sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

pysäyttävää..

Viime päivien aikana on mm. sosiaalisenmedian keskuudessa ollut puhetta Enkeli-Elisasta. Itsekin siirryin lukemaan tämän edesmenneen  pikku-enkelin tarinaa, ja suosittelen kyllä kaikille muillekin! Niin koskettavaa, sydäntä repivää miten pieni lapsi joutuu kokemaan niin paljon, tuntemaan liikaa tuskaa ja pahaamieltä ettei enää enää kestä, vaan tahtoo pois kokonaan.. Elisan päiväkirjoihin pääset tästä ja Enkeli-Elisan vanhempien blogiin tästä.

Kyllä kyyneleet on herkässä ja mieli apea, se kaikki tuska välittyy päiväkirjoista ja on käsin kosketeltavaa.. Ei pysty vaan ihmismieli käsittämään, miten maailma on julma! Miten pienet lapset ovat toisilleen niin julmia, kuinka he voivat toisiaan niin kovasti satuttaa..

Oon miettinyt vuosikausia itsekin sitä kuinka jokainen joutuu joskus itse kokemaan sen, jonkinasteisen kiusaamisen.. Miksei tästä opita? Miksi meidän täytyy itse sitä jatkaa? Olen itsekin syyllistynyt kiusaamiseen, niinkuin monet muutkin..

Olen itse ollut myös uhri, miksen siis ottanut opiksi omasta tuskasta ja ollut vahvempi ja puolustanut heikompia? Niin, se on se pelko joutua syrjityksi.. Se pelko siitä et jos itse puolustaa kiusattua, joutuu itse kiusaajien uhrikis. Mielummin valitaan helpompi reitti, pidetään yhtä kiusaajien kanssa ja satutetaan pientä viatonta ihmistä, ettei itse kärsitäis..

Itse olin heikko, mutta ole sinä vahva, eroutu joukostasi, puolusta heikompia! "Pidetään yllä Elisan muistoa ja punotaan yhdessä verkko, jonka läpi ei enää yksikään Enkeli putoa!" Muodostetaan niin vahva verkko et kenenkään ei tarvitsisi enää kokea kiusaamista, syrjimistä tai pilkkaamista!

Ja hox kaikki jotka tunnistavat itsensä kiusaajaksi, nyt tai ennen! "Jonakin päivänä kaduttaa!" Miettikääpä edes hetki kuinka paljon pahaamieltä olette aiheuttaneet, sillä itse ainakin mietin ja kadun syvästi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti