alas tai savuna ilmaan? Olis tyytyväinen ees siihen mitä on saanut, muttaku ei ku nyt just niin pittää olla kateellisena ku toinen käyttämisen sijaan säästi ja ostiki uuen auton? Argh, sekavaa tekstii ja ajatusten virtaa. Älkää hyvät ihmiset olko kateellisia, jos jollakin on paremmin kuin teillä vaan tehkää niitä valintoja et saatte sitä elämänlaatuanne parannettua!

Jokainen on oman onnensa seppä, jokainen voi saada halaumansa mut ei, ei se sormia napsauttamalla tapahdu. Kaiken eteen on tehtävä töitä, ei ne muutkaan oo saanut asioita kultalautasella vaik se teistä siltä näyttäskin! Kateellisten panettelua niinkuin ruukataan sanoa.. Eiköhän nyt oo purettu pääkoppaa hivenen, jos painelis pääsykoe matskujen pariin takasin.. HAUDIHAU!

hääpuku.

Mekkoja löytyny niin kaasolle et morsiusneido(i)lle, omaa pukua en kyl osaa ikinä valita! Onneks viel ois ainaki 4kk aikaa päättää ennenku lähtee tilaukseen :D

just girly things.

kuvatuspostaus.

jokainen on oman onnensa seppä.

Nyt on taas miljoona asiaa mielenpäällä eli pää on aivan sekaisin ja kaikki asiat vaan sinkoilee sinne tänne mielessäni.. Jos kuiten alottaisin kertomalla meidän pääsiäisen vietosta :)

Aiemmassa postauksessa kertoilinkin et sunnuntain suunnitelmis oli lähteä reissunpäälle. No käväsimmekin päivämutkan Ylitorniolla, minun isovanhemmillani. Enoni ja hänen kihlattunsakin olivat lomanvietossa pohjosessa, joten täytyihän heidätkin nähdä ennen kuin he palasivat takaisin Tampereelle. Kävimme myös pilkkimässä, Etelä-Portimojärvellä, mut kaikki reiät oli tyhjiä  joten kallaa emme saaneet =DD

Eilen oli sit meidän pikkuisen kullannupun ensimmäinen nimipäivä! Toiselta nimeltään täystuho, haha mut niinhän seon et rakkaalla on monta nimeä <3 Vietimme Eeliksen kans kotipäivää, leväten ja siivoskellen. Mieheni kävi aamupilkillä ja sit kaveriaan auttelemassa lumitöissä. Iltahurahtikin sit kokkailessa ja hyvän ystävän kanssa teekupposen äärellä :)

Ruuaksi valmistin siis uunissa ristikkoperunat, pannulla paistoin lisukkeeksi wokkivihanneksia ja pääraaka-aineena oli vasan paisti, jonka olin leikelly pieniksi paloiksi käärinyt pekoniin, ruskistanut hieman ja uunissa folion sisässä paistanut n.10min. NJAM! Oli muutes hyvää!

Nyt on siis loma takana, ja arki taas mukana kuvioissa. Itseasiassa ihan kiva ku pääs taas arjen pyörteisiin! Kaikki päivittäiset askareet tulee niin kivasti tehtyy täs muun tohinan keskellä. Ja onhan hyvin levätty loma takana, niin jaksaa taas viikonloppuun, onhan nyt jo tiistai!

Näin lomalla on tullut paljon mietittyy, sitä kuinka elämä on arvaamaton! Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, milloin tapahtuu. Aikaa on ollut paljon ajatella, sitä on aivan pysähtynyt vain omien ajatusten pariin. Välillä on tullut havahduttua jopa kaiken touhun keskellä siitä kuinka syvälle omiin ajatuksiin onkaan vajonnut..  

Onnellisuus: se mitä mulla on nyt, on kaikkea mitä oon koskaan haaveillut. Oon onnellinen ja nautin joka hetkestä.. Elän unelmaani, enkä aio luopuu kyl mistään. Mulla on oma koti, oma perhe: mies ja lapsi, ihanat ystävät ja kaverit sekä ihanat vanhemmat ja sisarrukset, joita en vaihtais mistään hinnasta.

Jokainen voi olla onnellinen, jos on onnellinen siitä mitä hänellä on, eikä tavoittele aina vaan enempää tai parempaa.. Ei, en meinannut tällä sitä et pitäis tyytyy vähempään kun mitä ansaitsis! Aina pitää tavoitella unelmiaan, asettaa tavoitteita, pyrkiä kehittämään itseään jne.. Tarkoitan tällä sitä, et on ihmisiä joilla on kaikkea mut eivät ymmärrä sitä ennenkuin menettävät sen.. Tottakai miekin tahon joskus vielä omakotitalon, lisää lapsia, koiran, paljon rahaa... lista on loputon. Mut eri asia on se et ymmärrän mitä mulla on ja pidän siitä kaksin käsin kii, kaiken mitä saavutan tään lisäks on vaan plussaa eikä muuta aiempien merkitystä miksikään.. <3

Toinen mikä on pyörinyt alituisesti mielessäni on kuolema. Seon se joka on koskettanut läheisesti niin minun että muidenkin elämiä. Viimeaikoina moni ystäväni on saattanut läheisensä viimeiselle matkalle, sitä on nähnyt sen surun ja tuskan vierestä ja muistanut kuinka asiat voivat päättyä hetkessä.. Mikään ei ole ikuista,  koskaan ei voi siis tietää onko aikaa paljon vai vähän, vai loppuuko se jo tähän? Kaikki nää ajatukset pyörivät ympyrää päässäni, mielessäni vaan sekasortoo, ymmärrys siitä et jokaisesta hetkestä on nautittava! 

Vuosien mittaan vastoinkäymisten kautta, oon oppinut arvostamaan kaikkea aivan eri tavalla ja oon ymmärtänyt viimein sen : "Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää. Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista." Tämä ei tarvine sen suurempia selittelyitä, jokaisen on särjyttävä jotta muistaisi taas arvostaa. Arvet kertovat elämästä, ne kertovat siitä et on sattunut ja tapahtunut kaikkea. Sydämeni arvet ovat opettaneet rakastamaan lujemmin, tekemään enempi töitä suhteitteni eteen sekä taistelemaan viimeiseen saakka. Rakastakaa, Antakaa anteeksi ja Eläkää! <3

 

...

Koko viikon oon taas haaveillut hetkestä et voisin rauhottua blogin ääreen, mut sitä ei oo sattunut löytymään.. Tää viikko on ollut taas yhtä hulinaa. Normi arjen pyörittämisen lomassa ollaan treenailtu kovasti.. Pitkästä aikaa otettiin meän total flex -kuntolaite käytttöön ja sillä treenailtu insanity-treenien ohella. Tään lisäks oon tieten yrittänyt päntätä ainakun vaan sopiva väli on jostain putkahtanut, oonhan mie jo kohta puolet pääsykoemateriaalista kuites lukenu! 2viikkoa nyt takana ja 4 viikon päästä jo kokkeeet! Huih!

No kaiken tään lisäks ollaan kylästelty ja meilkin on käynyt vieraita pitkin viikkoa. Välistä tuntuu et päivät on niin täyteen aikataulutettuja et vaikeuksia löytää sopiva sauma kaikille rakkaille! Mut järjestelykysymyshän seon, mut nyt ei kuites kehtais pääsykokeiden kustannuksellakaan hirveesti kikkailla.. +treenitkin on meidän ja ihan kehonkin hyvinvoinnin kannalta ihan suuper tärkeet! Ja joo, olen välillä tosi huono ystävä! En jaksa juossa baareis, mut koitan kuiten kyläs käyä :)

Niijoo! Ja ollaanhan me keritty kävelylenkkien yhteydes käydä myös shopailemas! Aah, löysin siskon vinkkien saattelemana itelleni superihanat farkkuleggarit, ja se mikä tais yllättää eniten et koko S/M oli mulle sopiva, eli samalla vaatekoolla mennään pikkusiskoni kanssa;D Hehe.. Niin ja sit mukaan tarttu vähän alusvaatteita ja pari paitaa. Jee! Mieki sain välistä siis ostella ihan ittelleni!

Eilen sit meil oli täystohina päivä! Aamulla nimittäin meille saapui koirahauva Hupi nimeltään hoitoon pitkästä aikaa.. Viimeks olikin jouluaattona ja toinen oli sillo viel niin pieni! Nyt siis koira on n. puolivuotias ja toinen niin iso et nousis keittiönpöydällekin jos ei ois kieltämässä.. (Pieni jääräpäinen pentu, joka ei viel oikee oo oppinut kaikkea :)) No tään jälkeen keräsimmekin kimpsut ja kampsut kassaan ja suuntasimme pilkille Norvajärvelle.. Muutaman tunnin ulkoilun jälkeen kotiin syömään ja sit lenkkeilemään. Nautimme siis kauniista säästä kaikin voimin <3

Eilinen ulkoilu ja raitisilma myrkytys verotti kyl tätä päivää. Koko pikku perhe ollaan ihan väsyneitä, ja kiukkusia kuin mehiläiset :D Onneks on ruokaa ja kuhan nyt pikkumies menee päikkäreille niin parempi itekin kömpii taas nukkumaan.<zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz (haha, piti siis keskeyttää kirjoittaminen kun poika tuli itkuisena ja paineli nuo zzz:tat, vaipanvaihdon kautta ulkovaatteisiin meni poikanen ja omien päikkäreiden sijaan kävimmekin raikkaalla kävelyllä ja ruokakaupassa samalla :))

Nyt siis vähän alkaa väsymys hellittää, tälle iltaa ois viel treenit eessä muuten alkaa päivä oleen paketissa.. (pänttäämistäpänttäämistä unohtamatta) Huomenna siis reissunpiälle ja pilkkimään taas, saa nähä kuin väsynyttä neitiä sitä ollaan sit huomisen jälkeen :D Mut nyt en kerkee enää kuvia laitella, ADIOS JA Kivaa pääsiäisen jatkoa kaikille <3

Viikonloppua.

Blogihiljaisuus jatkuneen tään jälkeenkin, nyt melkee viikon kestäneenä kaipuu ois koko ajan postaileen mut päivät olleet sen verta kiireisiä et ei millää ois ollu sen vertaa omaa aikaa et oisin postaillut pääsykokeisiin lukemisen sijaan //:

Viime viikko meni kyl sellaisella kyydillä et huhhui! Torstaina oltiin koko päivä pojan kans kahestaan, miehellä oli koulun jälkee viel useempi tunti työhommia.. Perjantain kävimme tukussa ja ruokakaupas, hankimme kotia ruuat sekä pilkkikilpailuun tarjottavat. Sit meille tulikin jo kummipoika perheineen kylään, jonka jälkeen lähdimme roadtripille :)

Tämän kertainen roadtrippi kattoi siis Rovaniemi-Pello-Pajala-Kolari-Kittilä-Rovaniemi reitin. Ilma oli mahtava ja seura mitä parhain, oma mies ja poika <3 Matkalla kävimme Pajalassa syömässä, burgerit siis Frassesissa ja voin kertoo et oli hyvää! :) Kotia tulimme samana iltana, tai siis yöllä olihan kello jo lähellä puoltayötä..

Lauantaina oloa verotti edellisen päivän ajelut, väsytti ja päätä särki.. Mut tään kaiken hävitti aamuinen insanity-rääkki ja piristävä sauna <3 Lauantainaki siis kiire jatkui, ajelimme ympäriinsä ja hoitelimme viimehetken pilkkikilpailu-järjestelyitä. Haettiin niin polttopuita et vuoltiin makkaratikkuja jne..Illan pyhitimme sit hyvälle leffalle ja parille lonkulle :)

Eilen oli siis kauan hehkuttamani pilkkitapahtuma.. Saavuimme paikalle hieman ennen muita, laitoimme makkarat heti tulille ja otimme vastaan ilmoittautumiset.. Pilkkiaikaa oli kaksi tuntia, jonka jälkeen porukka nautiskeli tarjottavista sekä jaoimme palkinnot. Yhteissaalismäärä oli reilu 2kg, et voinkin vaan todeta et kala oli erittäin huonolla syönnillä ..

Illalla meil oli viel puuhaa autojen parissa, ja kotiuduimmekin vasta 11 maissa. Onneksi olimme nopsia ja pääsimme melkeen samantien nukkumaan niin tänään on sit jaksanut heti näin aamusta mm. siivoilla, pyykätä ja pessä Eelikselle isojen poikien turvaistuimen :)

Julkaisen tään postauksen nyt, mut voipi olla et jälkeenpäin lisäilen jotain kuvia ainakin puhelimesta! Luvassa myös jossain vaiheessa hääpostausta, nimittäin käytiin viime viikolla yhden ystäväni kanssa Kukka-Aitassa ihastelemassa sekä ideoita hakemassa erilaisista hääkimpuista sekä koristeita. Nyt siis äkkiä pääsykoemateriaalien kimppuun kun pikkumieskin on vielä unillA! >> Hiljenen nyt mutta vain hetkeksi ;)