Jos olisin ollut rohkea, olisin tehnyt kaiken toisin. Jos en ois alistunut ryhmäpaineen alla, olis voinu monet asiat mennä toisin. Nuoret joutuvat koville, eivätkä uskalla kääntää selkäänsä, sillä pelkäävät et joutuvat syrjityksi. Olisinpa itse ollut vahva, näyttänyt kaikille olevani erilainen. Olisinpa pitänyt pääni ja hakeutunut muuhun seuraan..Turhan pitkään kulutin aikaani väärissä piireissä, ihmisten kanssa jotka eivät tahtoneet minulle tai muille hyvää. He tahtoivat vain draamaa ja näyttää kaikille kuinka he voivat manipuloida muiden elämää.
Jokaisen nuoren elämässä on ihmisiä, jotka pitävät valtakorttiaan yllä. He pystyvät lokeroimaan ihmisiä, päättävät vain kenestä pidetään ja kenestä ei. Jos heidän nilkoilleen astuisi joutuisi huonoon valoon.. Kaikki yrittivät tätä välttää, mutta itselläni harmittaa kun en pyristellyt vain vastaan.. Yritin vain miellyttää ja olla niinkuin muut.. Samalla antaen valtaa näille lisää, vaik toisin ois pitäny!
Kunpa en olisi välittänyt niistä jotka olivat muka muita parempia. Enpä olisi ollut niin pinnallinen itsekään, vaan oisin pistänyt vastaan tosissan.. Osoittanut niin itselleni kuin muillekin etten ketään niistä kaipaa! Näyttänyt myös kaikille et voi olla suosiossa ilman et käyttäytyy niinkuin muut.. Leikkii toisten tunteilla, pelaa jotain ihme kieroi pelejä!
Olisinpa vain oikeesti ravistellut ne turhat ihmiset jaloistani, turhaan raahasin niitä mukanani niin pitkään.. Vaikka nykyään varmasti suuri osa niistäkin ihmisistä on aikuistunut, mut kyl harmittaa et kulutin liian paljon aikaa näiden väärien ihmisten seurassa.. Opin ihannoimaan ja kunnioittamaan vääriä asioita, luulin jopa kuuluvani heidän sisäpiiriin vaik en oikeesti ees kuulunut.. Halusin niin kovasti etten tajunnut et ois ollu parempi vaik aivan yksin olla! Oisin selvinnyt vähemmillä kolhuilla ja pahalla mielel jos oisin heti erottannut ystävät akanoista, onneks ymmärsin kuites ja vaihdoin piirei, mut oliko sekään sen parempi?
No mitä jos olisin toiminut toisin?
Olisinko harrastanut enempi ja juossu kaupungilla vähempi?
Enkö olisi ollut niin kamala vanhempiani kohtaan, ja oisin kunnioittanut heitä viel enempi?
Olisinko panostanut kouluun ja opiskeluunkin enemmän? Lukenut läksyjä ja kokeisiin kaikki illat?
En, tuskinpa vain! Olisin varmasti jotakin kautta ajautunut "pahoille" teille ennemmin tai myöhemmin.. Kun rikoin rajoja ja sain mennä vapaasti nuorena niin nautin nyt kotiäitiydestä ja normi perhearjesta niin paljon, ei oo kaipuuta kylille riekkumaan tai miettiä "menetettyä" nuoruuttaan ku saanut kokea jo kaiken! PISTE!
Kyllähän asioita ois voinut tehdä toisin, ja todellaki mietin et miks nuoren elämä on niin vaikeaa?? Miksi on niin paljon tahoja jotka aiheuttavat paineita? Eikö nuorena saisi olla vielä lapsi vaan pitää leikkiä jotian aikuista?? Ärr, voin kyl toivoo et oma/t lapsi/lapset sais elää reilumman nuoreuden! Ei tarvis katella mitään turhii kieroiluja, vaik veikkaanpa ainakin et Eeliksellä on helpompaa! Pojilla yleensäkin, naisethan on kierompii ja keksii kyl keinoi satuttaa toisiaan :DDD
No mut kaikesta huolimatta, en tosissani jossittele. Asiat mitkä koin ja näin, tekivät minusta tämän ihmisen mikä olen juuri nyt. Ilman jokaista kolhua jonka otin vastaan, jokaista ylä- ja alamäkeä, ilman jokaista kyyneltä jonka vuodatin tai jokaista hetkeä josta iloitsin en olisi tässä, juuri minä oman ihanan perheeni ympäröimänä..<3
Miksi siis miettiä menneitä, kun voi elää tässä hetkessä? Miksi siis katuisin tekojani tai asioita joita jätin tekemättä kun oon ottanut opikseni? Nyt oon onnellisin, enkä luopuis tai vaihtais kyl hetkeäkään! Tulihan tästä maratooni, mut kiva välistä purkaa vähän vanhempiiki asioita mielestään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti