Nyt on taas miljoona asiaa mielenpäällä eli pää on aivan sekaisin ja kaikki asiat vaan sinkoilee sinne tänne mielessäni.. Jos kuiten alottaisin kertomalla meidän pääsiäisen vietosta :)
Aiemmassa postauksessa kertoilinkin et sunnuntain suunnitelmis oli lähteä reissunpäälle. No käväsimmekin päivämutkan Ylitorniolla, minun isovanhemmillani. Enoni ja hänen kihlattunsakin olivat lomanvietossa pohjosessa, joten täytyihän heidätkin nähdä ennen kuin he palasivat takaisin Tampereelle. Kävimme myös pilkkimässä, Etelä-Portimojärvellä, mut kaikki reiät oli tyhjiä joten kallaa emme saaneet =DD
Eilen oli sit meidän pikkuisen kullannupun ensimmäinen nimipäivä! Toiselta nimeltään täystuho, haha mut niinhän seon et rakkaalla on monta nimeä <3 Vietimme Eeliksen kans kotipäivää, leväten ja siivoskellen. Mieheni kävi aamupilkillä ja sit kaveriaan auttelemassa lumitöissä. Iltahurahtikin sit kokkailessa ja hyvän ystävän kanssa teekupposen äärellä :)
Ruuaksi valmistin siis uunissa ristikkoperunat, pannulla paistoin lisukkeeksi wokkivihanneksia ja pääraaka-aineena oli vasan paisti, jonka olin leikelly pieniksi paloiksi käärinyt pekoniin, ruskistanut hieman ja uunissa folion sisässä paistanut n.10min. NJAM! Oli muutes hyvää!
Nyt on siis loma takana, ja arki taas mukana kuvioissa. Itseasiassa ihan kiva ku pääs taas arjen pyörteisiin! Kaikki päivittäiset askareet tulee niin kivasti tehtyy täs muun tohinan keskellä. Ja onhan hyvin levätty loma takana, niin jaksaa taas viikonloppuun, onhan nyt jo tiistai!
Näin lomalla on tullut paljon mietittyy, sitä kuinka elämä on arvaamaton! Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, milloin tapahtuu. Aikaa on ollut paljon ajatella, sitä on aivan pysähtynyt vain omien ajatusten pariin. Välillä on tullut havahduttua jopa kaiken touhun keskellä siitä kuinka syvälle omiin ajatuksiin onkaan vajonnut..
Onnellisuus: se mitä mulla on nyt, on kaikkea mitä oon koskaan haaveillut. Oon onnellinen ja nautin joka hetkestä.. Elän unelmaani, enkä aio luopuu kyl mistään. Mulla on oma koti, oma perhe: mies ja lapsi, ihanat ystävät ja kaverit sekä ihanat vanhemmat ja sisarrukset, joita en vaihtais mistään hinnasta.Jokainen voi olla onnellinen, jos on onnellinen siitä mitä hänellä on, eikä tavoittele aina vaan enempää tai parempaa.. Ei, en meinannut tällä sitä et pitäis tyytyy vähempään kun mitä ansaitsis! Aina pitää tavoitella unelmiaan, asettaa tavoitteita, pyrkiä kehittämään itseään jne.. Tarkoitan tällä sitä, et on ihmisiä joilla on kaikkea mut eivät ymmärrä sitä ennenkuin menettävät sen.. Tottakai miekin tahon joskus vielä omakotitalon, lisää lapsia, koiran, paljon rahaa... lista on loputon. Mut eri asia on se et ymmärrän mitä mulla on ja pidän siitä kaksin käsin kii, kaiken mitä saavutan tään lisäks on vaan plussaa eikä muuta aiempien merkitystä miksikään.. <3
Toinen mikä on pyörinyt alituisesti mielessäni on kuolema. Seon se joka on koskettanut läheisesti niin minun että muidenkin elämiä. Viimeaikoina moni ystäväni on saattanut läheisensä viimeiselle matkalle, sitä on nähnyt sen surun ja tuskan vierestä ja muistanut kuinka asiat voivat päättyä hetkessä.. Mikään ei ole ikuista, koskaan ei voi siis tietää onko aikaa paljon vai vähän, vai loppuuko se jo tähän? Kaikki nää ajatukset pyörivät ympyrää päässäni, mielessäni vaan sekasortoo, ymmärrys siitä et jokaisesta hetkestä on nautittava! Vuosien mittaan vastoinkäymisten kautta, oon oppinut arvostamaan kaikkea aivan eri tavalla ja oon ymmärtänyt viimein sen : "Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää. Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista." Tämä ei tarvine sen suurempia selittelyitä, jokaisen on särjyttävä jotta muistaisi taas arvostaa. Arvet kertovat elämästä, ne kertovat siitä et on sattunut ja tapahtunut kaikkea. Sydämeni arvet ovat opettaneet rakastamaan lujemmin, tekemään enempi töitä suhteitteni eteen sekä taistelemaan viimeiseen saakka. Rakastakaa, Antakaa anteeksi ja Eläkää! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti