Lakkakakku.

Miehelläni oli vasta synttärit ja hän sai itse päättää millaisen kakun tahtoo. Hänen toiveestaan tein tällaisen lakkakakun <3 Pohja on tehty täysin perus sokerikakkupohjalla, mutta  lisäsin jauhojen sekaa hieman kaakaojauhetta, joten sain vähän tummemman pohjan.

Täytteeksi mieheni valitsi lakka-vaniljatäytteen, johon reseptin nappasin Kinuskikissalta(ylläri) ja oli muutes hyvää! Pursotukset on aikas karuja, mutta taas hieman harjottelua erilaisista.. Itselläni ei vaan riitä mielenkiinto ehkä liian pikkutarkkaan, kuha äkkiä vaan kermat päälle ja son siinä. Tällaista tällä kertaa, PUS.

Eelis 3v

Meiän isopienimies on jo 3 vuotta. Tää aika on mennyt siivillä.

27.05.2011 meidän esikoinen syntyi, siihen rakkauden määrään meinasi pakahtua. En ikinä uskonut että toista voisi rakastaa niin ehdoitta ja niin paljon. Aviomiestäkin rakastan, mutta rakkaus omaa lasta kohtaan on erilaista. Niin pieni ja hento, niin viaton ja täysin muiden armoilla, eihä sellaista pikku nyyttiä voi kun rakastaa. Ennen kuin meille syntyi toinen lapsi ja sain jakaa rakkauteni, olin todella tiukkis mamma. En pystynyt hoidattamaan poikaa muilla, pelkkä kauppareissukin täytyi suorittaa äkkiä vain pois alta, koska olin vaan niin vauvassa kii.

Kaikesta Eeliksen "omimisesta" huolimatta on pojasta kasvanut hyvin tasapainoinen pienivilkeri. Virtaa on kuin pienessä pitäjässä ja nyt kielen kehityksen myötä oon huomannut kuinka fiksu ja sanavalmis kaveri tää meiän poika on. Tänäänkin tokas "äiti voikko olla aikuinen", mitä lie sillä tarkoitti mutta selvästi oli sitä mieltä ihan tosissaan.

Eelis rakastaa ruokaa, ja paras kiitos onkin kun poika sanoo "kiitos äiti ihanasta ruuasta". Pääosin kaikki ruoka uppoaa vaihtelevasti ja neuvolan painokäyrien mukaan välillä vissiin liiankin hyvin.. Eelis saa joskus sokeria herkkujen muodossa tai joskus käydään hamppareilla, mutta sen verran harvoin ja pienissä määrin, ettei varmasti vaikuta kyllä painoonkaan millään lailla.

Eelis on motorisesti hyvin noheva. Hän on kiipeillyt leikkipuistojen isoimpiin ja korkeimpiin telineisiin varmasti jo vuoden ajan. Keinua hän tykkää nii vauvakeinussa istuen kuin seistenkin ja normi keinussakin aina hetkittäin. Motorinen kehitys on siis hieno- ja karkeamotoriikan puolella ainakin ikäistensä tasolla.

Juokseminen on kivaa ja Eelis mielellään säntäilisikin ympäriinsä. Pomppinenkin kuuluu lempparijuttuhin, ja varsinkin sängyltä tai sohvalta hyppääminen lattialle on aina yhtä hauskaa.

Eeliksellä oli tuossa pari viikkoa sitten jo neuvolakin, jossa tehtiin perus 3-vuotiaille suunnattuja testejä. Näkötesti jäi vielä suorittamatta kun poika alkoi väsähtämään eikä jaksanut yhtään keskittyä koko hommaan. Turhautti neuvolatädin utkailut; "onko sinulla sellainen olo ettei poikasi nää". Oispahan sitä normiarjes pistänyt silmään jos toinen siristelis, osaahan Eelis puhuakin nii hyvin että varmasti sanoisi itse jos ei näkisi. Tiedän, että näkee ja näin lapsestani ettei sillä vaan enää jaksanut kiinnostaa se testien kanssa värkkäys.

Toinen mikä pisti vihaks oli painon syyni, Eeliksen paino onkin nyt +10 käyrällä ja sehän se vasta onkin hirveää. Vaikka juuri selitin kuinka meillä ei ole hetkeen ruokavalion myötä lapsetkaan syöneet+ herkkuja ja muutenkin kerroin siitä kuinka aina pyritään syömään lasten kanssa terveellisesti, monipuolisesti sekä säännöllisesti, niin eiköhän neuvolatäti sivuta kaiken ja kysyy" onko Eelis jotenki makeanperso?" Riittää nuo iänikuiset käyrät, se järki käteen ja eiköhän ulkonäkö paina eniten? Jos lapsi ois jotenkin lihava tai ylipainoinen, niin eiköhän se näkyisi ulospäinkin?

Nomutta  nyt niitä mittoja; Eelis 3v (sulkeissa 1,5v mitat)

Paino; 17,450kg (12,550kg)

Pituus 99,7cm (87,1cm)

Päänympärys 52,1cm  (49,5cm)

Neuvolakortissa lukee; "Kasvaa hyvin.Ruokahalu hyvä. Maitoa juo, d-vitamiinit saa. Kiva poika. Ikä-tehtävät sujuvat hyvin. Heittää palloa ja kiinnikin ottaa. Värejä hienosti tuntee. Tykkää legoleikeistä ja autoista. Puhe selkeä!"

Se siitä neuvolasta, mutta mitä meidän Eeliksestä? Eelis on hyvin musikaalinen, hän soittaa, laulaa ja tanssii.. Useat upeat esitykset olemme saaneetkin jo kokea, kun poika mm. istuu ämpärin päällä, soittaa toisella kädellä huuliharppua ja toisella kitaraa välillä rämpyttäen ja välillä naputtaen kuin rumpua.

Uskomattominta on se, että Eeliksellä on todella hyvä havainnointi kyky. Hän on pitkän aikaa osannut esimerkiksi tietokoneella etsiä youtuben ja kirjaimia käyttäen, esimerkiksi G; kirjaimella hakea Gangnam style biisin. Uskonkin että varhaisella elektroniikan käytöllä voi olla myös kauaskantoisia hyviäkin seurauksia, sillä puhelimestakin Eelis osaa nimilistalta etsiä lukuisia nimiä ja soitella haluamilleen tahoilleen.

Eelis on myös tarkkaavainen ja todella pikkutarkka ja järjestelmällinen. Kun hän leikkii autoilla, hän ajaa ne sievästi ja tarkasti parkkiin vieriviereen tai peräkkäin. Kun hän piirtää, hän piirtää aivan pieniäkin kuvia ja viime päivinä mukaan on alkanut muodostumaan pyöreiden linjojen lisäksi hahmoja, kuten ihmisiä ja niiden kasvoja kuten silmät. Palapelit sujuvat myös ongelmitta, isoin palapeli jonka Eelis on suorittanut ilman minkäänlaisia "valmiita reunoja" on 48 palan palapeli ja siihenkään hän ei tarvinut kun hieman apua.

Viimein Eelis on alkanut kiinnostumaan myös pukemisesta, ja tykkääkin itse pukea sisävaatteet ja erityisesti kenkiä ja lakkeja itselleen. Silti ulos lähteminen on edelleen aika takkuista, sillä keskittyminen herpaantuu vähän väliä ja pitäisi saada leikkiä ja tanssia ja tehdä kaikkea muutakin pukemisen sijasta.

Isoveljenä Eelis on hyvin rakastava ja huolehtiva. Eelis huolehtii, että pikkusiskokin saa juotavaa ja vie toiselle tuttia tai kuivaa esimerkiksi vuotavaa nenää. Kuitenkaan hän ei vielä kaikkia lelujaan ja leikkejään olisi valmis jakamaan ja välillä saattaakin hermostua ja pukata siskonsa kauemmas tai napata lelut takaisin esim kädestä vieden. Eelis osaa kuitenkin pyytää anteeksi tehtyään väärin, eikä varmasti ilkeyttään toimi niin. Eelis tykkää kuitenkin kovasti siskostaan ja paijailee, pussailee ja halailee häntä alati.

Eeliksen keskittymiskyky on kasvanut ihan hurjasti jätettyämme sokerin pois. Tietenkin ikä ja aikakin vaikuttaa koko ajan kehitykseen, mutta olen kyllä tyytyväinen et poika jaksaa jo rakentaa pitemmän ajan palapeliä tai legoja tai esimerkiksi maalata hienoja kuvia. On se hellyyttävää katsoa kuinka toinen keskittyy täysillä johonkin omaan touhuunsa sen sijasta että säntäilisi vaan alati ympäriinsä.

Hellyyttä ja huomiota rakastava esikoisemme on niin äitin poikaa, tykkää sylitellä ja pyytää silittelemään selkää tai kättä jopa useasti päiviän aikana. Eelis on vauvasta saakka tykänny silitellä minua tukasta, mutta nyt olen yrittänyt vieroittaa tavasta irti. Ei olisi varmasti kenestäkään kivaa jos poika roikkuisi tukassani vielä jossain ala-asteiässäkin!

Se mikä ilahduttaa tätä äiskää kovasti on se aitous ja hyväntahtosuus mikä kumpuaa Eeliksestä. Toinen on niin kohtelias ja yrittää aina auttaa kaikessa. Eelis osaa kiittää, pyytää nätisti, pyytää anteeksi, antaa anteeksi, toivottaa heihei ja hyvää yötä, sanoa ole hyvä. Hän osaa kehua ja puhua kauniisti, ja varmasti jakaa rakkautta koko lähipiirille sydämensä kyllyydestä nyt ja tulevassa.

Pitkän päivän kruunaa ehdottomasti Eeliksen hyvänyön toivotukset, "Mie rakastan isiä, äitiä ja vauvaa, hyvää yötä" <3 ZZZZZzzz....

Tyhjyys

Se tunne kun pää on tyhjä, mutta silti täynnä. Ajatus ei kulje ja koko mieli on yhtä sekamelskaa. Tää olotila johtunee viime päivistä, siitä hulinasta ja vilinästä. Meil on ollut kiireistä, vaikkakin tosi ihanaakin.. Juhannus vietettiin reissun päällä, kylmää ja sateista säätä uhmaten mm. Levin liikennepuistossa. Eilinen meni Vaattunkinkönkään luontopolulla kahden kesken eräilen ja keräilen kasveja mieheni kasvioon. Tänään ollaankin käyty kaksin kaupungilla ja kierrelty alennusmyyntejä, voinkin tehdä pitkästä aikaa myös shoppailupostaustakin koska kerranki löysin kaikkea kivaa :p

Loppuviikko menee oikoen ajatuksia, ois mm. nappulaohjaussuunnitelmaa, hieman syksyn liikuntasuunnitelmia sekä näyttösuunnitelmaa elokuulle. Yhtäkkiä tää todellisuus iskee päin kasvoja, alkaa ressaan kaikki. Tekemistä olis enemmän kuin aikaa, ja iltaisin oon vaan niin väsynyt etten pysty enää keskittymään mihinkään tämän järjellisempään. Minun ei olisi pitänyt tulla edes kirjoittamaan nyt, tää on turhaakin turhempi postaus, mutta jotenkin tää turhautuneisuus oli purettava. Ja pakko myöntää että helpotti kummasti, näihin tunnelmiin. Palaan toivottavasti hieman keskittyneemmin Eeliksen postauksen myötä tämän viikon aikana, NATINATI <3

Fc Santa Claus Juniorit - miniliiga

Hiphei, pojasta tuli jalkapalloilija... ja äitistä nappulavalmentaja. Kyllä hurahtanut toukokuu vauhdilla ja kesäkuukin porskuttaa hyvällä mallilla. Itse olen käynyt nyt muutaman nappulakoulutuksen täs kevään aikana joten ei ole tarvinut aivan kylmiltään alkaa valmentamaan miniliigalaisia.

Eelis käy siis maanantaisin 45 min treenaileen jalkapalloa, tai toisin sanoen harjottelemas erilaisia leikkejä pallon kanssa ja ilman. Meidän ryhmä on aika iso, mutta valmentajiakin on jopa 7, joten valmennuksessa ei todellakaan tarvi jäädä yksin. Eelis odottaa harjoituksia kovasti ja puhuu jalkapallosta päivittäin, mutta käytös harjoituksissa on sit kaikkea muuta.. Aluksi aivan turhautti mennä ees koko treeneihin kun Eelis vaan juoksi pelihäkistä koko ajan ulos tai kiipeili muuten vaan reunoilla. Äkkiä kuitenkin asennoiduin siihen, et seuraan vaan et poika pysyy häkis ja itse vaan keskityn ohjauksiin muiden valmentajien kanssa ja yritän ohimennen innostaa Eelistäkin mukaan leikkeihin, ehkö se sisäsinen motivaatio sieltä iskee kipinää jossain vaihees ja Eeliskin innostuu leikkimään..

Uskoisin et viimeistään kun syksy saapuu ja tarha alkaa, alkaa Eeliskin paremmin ryhmäytymään ja ymmärtämään erilaisia hippa- ja juoksuleikkejä. Harjoitusten myöhäinen aika varmasti osaltaan vaikuttaa siihen ettei poika jaksa niin keskittyä, mutta pääasiahan on et lapsi oppis liikkumaan ihan pienestä ja sais siitä kipinän jatkaa koko elämän. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan tyrkyttää tai pakottaa Eelistä pelaamaan nyt esim tätä jalkapalloa vaikka tää futismamma jalkapallosta ite niin kovin tykkääkin.. Molemmat lapset saavat kyl itse valita ja päättää mistä lajista sit tykkäävät ja mitä ikinä tahtovatkaan kokeilla tai harrastaa :)

Kuvat otettu Fc Santa Claus liigan kauden avajaisista, jotka avasi juhlallisesti itse joulupukki ja tää meän pikkumieshän tahto joulupukin kans kuvaan heti. <3 (Tää futismammaki ois tieten voinu kyykätä niin ois ollu samalla tasolla muiden kans )

Ravinto- mitä merkitsee

Ruokaa, ruokaa. Se energianlähde millä mekin päivämme jaksamme puurtaa läpi. Mitä se merkitsee minulle, mitä se merkitsee sinulle? Pelkkää rutiininomaista vatsan täyttämistä? Vai intohimoista kokkaamista ja erilaisten raaka-aineiden ja ruokien kokeilemista?

Nuorena muutettuani vanhempieni hellästä huomasta en ymmärtänyt ravinnosta mitään. Söin vain nälkääni mitä milloinkin teki mieli, enkä tehnyt varmasti montaakaan terveellistä valintaa.. Opettelin kuitenkin valmistamaan ja maustamaan ruokia, välillä eineksistä, mutta välillä jopa alusta asti tuoreista raaka-aineista lähtien. Intohimo ruokaa kohtaan iski kipinää, mutta en löytänyt oikeita työvälineitä ruuanlaiton opetteluun..

Myöhemmin muutettuani nykyisen aviopuolison kanssa saman katon alle, aloimme yhdessä opettelemaan ruuanlaittoa. Silloin elämääni vakiintui tietyt ruokaan liittyvät periaatteet joista en enää tingi. Meidän ruuanlaitossa ja leivänpäällä käytetään vaan voita, maito juodaan kevyt maitona eikä rasvattomana öljyjen kera vaikka kuinka esimerkiksi neuvola sitä suosittelisi. Öljyä saatamme kuitenkin käyttää mutta vain hyvälaatuista kylmäpuristettua oliiviöljyä.

Suolaa käytämme normaalisti, sillä kroppa kuitenkin tarvitsee jonkin verran suoloja.. Meillä harvemmin on mitään leikkeleitä, ruokamakkaroita tai nakkeja, joten liiallinen suolansaanti on varmasti pois suljettua. Sokerin suhteen ollaan aika tiukkiksia, lapsiltakin olemme karsineet sokerin käytön minimiin. Piilosokeria löytyy yllättävistäkin paikoista, mutta mielummin valkoistasokeria kuin tekoaineita kuten erilaisia makeutusaineita tai steviaa. Suosimme luontaisia raaka-aineita, eikä olla yhtään sytytty erilaisille makeutusaineille kuten tälle stevialle, vaikkakin sitä muka niin hehkutetaan sen luontaisuudesta ja turvallisuudesta. Itse ainakin olen törmännyt niin moneen negatiiviseen mielipiteeseen ja tutkimukseen stevian suhteen ettei sitä meidän kaapista tule löytymään.

Raaka-aineissa suosimme suomalaista, erityisesti kasviksissa, vihanneksissa ja marjoissa. Hedelmäthän nyt pääosin tulevat ulkomailta, joten ei ulkomainen ruokakaan ole pahasta, mutta lähiruokaa se olla pittää! Hiilihydraatteina käytämme kauraa(puuroissa), mysliä joskus välipaloina, täysjyväpastaa, sekä -riisiä lounailla ja päivällisillä. Ruokalautaselta löytyy jonkin verran myös perunaa, vaikkakin nykyisin vähemmän ja harvemmin.

Proteiininlähteenä toimii kananmuna, raejuusto, vähärasvaiset lihat; kana, kalkkuna ja jauheliha, sekä erilaiset kalat. Lihaa ja kalaa hankimme jonkin verran myös itse kalastamalla ja metsästämällä, mutta aika paljon ostamme sitä esim. kaupan lihatiskeiltä, välillä myös paikalliselta kotimyymälältä.Välillä lautasellamme näkyy myös valmis ruokaa tai valmiiksi marinoituja possu- tai nautapihvejä. Tällaiset e-koodeilla täytetyt mömmöt eivät ole meilläkään pannassa, vaikka arkiruokailussa pyrimmekin niitä välttämään.Tai ainakin nyt tämän ruokavaliomme myötä :)

Ruuankaan suhteen ei siis kannata olla liian tiukkis vaan armollinen myös itseään kohtaan, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja into riittää valmistamaan monipuolista ravintoa, etenkin lapsille.  Kannattaa siis muistaa välillä myös hölläillä ja syödä sitä e-koodeilla täytettyä mömmöä, kuhan sitä ei ota jokapäiväiseksi tavaksi. Ei se kerta tapa? vai tapppaako?

Inhimillisiä lupauksia

 

Mielestäni tää oli jakamisen arvoinen, varmasti suurelle osalle itsestäänselvyyksiä, mutta ei kaikille. Itselle tää onkin hyvä näpäytys, etten tässä elämäntaparemontin yhteydessä aiheuta lapsilleni minkäänlaisia paineita, vaikkeivat he vielä ymmärtäisikään mitä teen tai sanon :)

Sittenkin

Eeliksen synttäritarjoiluja näin puhelinkuvina..Olin puhelimella ottanut muutaman vaihevaiheelta kuvan niin voileipäkakusta kuin täytekakustakin. Voileipäkakku oli kinkku-savuporokakku. Oli muuten ensimmäinen näin massiivinen voileipäkakku ja toinen kerta ees kokeilla kyseistä kakkua!

ja täytekakussa täytteenä kinuski ja vadelmamascarpone. Molemmat reseptit bongattu Kinuskikissan sivustolta. Ulkonäöllisesti kakuista ei tullut mitään kovin hienoja aikaansaannoksia mut maultaan molemmat oli kyl ainakin ommaan makkuun<3

New York Cheesecake

Perfecto! Selailin eri sivuilta kyseistä juustokakkua ja lopulta päädyin tämän blogin versioon. Tuhtia, makeaa eli tosi riittosaakin mutta aivan jumalaisen hyvää <3 Tää toimi äitienpäiväkakkunani ja kyl vesi nousee kielelle pelkkiä kuvia selatessa, NAM!

New Yorkin mustikkajuustokakku

 

Keksipohja:

300 g digestivekeksejä
150 g voita

Juustoseos:

600 g philadelphia-juustoa
2 ½ dl maitorahkaa
1 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
1 dl vispikermaa
200 g valkosuklaata
1 ½ dl mustikoita

-Säädä uuni 175 asteeseen. 

-Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. 

-Painele keksimurut irtopohjavuoan (noin 24 cm halkaisija) pohjalle. Paista pohjaa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia ja anna jäähtyä.

-Vatkaa philadelphia-juusto ja maitorahka tahnamaiseksi. 

-Sekoita joukkoon sokeri, maissitärkkelys ja vaniljasokeri. 

-Hämmennä joukkoon munat yksi kerrallaan ja viimeiseksi kuohukerma. 

-Paloittele suklaa ja sulata se vesihauteessa ja lisää taikinaan.

- Kaada taikina keksipohjan päälle ja ripottele päälle mustikat.

- Paista kakkua uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. (Peitä alumiinifoliolla, jos kakku näyttää aiemmin kullanruskealta.<-- itsehän en tätä noudattanut ja annoin kakun tummua vaikkakaan mielestäni se ei makuun ainakana millään tapaa vaikuttanut)

- Sammuta uuni ja anna kakun olla jälkilämmöllä noin 30 minuuttia.

Tarjoile ehdottomasti jääkaappikylmänä!

Solen skiner

Ja elämä hymyilee. Ihanaa tää aurinko ja kuumuuskin menettelee, meiän kotikaan ei oo ihan niin pätsi kun parvekkeella on verhot ja sisälläkin sälekaihtimet pidetään suljettuina. Tää viikko piti olla viel rauhallista, huomiseen saakka kun tuo parempi puoliskokin menee jo töihin, mut suunnitelmat muuttu ja tääkin viikko on ollut yhtä hulinaa. Viel ois toinen jalkkispeli itel, vähän nappulakoulutustakin loppuviikolle luvassa, ettei tässä ainakaan kerkee tylsistyä.

Miks taas blogi on ollut niin hiljainen pitemmän tovin, on tosiaan tää akuuttikiire päivästä toiseen. Mieheni oli viikon reissun ruotsissa ja itsellä riitti tohinaa lasten sekä Eeliksen synttärijuhlien järjestämisessä. Eeliskin täytti jo 3-vuotta, joten Eeliksen omaakin postausta tulisi keritä kirjoitteleen. Itseäni harmittaa, ettei minulla ollut kameraa käytössä synttäreillä, joten erikseen synttärijuhlapostausta ei tällä kertaa tule ollenkaan.

Meidän elämä on muuttunut kertaheitolla muutenkin, kun Eriniltä jäi imetys pois, laitamme molemmat lapset perätysten iltaisin enne 9 jo nukkumaan, joten itsekin voimme nukkua jopa 9-10 tuntia yössä, kun lapset heräävät 7-8 välillä. Aikaiset illat ovatkin tärkeitä nyt kun isimiehellä alkaa työt arkisin jo klo 2.30. Saa levollisemmin nukkua kun ei kämppä raikaa lasten mekkaloinnista .

Viime viikonloppuhan oli valmistujaisviikonloppu, ja laitoimme lapset pitkästä aikaa yökyläileen isovanhemmilleen ja kävimmä perjantaina viettämässä siskoni ystävän valmistujaisia ja jatkoimme iltaa ihan yön pikkutunneille saakka tuolla yökerhoilla. Viime kerrasta olikin hurahtanut aikaa, ja oli tosi kiva kun pääs vähän tuulettuun, vaik grillin kautta kotiin herkuttelemaan ja nukkumaan tais kuitenkin olla se illan odotetuin hetki tälläkin kertaa. Lauantai-aamu olikin hyvin poikkeuksellinen, hassua kun lapset eivät olleet kotona herättämässä ja saimme torkkua yli puolen päivän. Tämä oli siis toinen kerta kun pienet olivat yökyläilemässä ja hyvinhän ne pärjäs :)

Viime viikolla kerittiin vähän lomaillakin ja vietimme keskiviikko päivän Ranuan eläinpuistossa. Oli kyl ihana reissu ja kun ilmakaan ei ollut liian kuuma jaksoivat eläimetkin näyttäytyä. Meillä ei tainnut jäädä kuin pari eläintä näkemättä koko kierrokselta, joka on kyl mielestäni hyvin mitä aiempia vuosia muistelee. Kuvapostausta tuun  laitteleen tänne myöhemmin erikseen. Kun tähän kuulumispostaukseen tuppaa aina tulemaan itteekseenkin aina niin paljon asiaa.

Kaksi kuukautta ois kotiäidin arkee jäljellä, ja tällä vauhdilal se menee hujausksessa. Nyt jo jännittää elokuu ja se mitä kaikkea kivaa ja uutta tuleva syksy tuo tullessaan. Mutta eipäs murehdita vielä liikoja, vaan nautitaan kesästä, koska ennen kuin huomataankaan on se taas ohi! Äkkiä siis ruokaa ja ulkoileen <3 Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Buzzador 7.

Me saimma testiin pari pakettia tätä Nestlé Shredded Wheat- täysjyvä tyynyjä, ja nyt ollaan sit maisteltu niitä eri variaatioin Kun toimin Buzzadorina niin kirjottelen sit  näistä tuotetestauksista, välillä arvioita ja omia rehellisiä mielipiteitä myös tänne blogin puolelle, joten täältä pesee!

Omaan suuhuni paljaaltaan nää tyynyt ei siis maistu miltään, hilloinen täyte puskee suuhun hentoisena mutta ei räjäytä makumaailmoja mauttoman tyynyn peittäessä mauttomuudellaan.. Lapsille kuitenkin maistuu nää tyynyt niin paljaaltaa, myös omenan, maidon, tai jogurtin kaverina. Oma suosikkini on kuitenkin Sheddd Wheat kera maitorahkan ja marjojen, mukavasti pureskeltavaa sekaan sekä hieman makua ja kuituakin!