Tässä postauksessa pohdin siis kateutta molemmista näkökulmista: kadehdittavan, että kateellisen. Sillä viime viikkoina olen törmännyt useastikin tilanteeseen jossa jollekin lähipiiristäni on oltu kateellisia.. Miksi näin on ? Miksi joku olisi kateellinen toiselle?
Useasti havahdun siihen, et ihmiset on maallisesta omaisuudesta kateellisia.. Esimerkkinä eilinen tapaus, pikkusiskoni oli monden discossa jossa häneltä vietiin uutuuden uusi Samsungin puhelin, oliko kyseessä kateus? Joku koki omistavansa huonomman puhelimen ja ajatteli et nyt ois tilaisuus saada itselle parempi!
Törkeää, ja uskomattominta on se et discossa lapset olivat iältään vain 10-14-vuotiaita..Eivätkö näiden lasten vanhemmat huomaa et lapsella on uus puhelin? Puuttuvatko he siihen jos huomaavatkin? Välittävätkö he? Pikkusiskollani ainakin harmittaa, olisi pitänyt uskoa isää ja äitiä, ottaa mukaan jokin vanhempi puhelin.. Mut olikohan pikkusiskolta tää kapinaa vanhempia kohtaan vai näyttämisen halua? Tahtoiko hän ansaita hienolla puhelimella kateellisia katseita?
Mitä se joka kateutta kylvää oikein tahtoo? Miksi asioilla leuhkitaan ja tahdotaan toisten kadehtivan?Vai onko se kaikki vain sitä ylpeyttä? Tahdotaan osoittaa kaikille kuinka ylpeitä ollaan itsestämme kun saimme ostettua esimerkiksi sen super uuden ja kalliin puhelimen?Tai esim. saavutettua jonkin meriitin jonka moni muukin erityisesti lähipiiristä olisi tahtonut?
Olen huomannut miten kateelliset karkottaa helposti luotaan toiset ihmiset aliarvioivalla ja omaa egoa pönkittävällä käytöksellään. Mut kait nekin karkoittaa ihmisiään jotka sitä kateutta viljelee, kuka jaksaa ihmistä joka omista saavutuksistaan vaan hokee ja hakee huomiota, sitä kateutta vain..
Kateutta syntyy, kun ihminen keskittyy seuraamaan toisten elämää ja vertaamaan itseään heihin. Kateus katoaisi niinkin helpolla, kun katseen kääntämällä toisten elämien sijaan omaan elämäntilanteeseen ja miettimällä, mikä siinä on hyvää ja mitä itse voisi tehdä oman onnellisuuteensa ja tyytyväisyytensä eteen. Miksi siis kateutta on niin lasten, että meidän aikuistenkin keskuudessa?
Itse olen sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi olla kateellinen toiselle, ainakaan sen omaisuuden takia. Omaisuus on vain materiaalia, jos se rikkoutuu voi ostaa uuden eli harvoin mitää kovin tunnearvoista.. Jokainen voisi hankkia itselle sen kadehditun taulutelvision tai sen sika makeen iphone10s:n joka just vasta tuli markkinoille.. Tai minkä tahansa minkä ikinä tahtookaan, kuhan tekee asioita sen eteen. Säästää, painaa duunii, lopettaa tuhlailun tms.
Miksi siis tyytyä siihen kateellisuuteen? Eikö jokaisen pitäisi elää elämänsä niin ettei varsinkaan vanhoilla päivillä tarvi kadehtia muita, vaan kertoo kaikille kuinka on tyytyväinen siihen mitä on saanut aikasekseen.. Eikait sillo enää tarvis olla kateellinen siitä mitä muilla on? Kun oman elämänsä käyttänyt ja rahansa syytänyt milloin mihinkin, eikait se naapureiden vika oo et rahat ei oo menny kurkusta alas tai savuna ilmaan? Olis tyytyväinen ees siihen mitä on saanut, muttaku ei ku nyt just niin pittää olla kateellisena ku toinen käyttämisen sijaan säästi ja ostiki uuen auton? Argh, sekavaa tekstii ja ajatusten virtaa. Älkää hyvät ihmiset olko kateellisia, jos jollakin on paremmin kuin teillä vaan tehkää niitä valintoja et saatte sitä elämänlaatuanne parannettua!
Kateutta syntyy, kun ihminen keskittyy seuraamaan toisten elämää ja vertaamaan itseään heihin. Kateus katoaisi niinkin helpolla, kun katseen kääntämällä toisten elämien sijaan omaan elämäntilanteeseen ja miettimällä, mikä siinä on hyvää ja mitä itse voisi tehdä oman onnellisuuteensa ja tyytyväisyytensä eteen. Miksi siis kateutta on niin lasten, että meidän aikuistenkin keskuudessa?
Itse olen sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi olla kateellinen toiselle, ainakaan sen omaisuuden takia. Omaisuus on vain materiaalia, jos se rikkoutuu voi ostaa uuden eli harvoin mitää kovin tunnearvoista.. Jokainen voisi hankkia itselle sen kadehditun taulutelvision tai sen sika makeen iphone10s:n joka just vasta tuli markkinoille.. Tai minkä tahansa minkä ikinä tahtookaan, kuhan tekee asioita sen eteen. Säästää, painaa duunii, lopettaa tuhlailun tms.
Miksi siis tyytyä siihen kateellisuuteen? Eikö jokaisen pitäisi elää elämänsä niin ettei varsinkaan vanhoilla päivillä tarvi kadehtia muita, vaan kertoo kaikille kuinka on tyytyväinen siihen mitä on saanut aikasekseen.. Eikait sillo enää tarvis olla kateellinen siitä mitä muilla on? Kun oman elämänsä käyttänyt ja rahansa syytänyt milloin mihinkin, eikait se naapureiden vika oo et rahat ei oo menny kurkusta alas tai savuna ilmaan? Olis tyytyväinen ees siihen mitä on saanut, muttaku ei ku nyt just niin pittää olla kateellisena ku toinen käyttämisen sijaan säästi ja ostiki uuen auton? Argh, sekavaa tekstii ja ajatusten virtaa. Älkää hyvät ihmiset olko kateellisia, jos jollakin on paremmin kuin teillä vaan tehkää niitä valintoja et saatte sitä elämänlaatuanne parannettua!
Jokainen on oman onnensa seppä, jokainen voi saada halaumansa mut ei, ei se sormia napsauttamalla tapahdu. Kaiken eteen on tehtävä töitä, ei ne muutkaan oo saanut asioita kultalautasella vaik se teistä siltä näyttäskin! Kateellisten panettelua niinkuin ruukataan sanoa.. Eiköhän nyt oo purettu pääkoppaa hivenen, jos painelis pääsykoe matskujen pariin takasin.. HAUDIHAU!
Tää on kyl hyvä aihe! Itse mietiskelin ihan samaa muutama päivä sitten ja kävin samoja asioita mielessä läpi. Ajattelin myös itseä..joskus olin todella kateellinen muille ja halusin aina pistää paremmaksi. Tämä toki juontaa juurensa huonosta itsetunnosta, niinkuin aiheessa käsittelitkin.
VastaaPoistaNyt kun on "kasvanut", aikuistunut ja itsetunto on kohdillaan on myös tuo turha kateus omalta kohdaltani hävinnyt. Saatan sanoa monta kertaa jollekkin, että vau, oompa kateellinen sulle, mutta se on ns. "hyvää kadehtimista" missä ollaan onnellisia toisen puolesta. Ei kyräilyä ja ärsyyntymistä siitä mitä mukavaa ja hienoa toisella on. Kuitenkin tiedän koko ajan, että itsella on kaikki hyvin ja olen siihen todella tyytyväinen. Ihmisten pitäis osata arvostaa sitä mitä on, eikä sitä mitä ei ole.
Loistava kirjotus! =)
Hihi kiitos <3 ja kiitos ihanasta kommentista. Kiva kun on muitaki jokka on samoilla linjoilla! Ja tuo on kyl hyvä pointti! Kadehtia saa kuhan seon sitä hyvää kadehtimista :) sitä onnellisuutta toisten puolesta!
PoistaKyllä sitä nauttii omasta elämästä aivan erilailla kun osaa arvostaa tosiaan sitä mitä on eikä tavoittele aina jotain muuta :)