keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11. Luukku

Tässä luukussa avaan vähän omaa tarinaani aiheeseen; Raskauskilot veks - palautuminen!

Itse olen aina ollut vankkarakenteinen, sikäli urheilutaustan omaavana että myös nuoruuden rillumavuosina kiloja kerryttäneenä mutta en koskaan painoltani kuitenkaan hirveästi ylipainoinen.

Lähtöpainonani oli 73 kiloa kun aloin Eelistä odottamaan. Minulla ja äitilläni on tapana kerryttää raskauskiloja vaikka ruokavalio olisi kuinka terveellinen emmekä herkuttelisi kuin harvoin. Synnyttämään lähtiessä paino oli  huikeat 90 kiloa! Kun Eriniä aloin odottamaan ennen raskautta painoani oli 67 kiloa ja synnyttämään lähtiessä 85 kiloa! Eli molemmista nappasin yli 15 lisäkiloa odotusaikana. Reilut puolet raskauspainosta jätin molemmilla kerroilla synnärile, mutta paljon on tehty töitä jotta olen lopuista raskauskiloista päässyt eroon.

Toisille kertyy kiloja raskausaikana, toisille vähemmän. Toisilla ne on tiukemmassa, toisten ei tarvitse tehdä niiden karistamiseksi mitään mutta on myös niitä jotka eivät vain viitsi liikkua ja muuttaa ruokailutottumuksiaan ja sitten marisevat kuinka raskauskilot ovat jämähtäneet.

Itse kuulun niihin naisiin, jotka tekevät todella töitä oman kroppansa takaisin saamikseksi. Näin kahden raskauden jälkeen koen olevani naisellisempi kuin koskaan, pienet tiikerinraidat koristavat nahkaa siellä täällä, mutta nekin haalenevat ajan myötä. Kroppani voi hyvin ja jaksan touhuta lasteni kanssa koska pidän huolta hyvästä ruokavaliosta sekä monipuolisesta liikunnasta. Kropan mallikin on muuttunut, joka tietenkin on aika luonnollista ajatellen että painonheittelyni on kolmen vuoden sisällä ollut lähes 25 kiloa!

Tällä hetkellä tavoitteeni on korkealla enkä tämän hetkistä painoani vielä aio julkaistakaan. Olen laskenut kaloreita, jättänyt herkut pois sekä roskaruuan. Pidän tiukempia kausia, mutta välillä myös höllään kuten näin joulun alla, mutta liikunnan suhteen pysyn tiukkana. Elämästä pitää nauttia, eikä omalla kohdallani turhan tiukat dieetit vie eteenpäin, ne vaan saa lannistumaan joten olen opetellut olemaan armollinen itselleni. Kuitenkin itsekuriakin täytyy olla, jottei jokaisen houkutuksen edessä vajoa polvilleen ja anna periksi, sillä kun onnistuu välttämään houkutuksen, on sitä niin ylpeä itsestään ja motivaatiokin nousee kohinalla!

Nykyisin käyn pelaamassa kahdesti viikossa, jonka lisäksi teen lihastreeniä 3-4 kertaa viikossa, johon kaikki lasten kanssa ulkoilut ja satunnaiset aamu- tai iltalenkit lisäksi. Alkusyksystä intoa riitti niinkin hyvin, että kävin jopa 5 kertaa viikossa aamulenkillä, mutta lunssakauden iskiessä niin väsymys kuin jatkuva nuhakin on pitänyt poissa juoksulenkeiltä. Toistaiseksi en haaveile kuntosalille, koska tiedän etten kerkeäisi useasti, joten tyydyn kotiharjoitteisiin/jumppiin ja kuntopiireihin.

Kunhan olen saavuttanut tavoitteitani, rupean etsimään itsestäni kuvamateriaalia ja valokuvin havainnollistamaan raskauksien muutoksia omassa kehossani ja ulkonäössäni, joten palaan asiaan ;) Ehkä nopeammin kuin uskon itsekkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti