Hääyö.

Kun muodolliset ja viralliset osuudet oltiin hoidettu ja ikimuistoinen hääjuhlakin oli vietettynä, siirryimme tuoreen aviomieheni kanssa hotelliin viettämään hääyötä. Hääyö oli lahja meille ihanilta ystäviltäni sekä pikkusiskoltani, joten emme tienneet yhtään mitä tuleman piti.

Saavuimme hotellin respaan, jossa meille ojennettiin huonekortit ja ohjattiin hissille. Hotelli oli siis Rantasipi Pohjanhovi ja tietämättöminä tulevasta ja ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia kuljimme hissillä viidenteen kerrokseen ja "huoneemme" ovelle. Sisään astuttuamme olimme hämillämme, ensimmäisenä vastassamme oli oleskelutila, koristeineen ja tarjoiluineen. Jatkoimme huoneen, joka paljastuikin jättimäiseksi, kiertelyä ja emme voineet uskoa silmiämme. Pikku hiljaa aloimme ymmärtämään missä olimme, olimme presidentinsviitissä, emmekä missä tahansa huoneessa tai pikkusviitissä. Voin kuulla vieläkin mielessäni ne riemunkiljahdukset ja hämmästyneet huokailut mitä päästimme kun ihailimme sviittiä ja kaikkea sitä mitä se sisälsi.

Meidän sviitissämme oli siis oleskelutila takkoineen, oma kylpyhuone ja sauna, sekä suora yhteys parvekkeelle josta upeat jokinäkymät, sekä iiso makuuhuone jossa oli myös oma parvekkeensa vielä. Tyväret olivat ripotelleet ruusun terälehtiä ympäriinsä sviittiä ja koristelleet oleskelutilat hienoiksi, löysin myös polttareistani kaikki materiaalit ihanasti esille laitettuna ja mukaan otettavinakin <3

Olimme kyllä onnesta sekaisin, sviitti kruunasi täydellisen päivämme, olihan meillä myös ensimmäinen yö erossa pienestä esikoispojastamme ikinä! Kuten aiemmin olen kertonut häistämme, ne olivat hyvin pienet ja intiimit ja tämä presidenttisviitti oli kyl loistava päätös hääpäivällemme!  Saimme nauttia kahdenkeskisestä ajasta, herkuista ja toisistamme niin mahtavissa puitteissa että olen kyllä ikuisesti kiitollinen teille ihanaisille jotka mahdollistitte meille tään <3 Alla ois muutama kuva mitä löysin tietokoneen kätköistä, kaikkia hääkuvia en ole edes vielä kerinnyt kerätä eri kameroista joten nämä saanee riittää tältä erää;

Mut nyt sit äkkiä nukkumaan, oon koko illan oottanut et pieni leijonanpoikanen alkaa karjumaan omasta huoneestaan, niin kuin kahtena edellisenä iltana (noin tunnin päästä nukahtamisesta) mutta hiljasta on ollut! On tuo isimies vaan niin taitava nukuttaan poikansa <3 (nukutti ittensäkin kyl samal, et piti käyä herätteleen et tulee omaan sänkyyn) Mut tärkeintähän on et kahen edellisen illan heräilyt ja yökukkumiset jäi tänä iltana väliin ja mie kerkesin lukee kasvatustieteitä sekä kirjotella blogii ja silti kerkeen nukkumaankin jo näin puolen yön maissa. Aah, ihania unosia teille kaikille! <3